sunnuntai 15. lokakuuta 2017

SÄILYTYSPUSSILLA ENTISÖITY TUOLI



Koti on itselleni kovin tärkeä paikka, vietänhän siellä tässä elämäntilanteessa enimmän aikani. Tarvitsen ympärilleni myös paljon estetiikkaa, joka ruokkii luovuuttani. Ja siksi olen mielissäni, että kykenen jonkinlaisiin tuunausprojekteihin, sillä ilman tuunaamista, en välttämättä kykenisi kovinkaan kummoiseen ekoajatteluun, mitä kuluttamiseen tulee...

Pidän vanhoja huonekaluja suuressa arvossa (itseasiassa suuremmassa kuin uusia), mutten ole heitä, joiden mielestä niiden ulkomuotoon ei saisi mitenkään kajota. Mielestäni on mahtavaa suunnitella, kuinka vanhasta saa itselle mieleistä, nykyiseen ympäristöön sopivaa. Ja jos on useita eri tyylisiä kalusteita, pitää niiden välille luoda jonkinlainen yhteys, mikäli seesteistä lopputulosta halajaa.

En ole koskaan osannut säilöä laukkujani oikeaoppisesti säilytyspusseissa. Mutta tuo pussukka oli niin kaunis, että päätin heti sen nähtyäni että jotakin uutta siitä syntyisi. Puoli vuotta harkitsin tyynyliinaa, mutta kun sopivaa tyynyä ei ollut, projekti sai odottaa. Nyt se sai uuden elämän tuolin verhoiluna enkä tyytyväisempi voisi olla. Alkuperäisen lookin voi kurkata täältä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

KUKA PELKÄÄ MUOVIA?

Kuva

Muovia on ympäristössämme kaikkialla: Huonekaluissa, maaleissa, tiskikoneissa, leluissa, vaatteissa, hygienia ja kauneustuotteissa, jopa ruokamme on pakattu siihen. Muovi on kevyt sekä halpa materiaali. Sen tuottamiseen kuluu vain 4% kaikesta käyttämästämme öljystä. (Lähde: Muoviteollisuus ry.) Muovia on mahdollista tuottaa myös biohajoavana.

Vaan kysymys kuuluu, että kuinka paljon sitä biohajoavana tuotetaan, kun mikäli uutisointiin on uskominen, yksi tämän hetken suurimmista uhista on mikromuovi. Pienen pienet alle viiden millimetrin kokoiset muovikiteet, jotka läpäisevät vedenpuhdistamot (ainakin osittain) ja joita kalat ovat keksineet käyttää helppona ravintona. Mediassa syytettiin alunperin kosmetiikkateollisuutta mikromuoviongelmasta, mutta nyt on löydetty toinenkin lähde - tekokuituiset vaatteet. Tekokuidut, kuten vaikka polyesteri, ovat muovia. Jokaisessa pesussa niistä irtoaa mikromuovia.

Suurin mikromuovin lähde on kuitenkin autoilu. Autojen renkaista irtoava mikromuovi leviää kaikkialle ympäristöön.

Tyynessä valtameressä kelluu kolme kertaa Suomen peittävä muovilautta. Se ei ole ainoa merten kaatopaikka. On hullunkurista, että käytämme kertakäyttöisenä materiaalia, joka on luotu kestämään. Tavanomainen muovihan ei maadu, se hajoaa ajanmyötä aina vain pienempiin osiin, mutta katoamaan sen saa vasta polttamalla. (Sitä ei kannata harrastaa kotioloissa.)

Onko yletön pakkaaminen järkevää? Pakkausten tehtävä on suojata tuotteita kuljetuksessa ja etenkin hevi-osastolla pyritään pienentämään tällä tavoin hävikkiä. Mutta alkuviikosta avasin keksipaketin. Keksien kääre oli muovia, ne olivat muovikennossa ja jokainen paketin yhdeksästä keksistä oli pakattu yksittäin muoviin. Järkevääkö?

maanantai 9. lokakuuta 2017

OMENAHILLO

Olemme saaneet nauttia tänä vuonna äitini äidin mökkipuiden antimista. Omenoita on kantautunut osoitteeseemme niin paljon, että niitä olisi saanut pian kantaa biojätteeseen, ellei niitä jollain tavoin olisi ruvennut säilömään... 

Useimmiten jos omenoita on meille suotu, on ne puristettu mehuksi. Isälläni kun on mehustamo, Heikinlaakson mehuasema, jossa saa omput puristettua mehuksi. Mehua ei pastöroida, jonka ansiosta omenan vitamiinit säilyvät. Siihen ei myöskään lisätä mitään, vaan mehu on 100% omenamehua. Säilytykseen tarvitset tilaa jääkaappiin ja pidemmäksi ajaksi pakkaseen.

Toissa yönä innostuin (lue: jouduin, pilalle menon uhalla) keittämään hilloa. Ensimmäistä kertaa elämässäni ja vieläpä onnistuneesti! Hillossa ei taida olla montaa vitamiinia keittämisen jäljiltä ja on siinä melkoisesti sokeriakin. Mutta uskoisin sen olevan puhtaampaa, kuin perus Alepan hillovalikoima. Voit vaikka lukea hillopurkin kyljestä, että siihen on lisätty jokunen ainesosa enemmän kuin itsetehtyyn...


Omena hillo:


omenoita n. 2kg
hillosokeria n. 500g
kanelia n. 1 rkl

  1. Kuori ja kuutioi omenat
  2. Keitä omenat pehmeiksi.
  3. Valuta pois ylimääräinen vesi ja soseuta blenderissä.
  4. Kaada sose kattilaan, lisää sokeri, kaneli sekä (tarvittaessa) pieni määrä vettä, keitä matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia.
  5.  Pese ja desifioi (keittämällä) lasipurkit. Itse hyötykäytin piltti- ja hunajapurkkeja.
  6.  Purkita hillo ja nosta purkit jäähtyneinä kylmään.


perjantai 6. lokakuuta 2017

RUOKAPÖYDÄSTÄ TYÖPÖYTÄ



Ajauduin katsomaan uutta sarjaa. Vihreämpi elämä kertoo norjalaisen Live Nelvikin omasta ympäristöprojektista. Jaksoissa käsitellään mm. kierrätystä, kulutusta, ruokaa ja hiilidioksidipäästöjä. Sen innoittamana laskin omatkin päästöni, mikä oli taas ihan hyvä muistutus missä olisi parantamisen varaa... Suomessa suurimmat yksityisten kuluttajien kasvihuonepäästöt ovat lähtöisin ravinnosta, liikkumisesta sekä asumisesta. Vaikka näillä leveysasteilla asuntoja on lämmitettävä, riittää tällä kansalla petrattavaa. Nimittäin suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittava kansa, sanoo WWF.

Itse olen harrastanut "ekosisustamista" jo ennen, kuin mitään ekologisuudesta tiesinkään. Järjestelin tavaroita sekä pohdin miten mitäkin huonekalua tuunaisin jo lapsena, vaikkei meillä tuunaamista harrastettu. Eikä kyllä sisustamistakaan, joten minulla ei ole harmainta aavistustakaan mistä tämä innostus on päähäni iskenyt. 

Päälle vuosi sitten meillä meni sisustus uusiksi vastaanottaessani muualla turhiksi jääneitä huonekaluja. En tuolloin osannut aavistaa kuinka suuri urakka edessäni olisi. Enkä sitä, että vatsassani kasvaisi uusi ihmisalku, jonka kasvattaminen veisi voimani mennessään. Kuitenkin, nyt vihdoin ja viimein ollaan voiton puolella. 

Sellaisinaan huonekalut riitelivät keskenään. 74 neliötä oli liian ahdas tila sekamelskalle ja kolmen lapsen äidille, joka tarvitsi ympärilleen estetiikkaa sekä kodin rauhaa. Kaikki tänne tuolloin kannetut huonekalut saivat muuttua valkoisiksi ja osa koki muitakin muutoksia, sillä ne olivat säilytyksessä vaurioituneet. Kuitenkin nyt kaikesta tästä on tullut kokonaisuus, joka on minulle hyvin tärkeä. En voisi enää kuvitella asuvani "Ikea-kodissa", vaikka kyllä meiltä Ikeaakin löytyy.

Kuvassa oleva pöytä on vanha ruokapöytä. Siitä, kuinka vanha se on, ei itselläni ole tarkkaa tietoa, mutta vanha se on. Se oli vuoden verran meillä ruokapöytänä. Pöytä kävi kuitenkin hivenen ahtaaksi ja yksi jaloista oli yläosasta halki, joten kun mies eräänä kesäpäivänä kantoi suuremman ovesta sisään, oli aika keksiä vanhalle uutta käyttöä. 

Pihalla ollut roskalava ei tuntunut oikealta osoitteelta. Koitimme kantaa sen väliaikaiseksi parvekepöydäksi, muttei se mahtunut ovesta eikä ruuveja saanut auki - onneksi. Hetken pohdin pöydän halkaisua ja sen seinään kiinnittämistä peilipöydäksi, mutten uskaltanut ottaa riskiä seuraamalla halkeaisiko pinta. Sitten keksin laittaa jatkopalat piiloon ja testata sopisiko olohuoneeseemme työpöytä. Se sopi. Siinä se saa olla, kunnes jalka pettää, silloin on aika kokeilla peilipöytä-ideaa.

Käyttäkää ihmiset luovuuttanne, käyttäkää tavaranne loppuun saakka! Se säästää luontoa, virkistää aivoja sekä tekee hyvää mielelle antaen onnistumisen tunteita.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

IKÄKRIISEILYÄ 27-VUOTIAANA



Täytän viiden päivän päästä 27 vuotta. Se on paljon tai vähän, riippuen keneltä kysytään. Tänä päivänä tuntuu olevan muotia kailotella kurkunpäät suorina, kuinka ikä on vain numeroita ja kuinka elämä luistaa, kuin voideltu suksipari kolmekymppisenä, toisin kuin silloin parikymppisenä. Itse en ole siitä luistamisesta niin kovin varma... Mutta kai tässä vielä on toivoa kolmekymppisenä kukkaan puhkeamiselle. Tosin ainakin näin vajaata viikkoa ennen 27 vuoden ikää, on peilissä vastassa melko nuutuneen näköinen tyyppi. 

Pian 27-vuotiaana huomaan muuttuneeni balleriinasta bulleriinaksi, olevani yhtä väsynyt mutsi kuin kaiken ikäiset muutkin ja että aika alkaa jättämään jälkensä. Mutta huomaan myös olevani onnellisempi, varmempi, viisaampi ja rohkeampi kuin koskaan ennen ja siitä on kiittäminen lapsiani. He tulevat aina olemaan se teko, josta olen aina vain ylpeämpi. Kiitollisempi. 

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

LUKUVINKKEJÄ SYKSYYN

Tiesitkö, että lukemalla aivosi saavat uusia virikkeitä, joka käynnistää moninaisia tunne- ja ajatteluprosesseja? Viihdyttävän ja rentouttavan (unta parantavan) arvon lisäksi lukeminen avaa meille mahdollisuuden oppia uutta, ymmärtää käytöksen syitä sekä samaistua. Se kehittää sanavarastoa, kommunikointitaitoja, empatiakykyä, auttaa erityisesti ikäihmisten muistijärjestelmää vaikuttamalla positiivisesti muistin säilymiseen, parantaa keskittymiskykyä sekä kehittää lukutaitoa.

Tänä kesänä luin kolme raskasta, mutta todellakin lukemisen arvoista kirjaa. Omalle lukulistalleni valikoituu useimmiten varsin synkät ihmiskokemukset ja olen saanut tästä negatiivistakin palautetta, mutta mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että vaikeista asioista kirjoitetaan ja että niitä luetaan, sillä ilman tietoa mikään ei muutu.


Seitsemän nimen tyttö kertoo tositarinan nuoren tytön loikkaamisesta Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan. Kirjassa kerrotaan elämästä Pohjois-Koreassa, uskomattomasta selviytymistaistelusta Kiinassa ja elämisestä peitenimien takaa. 

Olin Isisin vanki kertoo tositarinan jesiditytön joutumisesta Isiksien orjaksi, ystävyyden voimasta sekä hermoja raastavasta pakomatkasta.

Lapinkuninkaan tytär kertoo sota-ajasta Suomessa. Kirja perustuu moniin historiallisiin lähteisiin sekä kirjailijan omiin muistoihin. Vanhempien kirjeistä tehdyt lainaukset tekevät tekstistä todentuntuisen.

lauantai 23. syyskuuta 2017

6,5 EURON MINI RODININ TAKKI




En myönnä olevani niitä mammoja, jotka käyttävät lasten pikkuhousuihin 50 euroa ja haalariin 200 euroa, koska logo. (Enkä väitä, että siinäkään mitään väärää olisi.) Mutta kun taannoisella kierroksellani Kontissa, löysin rekistä Mini Rodinin takin 6,5 euron hinnalla, lähti tämä mami melkoisella vauhdilla kassaa kohti. 2013 malliston Check Parkan alkuperäiseksi hinnaksi paljastui 160 euroa, kiitos Googlen.

En oikein perusta lastenvaate-merkeistä. Itseasiassa harvassa tämän hetken hypetysmerkissä näen mitään erityisen ihmeellistä. En voisi kuvitella jonottavani nettikauppaan ostaakseni pipoa. Mutta siitä huolimatta tämän takin löytäminen herätti paljon tunteita. Huomasin kuinka syvälle brändäys iskee, jopa tällaiseen vastarannan kiiskiin.

Hintahan ei nimittäin pelkillä materiaaleilla selity, sillä takki on 55% polyesteria ja 45% luomu villaa. Vuori on 100% polyesteriä. Lapussa on made in China-merkintä. Merkki kuitenkin pyrkii pitämään ekologisista arvoistaan kiinni käyttämällä kierrätettyjä- sekä luomumateriaaleja. Kaikki polyesteri takissa on kierrätettyä. Työn laatu vaikuttaa hyvältä. Takin ainoa moite (kirpparirekissä) oli hupusta irronnut nappi. Se ei luonnollisestikaan vaatinut muuta, kuin pari neulan pistoa. Täsmälleen samalainen nappi löytyi omasta takaa.

Olen aiemminkin ylistänyt Konttia siitä, että siellä on pidetty kirpparihinnoista kiinni, eikä olla lähdetty kiskomaan käytetystä uuden tuotteen hintaa, kuten esimerkiksi Uff tekee. Erityisesti lastenvaatteiden hinnat ovat olleet kohtuulliset, olivat ne sitten merkkiä, taikka eivät. Se on mielestäni monilta kannoilta katsottuna reilua.