keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

KIRJOITUSJUMI

Pää raksuttaa juttuideoita. Niitä on ja niitä tulee, mutta kun koneelle ennättää, ei tekstiä synny otsikkoa enempää. Kirjoitusjumi on siis täällä. Ja se on viipynyt jo aivan liian pitkään.

Pidän bloggaamisesta. Kirjoittaminen, ideointi sekä kuvaaminen on kivaa. Okei, kieltämättä työlästä ja aikaavievää, mutta nautinnollista kumminkin. Pidän tämän blogin kotikutoisuudesta, vaikka joinakin heikkoina hetkinä on tullut verrattua sitä ammattimaisempiin... Tiedostan kuitenkin rajani; kolmen pienen lapsen äitinä ja yhden vuorotyöläisen vaimona, harrasteblogille ei luonnollisesti kovin kummoisesti aikaa jää.

Verkkaisesta tahdista huolimatta, yritän saada tehtyä rakkaalle blogilleni kasvojenkohotuksen. Haluan tehdä tätä useammin kuin kerran viikossa. Siispä keksittyäni toimivan keinon, jolla sanalukko aukeaa, (tähän mennessä on kokeiltu: lukemista, etäisyyden ottoa, bloggaamisen välttelyä, ruudun tuijotusta - jopa sitä väkisin kirjoitusta, joka on aiemmin toimivaksi todistettu), on tavoitteena kiriä tahtia edes pariin kertaan viikossa.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

TURVALLISESTI AURINGOSSA

Nyt kesän kynnyksellä on hyvä muistaa, että pitkäaaltoiset uva-säteet aiheuttavat ihon ennenaikaista vanhenemista, kun taas lyhytaaltoiset uvb-säteet saavat ihon palamaan. Syöpä syntyy, kun soluun kertyy vuosien mittaan riittävä määrä mutaatioita. Mitä nuorempana altistus alkaa, sitä enemmän mutaatioita soluihin kertyy. Lasten solut ovat aikuisten soluja herkempiä vaurioille ja lapsen ihon palamista pidetään voimakkaana altistuksena ihosyövälle.

UV-filttereitä, eli aineita jotka toimivat suojana aurinkovoiteissa, on kemiallisia sekä fysikaalisia. Fysikaalinen suoja (esim. titaanioksidi tai sinkkioksidi) toimii iholla peilin tavoin heijastaen säteen iholta pois. Kemiallisessa suojassa säde kulkee filtterin läpi iholle muuttuen harmittomaksi. Fysikaalisen suojan haittapuoli on valkoinen muumi-iho. Perinteiset kemialliset suojat puolestaan levittyvät paremmin, mutta niiden uv-filtterit aiheuttavat mm. ympäristöhaittoja kuten esimerkiksi himmentävät National Geographicin mukaan korallien sävyä.

Pelkkä aurinkovoide ei suojaa melanoomalta. Altistukseen vaikuttaa myös perintötekijät, ihonväri, aurinkokäyttäytyminen sekä aurinkovoiteen oikeaoppinen käyttö. Tutkimusten mukaan aurinkovoiteita ei käytetä tarpeeksi paksulti (kasvoille n. 1tl ja vartalolle n. 6tl), joten luvattu kerroin jää noin kolmasosaan. Suojakerroin tarkoittaa aikaa, kuinka monta kertaa pidempään iho kestää palamatta auringossa verrattuna suojaamattomaan ihoon. Esimerkiksi 25 kertaisella suojakertoimella iho kestää 25 kertaa henkilökohtaisen suoja-ajan, joka on suomalaisilla useimmiten 10-30 minuuttia. Aurinkovoidetta tulee lisätä parin tunnin välein sekä aina uimisen jälkeen. Kosteus- ja meikkivoiteiden uv-suojat eivät riitä voimakkaassa altistuksessa.

Yliopiston apteekki ei suosittele alle kaksi vuotiaille aurinkovoiteita lainkaan. Vanhemmille lapsille he suosittelevat nimenomaan fysikaalista suojaa. Tarkkaa syytä apteekin ikäraja suositukselle en tiedä, mutta olisiko syynä, että ohuen ihon läpi imeytyy kemikaalit helposti. Pikainen vilkaisu paljastaakin, suuren osan kyseisen apteekin lastenvoiteiteista sisältävän niin fysikaalisen kuin kemikaalisen suojan...

Viime kesänä ostin Biosolisin lasten aurinkovoiteen suojakertoimella 50 (n. 30€). Ihan hyvä tuote oli, eikä muistaakseni kärvennytty Sardinian rannoillakaan. Tänä vuonna reissuun lähdetään vasta marraskuun synkkyydessä, joten Suomen kesään riittänee keskitason suoja, jonka luotamme Lavera sun spraylle (n. 20e). Kuten linkistä näkyy, kaikki Laveran aurinkovoiteet käyvät niin aikuisille, lapsille ja jopa vauvojen herkälle iholle.






sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

IKUISUUSPROJEKTINA KOTI







Sikäli ristiriitaista, että opiskelen sisustajaksi, vaikka samaan aikaan vieroksun alati vaihtuvaa sisustusmuotia. Huonekalun pitää olla mielestäni kaunis ja kestävä. Esimerkiksi puu hengittää, puhdistaen ilmaa jopa joitakin huonekasveja paremmin. Vaikka puinen kaluste ikääntyykin kauniisti, sen ilmeen muuttaa tarvittaessa uudella maalipinnalla.

Meidän vanhimmat huonekalut ovat 1800-luvulta. Astioita, koriste-esineitä kuin myös tekstiilejä löytyy kymmenien, ellei peräti sadan vuoden takaa. Vaikka yllätykseksi halpaketju Ikea ei olekaan tuotannonsa puolesta pahimmasta päästä, niin voisitteko kuvitella ketjun tuotetta käytössä vielä 100 vuoden kuluttua? Se nimittäin nykypäivän teollisuudessa mieltäni kaivertaa, että tällä 2000-luvun tietotaidolla saadaan aikaan roskaa. Lastulevyhuonekaluja, keittiövitriinejä, joiden hyllyt romahtavat alta kahden vuoden (kuten mummolleni kävi), rumia taloja jotka homehtuvat parissakymmenessä vuodessa... Kun sitä vertaa vaikka sinne 1900-luvun alun koristellisuuteen, pistää ajatus mietityttämään.

Meillehän nimittäin tuotetaan sitä mistä me maksamme.

Monien ostokäyttäytymistä määrittelee luonnollisesti raha. Kun sitä ei ole, on ostettava sitä mitä saa. Mutta usko pois, älä osta sitä "ihan kivaa" mööbeliä vain halvan hinnan takia. Ole mielummin ilman ja säästä unelmaasi. "Ihan kivaa" ostamalla hyppää kierteeseen, joka tulee helposti alkuperäistä haavetta kalliimmaksi. Korvikkeeseen nimittäin kyllästyy ja kyllästyttyä se korvataan usein toisella "ihan kivalla."

Rahan puute ei ole este viihtyisälle kodille. Moni keikahtaisi pyllylleen, kuullessaan kuinka vähän meidän kotimme on imenyt pennosia. Mitä sisustamiseen tulee, pidän mielikuvitusta paksua lompakkoa tärkeämpänä ominaisuutena.

Sisustaminen ei vaadi kerskakulutusta, vaikka vaihtelunhalusta kärsisikin. Huonekalut kannattaa ostaa kestävinä. Ajattomina. Uutuuden kaipuun saa tyydytettyä piensisustamisella, järjestystä vaihtamalla sekä vanhaa tuunaamalla.

Ohuehkon lompsan omistajille, kuin myös ympäristön tilasta välittäville sisustajille, suosittelen ostopaikaksi kirppareita, Punaisen Ristin Konttia, Fidaa sekä Kierrätyskeskusta, jonka kanssa minulla on ilo ilmoittaa alkavani yhteistyöhön.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

KAUNEUDENHOIDON AARTEET

Pakko sanoa, että nyt on sen verta hyvät kasvojen hoitotuotteet käytössä, että olisi synti olla niistä vinkkaamatta. Ihoni epäpuhtaudet ovat vähentyneet selvästi ja se on pitkälti kosmetiikkatuotteiden ansiota, sillä ruokavaliostani löytyy edelleen yllinkyllin remppamaata...



Puhdistan ihoni aamuin illoin Madaran koivu & merilevä-kasvosaippualla (8,90€/Ruohonjuuri). Kokemukseni perusteella tämä on ollut paras pesuaine meikinpoistoon, nimittäin valkoiseen pyyhkeeseen ei jää tahran tahraa. Suosittelen palaa erityisesti rasvaiselle iholle, itselläni on sekaiho ja tuotteen käytön jälkeen iho vaatii huolellisen kosteutuksen. 

Juuri nyt kosteusvoiteen virkaa toimittaa Dr. Hauschkan ruusuvoide, jota sain talvella pr-toimistolta testiin. Klassikkovoidetta suositellaan normaalille, kuivalle sekä herkälle iholle, erityisesti pakkasvoiteeksi. Madaran kasvosaippuan jälkeen voide tuntuu sopivan paksulta pintakuivalle sekaiholleni.



Argiltubo-kasvonaamio on uusin tuttavuuteni. Luin ensimmäistä kertaa tuotteesta Kemikaalikoktail-blogista vuosia sitten, mutta vasta tänä keväänä tuote löysi tiensä ostoskoriini. Vihreä savi-naamiolla hoitaa perheen nuorimmat ja vanhimmat, halutessaan päästä varpaisiin. Tuote soveltuu iholle kuin iholle, mutta se on myös antibakteerisena sopiva akneiholle. Tällä tuotteella hoitaa myös hiertymät ja palovammat. Verrattain suuri (250ml) tuubi maksaa Ruohonjuuressa 19,60€, bussilippua vilauttamalla sen kotiuttaa alta 19 euron.



Sitten päästään vuosien kokemuksella hyväksi todettuun kyökkikosmetiikkaan. Sooda - tuo ikivanha ihmeaine jolla kohottaa leivokset sekä puhdistaa paikan kuin paikan, toimii myös kuorinta-aineena kasvoille. Näin ollen hieron soodaa kosteutetuille kasvoilleni kerran pari viikossa. 

Kahvi - kuorinta-aine vartalolle (halutessa myös kasvoille.) Kahvipuruihin kuorintana tutustuin kymmenen vuotta sitten eikä sittemmin ole toimivampaa tuotteeseen tullut törmättyä. Se jättää ihon mielettömän pehmeäksi. Itse käytän kuorintana ensisijaisesti kertaalleen käytetyt purut. 

Kookosöljyä olen käyttänyt jo ainakin viitisen vuotta meikinpoistoon (tällä hetkellä silmämeikkiin), vartalon kosteutukseen, naarmuihin, satunnaisesti hiuksiin ja tarvittaessa lasten ihon kosteuttamiseen (erityisesti vaippaihottumiin.)


(Ps. Postaus ei ole yhteistyö. En hyödy klikkauksista.)



perjantai 12. toukokuuta 2017

URBAANI MOKUPERHE LÄHTEE RIKKOMAAN ENNAKKOLUULOJA LANDELLE

"Arvaa mitä mä tein. Laitoin hakemuksen maalaisresidenssiin! 
Mutta ei me sinne päästä, joten älä metelöi." Naureskelin puhelimeen.
"... Ei sitä tiedä."  Kuului äitini viekas ääni, 
ikään kuin tietäen enemmän kuin voisi tietää.

Kului muutama päivä ja muutama yö, kunnes puhelin soi. Pirteä naisääni toivotti perheemme tervetulleeksi punaiseen tupaan. Hakemukseni, jonka viimetinkaan jätin, oli siis hyväksytty! Elokuun lopulla kääntäisimme istuintäytteisen automobiilimme keulan Lapinjärveä kohti... Ehkä tässä uskaltaa jopa toivoa kesän venyvän sinne syksyn alulle saakka, kerta juhannus näyttää sujuvan rantalaiturin sijaan lumitöissä.


Lapinjärven kunta sponssaa seitsemälle bloggarille majoituksen sekä mahdollisuuden maistaa aitoa lande-elämää aikoessaan olla ensimmäinen ihmislähtöinen kunta.Vaikka intopinkeenä ja lähes pöksyissä pysymättömänä kokemusta odotankin, niin kieltämättä pienellä jännitteellä odotan tunnetta siitä, kun ikkunasta ei näykään liehuva Alepan lippu maitotölkin tyhjennyttyä.


Sen pitemmittä puheitta, 19.8-2.9 on tässä blogissa erittäin aktiivisesti maaseutuelämä tapetilla. Ehkä löydetään myös vastaus mieltä askarruttaneeseen kysymykseen, kuinka monen polven kaupunkilaismutsi, entinen pakolaisfaija sekä kolme urbaanin kaupunkilaislähiön vilskeeseen tottunutta metrinappulaa integroituisi suomalaiseen päiväuni-idylliin... Romantiikko-mutsi kun on elätellyt pientä toiveenpoikasta valkoiseen pellavaan pukeutuneista suloisuuksista oman pirtin kukkapelloilla...



torstai 4. toukokuuta 2017

EDULLISIA EKOVAATTEITA SUOMESTA!

Tiesittekö, että on ihan aikuisten oikeasti saatavilla myös ekologisia Suomessa valmistettuja lastenvaatteita, joissa riippuu kohtuulliset hintalaput, (jopa näin minimivanhempainrahaa nostavan opiskelijamamin näkökulmasta.) Itse en vielä hetki sitten tiennyt tai onhan sitä toki Reimaa ja Tuttaa, mielikuvana niin kovin suomalaista... Mutta etenkin Reima, (jonka omistuksessa Tuttakin on) valmistuttaa tuotteensa kaukomaissa hieman kyseenalaisin otsikoin.




Hillan vaatteet (jotka löydät täältä) suunnitellaan, kuten myös valmistetaan kangasta myöten Jyväskylässä sijaitsevalla tehtaalla. Käytetty GOTS-sertifioitu luomupuuvilla tulee Kreikasta (Suomen koordinaateilla kun on  paha puuvillaa kasvattaa.) Kankaiden värjäykseen käytetään Ökö-Tex 100 standardoituja väriaineita, eli ne eivät sisällä tunnettuja vaarallisia (syöpääkin yhdistettyjä) kemikaaleja kuten esim. torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Tuotteet ovat vieläpä helposti saatavilla. Potkupukuvarastoa voi päivittää kätevästi ruokaostosten lomassa Cittareissa ja Prismoissa, kuten itse tein. 




Kuvan yöpuku maksoi normaalihinnalla 20,99 €. (Tosin itse kiikutin sen kassalle Keravan Cittarin alerekistä pulittaen väripilkusta pyöreät kahdeksan euroa.) Vertailun vuoksi sanottakoon että useissa ketjuliikkeissä myydään puuvillaisia (jopa luomupuuvillaisia) yöpukuja kaksi kappaletta hintaan 19,90. Nämä puvut ovat kuitenkin ommeltu halpamaissa, eikä kovin usein hyvillä työoloilla saatika elämään riittävillä palkoilla.

Sertifikaateista lisää heidän omilla sivuillaan: 
GOTS
Ökö-Tex 100

(En hyödy klikkauksista.)




torstai 27. huhtikuuta 2017

NEULETAKKI VAUVALLE

Olen aina ihaillut käsistään taitavia ihmisiä. Ei ole kerta eikä edes kaksi, kun olen toivonut osaavani toteuttaa visioitani itse - niitähän nimittäin riittää. Jokaiselle lapselleni olenkin yrittänyt väkertää jotakin itse, siitäkin huolimatta, ettei toteutus ole sujunut aina, (tai edes silloin tällöin), kuten Strömsössä. Sitä on tullut kudottua esikoiselle sukat, joiden kantapäiden reiät on pitänyt ommella umpeen heti puikoilta pudottua, keskimmäiselle puolestaan sain aikaan meritähden muotoisen pehmopupun ja nyt...



Epäonnistumisista huolimatta nappasinjälleen kutimet käteen sekä loin silmukat puikoille novitan ohjeen mukaisesti. Tällä kertaa pyrin roikkumaan ohjeessa kynsin ja hampain, ettei vain menisi mönkään tämäkin tekele. Ja vaikka parhaani tein, sata ja yksi virhettä löytyy tästäkin suorituksesta. Ei taida olla onnistuminen vain ohjeen seuraamisesta kiinni. Se vaatii myös harjoitusta ja ohjeen ymmärtämistä. Mutta kai se neulominenkin joku päivä luistaa, kunhan hanskat pysyy tiskin sijaan käsissä.