perjantai 12. toukokuuta 2017

URBAANI MOKUPERHE LÄHTEE RIKKOMAAN ENNAKKOLUULOJA LANDELLE

"Arvaa mitä mä tein. Laitoin hakemuksen maalaisresidenssiin! 
Mutta ei me sinne päästä, joten älä metelöi." Naureskelin puhelimeen.
"... Ei sitä tiedä."  Kuului äitini viekas ääni, 
ikään kuin tietäen enemmän kuin voisi tietää.

Kului muutama päivä ja muutama yö, kunnes puhelin soi. Pirteä naisääni toivotti perheemme tervetulleeksi punaiseen tupaan. Hakemukseni, jonka viimetinkaan jätin, oli siis hyväksytty! Elokuun lopulla kääntäisimme istuintäytteisen automobiilimme keulan Lapinjärveä kohti... Ehkä tässä uskaltaa jopa toivoa kesän venyvän sinne syksyn alulle saakka, kerta juhannus näyttää sujuvan rantalaiturin sijaan lumitöissä.


Lapinjärven kunta sponssaa seitsemälle bloggarille majoituksen sekä mahdollisuuden maistaa aitoa lande-elämää aikoessaan olla ensimmäinen ihmislähtöinen kunta.Vaikka intopinkeenä ja lähes pöksyissä pysymättömänä kokemusta odotankin, niin kieltämättä pienellä jännitteellä odotan tunnetta siitä, kun ikkunasta ei näykään liehuva Alepan lippu maitotölkin tyhjennyttyä.


Sen pitemmittä puheitta, 19.8-2.9 on tässä blogissa erittäin aktiivisesti maaseutuelämä tapetilla. Ehkä löydetään myös vastaus mieltä askarruttaneeseen kysymykseen, kuinka monen polven kaupunkilaismutsi, entinen pakolaisfaija sekä kolme urbaanin kaupunkilaislähiön vilskeeseen tottunutta metrinappulaa integroituisi suomalaiseen päiväuni-idylliin... Romantiikko-mutsi kun on elätellyt pientä toiveenpoikasta valkoiseen pellavaan pukeutuneista suloisuuksista oman pirtin kukkapelloilla...



torstai 4. toukokuuta 2017

EDULLISIA EKOVAATTEITA SUOMESTA!

Tiesittekö, että on ihan aikuisten oikeasti saatavilla myös ekologisia Suomessa valmistettuja lastenvaatteita, joissa riippuu kohtuulliset hintalaput, (jopa näin minimivanhempainrahaa nostavan opiskelijamamin näkökulmasta.) Itse en vielä hetki sitten tiennyt tai onhan sitä toki Reimaa ja Tuttaa, mielikuvana niin kovin suomalaista... Mutta etenkin Reima, (jonka omistuksessa Tuttakin on) valmistuttaa tuotteensa kaukomaissa hieman kyseenalaisin otsikoin.




Hillan vaatteet (jotka löydät täältä) suunnitellaan, kuten myös valmistetaan kangasta myöten Jyväskylässä sijaitsevalla tehtaalla. Käytetty GOTS-sertifioitu luomupuuvilla tulee Kreikasta (Suomen koordinaateilla kun on  paha puuvillaa kasvattaa.) Kankaiden värjäykseen käytetään Ökö-Tex 100 standardoituja väriaineita, eli ne eivät sisällä tunnettuja vaarallisia (syöpääkin yhdistettyjä) kemikaaleja kuten esim. torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Tuotteet ovat vieläpä helposti saatavilla. Potkupukuvarastoa voi päivittää kätevästi ruokaostosten lomassa Cittareissa ja Prismoissa, kuten itse tein. 




Kuvan yöpuku maksoi normaalihinnalla 20,99 €. (Tosin itse kiikutin sen kassalle Keravan Cittarin alerekistä pulittaen väripilkusta pyöreät kahdeksan euroa.) Vertailun vuoksi sanottakoon että useissa ketjuliikkeissä myydään puuvillaisia (jopa luomupuuvillaisia) yöpukuja kaksi kappaletta hintaan 19,90. Nämä puvut ovat kuitenkin ommeltu halpamaissa, eikä kovin usein hyvillä työoloilla saatika elämään riittävillä palkoilla.

Sertifikaateista lisää heidän omilla sivuillaan: 
GOTS
Ökö-Tex 100

(En hyödy klikkauksista.)




torstai 27. huhtikuuta 2017

NEULETAKKI VAUVALLE

Olen aina ihaillut käsistään taitavia ihmisiä. Ei ole kerta eikä edes kaksi, kun olen toivonut osaavani toteuttaa visioitani itse - niitähän nimittäin riittää. Jokaiselle lapselleni olenkin yrittänyt väkertää jotakin itse, siitäkin huolimatta, ettei toteutus ole sujunut aina, (tai edes silloin tällöin), kuten Strömsössä. Sitä on tullut kudottua esikoiselle sukat, joiden kantapäiden reiät on pitänyt ommella umpeen heti puikoilta pudottua, keskimmäiselle puolestaan sain aikaan meritähden muotoisen pehmopupun ja nyt...



Epäonnistumisista huolimatta nappasinjälleen kutimet käteen sekä loin silmukat puikoille novitan ohjeen mukaisesti. Tällä kertaa pyrin roikkumaan ohjeessa kynsin ja hampain, ettei vain menisi mönkään tämäkin tekele. Ja vaikka parhaani tein, sata ja yksi virhettä löytyy tästäkin suorituksesta. Ei taida olla onnistuminen vain ohjeen seuraamisesta kiinni. Se vaatii myös harjoitusta ja ohjeen ymmärtämistä. Mutta kai se neulominenkin joku päivä luistaa, kunhan hanskat pysyy tiskin sijaan käsissä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

FLASHBACK YLÄASTEELLE

Tässä taannoin kuulin ohimennen alepan käytävällä kahden keski-ikäisen miehen turinat nuorten vääränlaisesta pukeutumisesta. Kotimatka kuluikin sitten kestohymyssä paistatellessa, muistellen teini-iän trendejä. Nimittäin pakon edessä myönnän, että ne nykypäivän paljaat nilkat taitavat jäädä pahasti alakynteen naurettavuudesta kisatessa....

15-vuotias Camilla, pukeutui, kuten tuohon aikaan enimmistö tytöistä. "Pissikseksi", jolla oli vesirajaan yltävä kulutettu zaran farkkuhame. Talvipakkasella kaverina oli 20-denin ihonväriset sukkahousut ja kesähelteellä (kiitos muodin muuttumisen) mustat sukkahousukangasleggarit. Toppatakit sekä hupparit olivat napapaita mallia, mutta topit ja neuleet venyivät miltein puoleenreiteen. Kaulassa roikkui asussa kuin asussa valkoiset metrin mittaiset helmet, joita sai hm:stä seitsemällä eurolla. Tyylikkäimmillä oli helmet kaikissa sateenkaaren väreissä. Olalla roikkui äidiltä varastettu longchamp ja kaulassa samalta henkilöltä anastettu burberryn kaulahuivi (omista ei uskallettu edes haaveilla.)

Kuvia on onneksi hyvin maltillisesti ja ne pahimmat (kuvatunlaiset) hautautuivat rikki menneen koneen mukana. Sitä saakin olla kiitollisimmista kiitollisin, ettei some ollut olemassa siinä mittakaavassa mitä se tänä päivänä on, eikä kännykkäkameroiden pikselimössö-tuotoskista saaneet selvää pahimmat nörtitkään.

Ripsiin sudittiin väriä enemmän kuin ne jaksoivat kantaa. Iho voideltiin sillä meikkivoiteella jota sattui olemaan, viis siitä jos se ei ollut niin yksyhteen kaulan sävyn kanssa. Koko komeus puuteroitiin huulia myöten niin, että hien piti olla aika terästettyä, jos se aikoi päästä siitä kaikesta läpi. Silmät ympyröitiin valkoisella kuin pandat ikään ja ripsityveen vedettiin rajaukset eyelinerilla.

Hius oli muuttunut kuminauhaksi ahkeran kotiblondauksen myötä, eikä sen kohentamiseen sunsilkit riittäneet. Jalassa oli loaferit tai muut säähän sopimattomat kesäkengät. Välillä sitä miettii miten kummassa sitä on voinut selvitä näinkin hedelmällisenä, kun kuvatunlaisissa asuissa tuli notkuttua ulkoilmassa jokin tovi..

Mutta kyllä se aika tekee kunkin kohdalla tehtävänsä. Tuskin nämäkään miehet ovat pariakymmentä vuotta samoissa verkkareissa viettäneet ja kyllä ne -30 asteiset kelit miellyttävimmiltä tuntuvat metrinmittaisten jälkeläisten kanssa mätsäävissä toppavermeissä, kuin niukassa roiskeläpässä.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

RISTEILLEN JUNIBACKENIIN

Ne entisen elämän Ruotsin risteilyt, jotka tarkoittivat lähinnä unettomia öitä sekä kymmenessä "henkka maukassa" hikisenä kelloa vastaan juoksemista, ovat aikapäiviä sitten haudattu merenpohjaan. Tänäpäivänä on reissu suunniteltava tarkkaan ja mitä vähemmän kauppoja - sen parempi. Vilkkaan, rohkean ja selvästi äidiltä perityn itsepäisen luonteen omaavan uhmaikäisen kanssa ei nauti shoppailusta edes telkkarin superkasvattaja. Puhumattakaan tilanteesta, jossa näitä suloisia yksilöitä on kopioitu toinenkin...


Viime syksynä päätimme ottaa pienen nollauksen stressin keskelle. Näyttö painoi niskaan, vauva kylkiluihin ja tyttöjen päiväkotiarki sydämmeen. Bookkasimme satojen suomalaisten tapaan perheellemme Tukholman reissun, mistälie saadulla lahjakortilla.



Kassi heitettiin takakonttiin ja appiukko ajoi meidät kaksivuotiaan raivosäestyksellä satamaan. Satamassa verkkokalvoilleni osui muisto lahjakortista - jääkaapin ovessa - ja siellähän se yhä oli. Aikaa hakemiseen ei ollut, mutta pääsimme kuin pääsimmekin reissuun, lapset pallomereen ja koko perhe Tukholman satamaan.


Satamassa hyppäsimme bussiin, joka vei koko konkkaronkan Junibackeniin. Bussiliput ostimme laivasta. Ja se oli muuten loistovalinta! Satumaailma, jossa oli tilaa temmeltää, askarrella, syödä, kuunnella ja jorata. Sisustus hiveli äidin sisintä ja niin internetsivut, kuin sisällä kulkevan satujunan nauhoitekin taipui suomeksi. Sanomattakin selvää, että lasten silmistä näki, visiitin olleen koko sen 64 euron kokoisen rahan arvoinen.


Paluumatkan aikaan haimme rattaat pihan ratasparkista, johon osa oli köyttänyt omansa kettingeillä. Ja koska meillä ei ollut penniäkään maan valuuttaa käteisenä, teimme pienen piristävän kävelyn kaupunkiin ruokailemaan sekä paikallisbussilla takaisin satamaan. Ilta istuttiin taas tuttuun tapaan pallomeressä ja aamulla oli laiva kotisatamassa sekä näyttötyö pöydällä tekijää odottamassa.

torstai 30. maaliskuuta 2017

NOLLABUDJETIN SISUSTUSTA: TRENDIKÄS KULTAINEN KUKKARUUKKU


Sisustusmaailmassa on puhaltanut muutoksen tuulet ja tällä hetkellä maalaisromanttisen valkoharmaasisustustarra-sisustuksen on syrjäyttänyt selkeälinjainen moderninpi sisustus. Muodikkaista kodeista löytyykin sirojalkaiset sohvat, marmoria, tarjoiluvaunu, paimentolaismatto tai sen kopio, peikonlehti ja kultaa. Siis kaikki se mikä meiltä puuttuu, kultaista lukuunottamatta..



Mitäpä sitten teki eräs turhaa kulutusta ja jatkuvaa muodin vaihtumista pakoileva diy-ihminen. Penkoi kaappeja tietenkin! Ja niinhän siinä sitten kävi, että sisustukseen sopimaton kukkaruukku muuttui ties miltä aikakaudelta kaappiin hautautuneen spraymaalin avulla kultaiseksi.



lauantai 25. maaliskuuta 2017

TRENDIT KAAPPIIN KIRPPARILTA


1. Mangon neule / 4€
2. Rosemunde-toppi / 2€
3. Kesämekko / 7€
3. Farkkuhame / 3€
4. Lasten lakanat 3 €
5. Vekkihame / 3€ 

Lähdin viikolla joogamaton ja farkkujen perässä kaupoille. Kun kauppa toisensa jälkeen farkku-valikoima oli lähinnä revittyä tai puolestaan jotain "vintagemallia", oli suunnan vaihdon aika. Revityt kun löytyy kaapista jo kaksin kappalein, eikä edesmenneiden Levisten innoittama malli sopinut leikkaukseltaan lainkaan omalle kropalleni. Suuntasin askeleeni sitten Punaisen ristin Konttia kohti, toiveena löytää kauttaaltaan ehjät farkut kevään aikana puhkipalaneiden tilalle.

Farkkua löytyi farkun perään, ihan hyviä merkkejäkin neljällä eurolla. Muttei tietenkään omiin mittoihini sopivia. Sen sijaan löysin pohjepituisen vekkihameen, josta olin haaveillut pari vuotta. Myös viime keväänä paluun katukuvaan tehnyt farkkuhame, löysi tiensä ostoskoriini. Mangon neule, suurella todennäköisyydellä puuvillainen sellainen, paljastui myös sellaiseksi jonka perään tässä taannoin huutelin facebookissa, vastakaikua saamatta. Rosemunden topin kun näin parin euron hintaan henkarissa roikkumassa, oli se vain pakko kotiuttaa. Lisäextrana ostin vielä yhdet lasten lakanat.. Niitä kun menee pesuun jatkuvalla syötöllä. Saatoin ostaa myös yhden kotimaista alkuperää olleen nahkalaukun, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa.

Tähän pariin kuukauteen on sisältynyt sen verta kirpparikierroksia, että pieni tauko lienee nyt paikallaan. Lapsilla riittää vaatetta hamaan tulevaisuuteen ja itselläkin alkaa vaatekaapissa olla muutakin päälle sopivaa, kuin treenipökät. Tässä kun on ruvennut verkkariluukki tulla korvista ulos ja kiinnostus pikkuhiljaa nostanut päätään sen oman peilikuvankin kohentamiseen.  




1. Toppapuku vauvalle tulevalle talvelle. 5€
2. Ticketin toppapuku keskimmäiselle pieneksi jääneen tilalle. 10€
3. Villakangasmekko esikoiselle. 3€
4. Haalaripöksyt keskimmäiselle. 1,5€
5. Kesäshortsit keskimmäiselle, toppi esikoiselle. 2€
6. Hattu ja paita vauvalle. 0€
7. Huppari ja lakana lapsille. 4€
8. Karvatakki esikoiselle. 4,5€
9. Merimiesmekko (made in Finland.) 1€
10. Yöpuvut keskimmäiselle 2€ 
11.  Fjällrävenin ulkoilutakki. 50€
12. Toppapuku keskimmäiselle (ticketin reilun mitoituksen vuoksi.) 30€
13. Vaatteita vauvalle. 3€
14. Adidaksen jumpsuitti keskimmäiselle. 3€
15. Toppaliivi esikoiselle. 0€
16. Mekko/tunika... kotivaate esikoiselle. 0€
17. Käyttämättömät newbien housut vauvalle. 3€
18. Vaatteita vauvalle. 0€
19. Collagepaita jonka annoin siskoille. 1€

FB-kirppis: 2, 12, 17,
Kontti: 3,4, 7, 8, 9, 14,
Vaatteidenvaihto-tapahtuma: 6, 15, 16, 18
Kahdeksas aisti: 1, 11, 19
"lähikirppis": 5,
"livekirppis": 10, 13