tiistai 21. marraskuuta 2017

7 KUUKAUTTA OSTOLAKOSSA

Niinhän siinä lähtötohinassa kävi, että lomaviikon ajastetut postaukset ajoitettiin väärälle viikolle. Joku ehkä huomasikin instagramin puolella reissukuvia. Niitä on tiedossa lähiaikoina blogiinkin, mutta juuri nyt on luvassa aikamatka ostolakkoiluun.

Vietin 2016 vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta "uusien vaatteiden ostolakossa." Olin asettanut itselleni porkkanaksi tonnien Chanelin laukun, mutta pikkukolmosen saatua yllättäen alkunsa, sai Chanelit jäädä jonkun muun iloksi. Vatsakumpuni nimittäin pyöristyi kolmannella kierroksella pelkästä tikun plussasta ja vaikken suoranaista raskauspahoinvointia koskaan kokenut, puolet vaatteistani saivat kuvotuksen tunteen pintaan. Lakko päättyi siihen, mutta kulutuskriittisyys jäi jäädäkseen. 


SÄÄNNÖT:


  • EI yhtäkään turhaa ostosta aikavälillä 1.1.-31.12.2016.
  • Kaksi (2) poikkeusta sallitaan.
  • Tarve tarkoittaa todellista tarvetta! 
  • Todellinen tarve ei ole: "Minulla ei ole yhtään punaista paitaa tai että onpa tuo kiva, pakko saada."
  • Todelliseen tarpeeseen ostetaan tarvittava, vaikka sitten suoraan kaupasta. 
  • Asioissa, joissa painaa hygieniapuoli, ostan tietenkin kaupasta. Myös kengät ostan aina uusina.
  • Kirppariostelut ovat jossain määrin sallittu. Vikottaisia kirpparikierroksia ei kuitenkaan sallita.
  • Lainaaminen on luonnollisesti sallittu.
  • Saadut tavarat/lahjat eivät kuulu kielletylle listalle.

MITÄ KOSKEE?

  • Omaa vaatetusta, asusteita, kenkiä
  • Osittain lasten vaatteita, asusteita, kenkiä
  • Sisustustavaroita
  • Kaikkea TARPEETONTA kuluttamista

Lasten vaatteet ovat mukana haasteessa vain, koska olen aikamoinen lastenvaatehamsteri... Nimimerkillä 20 mekkoa / koko... Lapsilta ei saa luonnollisestikkaan puuttua YHTÄÄN MITÄÄN, vaan äidin tehtävä on järkiinnyttää vaatteiden määrää, laatua ja niiden eettisyyttä.

HAASTE EI KOSKE:

  • Palveluita
  • Harrastuksia
  • Yleistä hyvinvointia
  • Matkustelua 
  • Kosmetiikkaa 
  • Ravintoa

Tämä EI ole nuukailuvuosi! Tarkoitus ei ole köyhäillä, vaan kehittää itseäni ja omaa arvomaailmaani. Minulle on tiedossa materiaalihaaveeni täyttävä palkinto, jos ja kun tavoite on täytetty.



---


"Olen luonteeltani minimalisti, olen ollut sitä lapsesta saakka. Vaatevarastossa se ei kuitenkaan ole näkynyt. Ennen haastetta leikittelin ajatuksella kapselikaapista sekä 333-projektista, ostolakko vei voiton. Vaatekappaleita on kuitenkin sen verta paljon että, mikäli varastoni ei yhtä naista vuoden vertaa verhoa, taitaa ongelma olla joko vajaavissa yhdistelytaidoissa tai sitten mainoskoneiston maan alle jyräämässä itsetunnossa. 

Tulen jakamaan blogiini niin paljon asuja, kuin lapsiperheen pyöritys antaa myöten. Tämä ei ole muotiblogi, vaikka muotia ehkä ajoittain sivuankin. Tämä on matka omaan tyyliini, tukitoimi varsin radikaalille haasteelle, ehkä jopa inspiraationlähde joku päivä jollekkin toiselle." (29.1.2016)



---


"Olen ollut nyt ensimmäisen neljänneksen ostolakossa. Ensimmäiset kolme kuukautta eivät ole olleet helpoimmat, mutta vaikeampaakin olisi voinut olla.

Näinkin lyhyenä aikana olen oppinut ostokäyttäyttäytymisestäni valtavasti. Alussa tiettyjen ihmisten seura kasvatti shoppailuhimoani. Myöhemmin laatu- ja eettisyystietämyksen kasvettua entisestään olen voinut kevein mielin astella kauppaan hypistelemään tuotteita, mutta jättää kuitenkin ostamatta. Muiden kerskakulutus ei saa minua himoitsemaan mitään, päin vastoin. Toki rakastan edelleen kauniita asioita ja olen ihan yhtä esteetikko kuin ennenkin, mutta olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse omistaa, eikä kaikki kaunis ole kaikilla samaa.

Arvostan myös enemmän persoonallisuutta kuin koskaan ennen. Olin ennen varsinainen sopuli. Minun oli saatava kaikki mikä oli juuri silloin se "the juttu." Nyt saatan katsella instagramissa ihania kuvia tuotteista, joita olisi saatavilla, mutta joita en siltikään osta, koska minun ei tarvitse.

Myös sosiaalinen media on päässyt leikkuriini. Tiputin itseni pois mm. kaikista itselleni turhista fb-ryhmistä, kuten vaikkapa kirppisryhmistä (en jaksa myydä mitään ja ostaessani nautin enemmän live kirppareista.) Myös erilaiset kauneusryhmät, jotka idea tasolla olivat kivoja, mutta jotka todellisuudessa rakentuivat "mitä ostin tänään" ostosten-esittelyistä, heitin romukoppaan. Nyt karsitummassa Facebookissakin on kevyempi käydä! Ihan oikeasti.

Vaikka varsin vakaalla pohjalla täällä mennäänkin, horjui ajatus aikalailla, miehen ehdottaessa lakon lopettamista. Heikolla hetkellä mies armahti lakkoni, mutta minäpä en luovuttanut! On se palkinto vaivan arvoinen.

Vielä kun joku keksisi vastustuskyvyn hullujen päivien kuvastolle.... Siellä kun olisi aurinkolasit, takki, parit kengät, kasvovesi, siveltimiä, ihan kaikkea todella tarpeellista ihanaa mitä ilman en voi elää!:D...."  (3.4.2016)


---


"Elän nyt todella vaikeaa kautta lakkoni kanssa. Se kausi on ollut verrattain lyhyt, ehkä viikon tai kaksi, mutta kuitenkin loputtoman tuntuinen. Olen ollut todella lähellä heittää lakkoni, aatteeni sekä koko haasteeni kukkulan kaivoon ja haudata ne sinne ikuisiksi ajoiksi. Olen kyseenalaistanut ihan kaiken. Pohtinut onko tässä mitään järkeä. Mitä oikein tällä saavutan? 

Kun houkutuksia tulee jokaisesta ilmansuunnasta. Postista, ihmisten ilmoilta, tuttavilta ja somesta, alkaa kiusaus tuntumaan voittamattomalta. Mutta päivän käristelyn jälkeen, illan pimeinä tunteina, omassa hiljaisuudessa mieli selkenee. Mieleen palaa arvot ja sitä taas muistaa miksi tähän on lähtenyt - ajatukset jäsentyy. Syntyy ideoita sekä uusia näkökulmia. Parhaimmillaan maailman kuva avartuu. Se palkitsee.

Juuri nyt edesmenneet viikot ovat lakoni kannalta olleet kaikista vaikeimmat, mutta kyllä ne vielä kestää. Jotenkuten. Toissapäivänä retkahdin Henkkamaukan tekokuitupaitaan. Kyllä, siihen kaikkein pahimpaan mahdolliseen. Paita oli alennuksessa, mutta eihän se ole mikään perustelu. Kyllä minä tiedän, ettei 15 eurolla myytävää koristeellista paitaa ole millään mittarilla ommellut riittävällä palkalla palkattu ompelija, ei edes sillä alkuperäisen tuplatulla hinnalla. Laatukaan ei kompenssoinut eettisiä epäkohtia, joten palautukeen paita lopulta päätyi.

Sain kuitenkin lisäpotkua shoppailuhullulta siskoltani. Ei, en ole saanut häntä lakkoon, mutta sisko kulta innostui tyhjentämään vaatekaappiaan edukseni. Näin ollen sain tyydytystä uutuudenkaipuuseeni; tarpeellisen takin, ostoslistalla olleet housut, toiveena olleen jumpsuitin sekä tusinan uusia paitoja. 

Näin taas jatketaan, uudella tarmolla. Pian on neljä kuukautta purkissa, siitä voin olla jo ylpeä. Mikään projektini ei ole koskaan kestänyt näin kauaa. Juuri nyt ei ole helppoa, mutta kyllä se vielä aikanaan helpottaa. Vielä ei ole aika luovuttaa!" (12.4.2016)


---


"Toukokuu lähenee loppuaan ja pian uusien vaatteiden ostolakkoni on kestänyt puolivuotta. En olisi millään uskonut, haasteen kantavan näinkin pitkälle. Pääosin lakkoilu on ollut yllättävän helppoa, mutta paria tiukempaakin ajanjaksoa on kevään mittaan tullut todistettua. Viime kuukausi oli pahin, kestin sen kuitenkin hammasta purren.

Rahaa on kulunut tähän mennessä omiin vaatteisiin 238 euroa. Siitä 150 euroa meni laadukkaisiin alusvaatteisiin, joista en tingi. Suhteellisen järkevänä olen pysynyt, vaikka jokunen hutiostoskin on joukkoon mahtunut: Kirpparilta paitapaketti, jonka annoin äidilleni. Takki, jota en osannutkaan pienentää. Neule, josta ompelen tyynynpäälliset.. Mutta olen minä myös tehnyt loistavia löytöjäkin, kuten vaikkapa viimeisimpänä aidon (vaikea uskoa, mutta totta) Burberryn huivin 25 eurolla! 

Lakkosääntöjeni mukaan sallin itselleni kaksi poikkeusta. Eli kaksi tarpeetonta "kauppauutta" ostosta. Ostin tammikuussa ylipolvensaappaat, joihin sanoin käyttäväni toisen poikkeuksen. Saappaat kuitenkin pettivät alle kymmenen kerran käytössä, joten reklamoin niistä ja sain rahat takaisin. Oma moraalini ei anna myöten tuollaiselle nahan haaskaukselle. Jos eläimen nahasta tehdään tuote, täytyy se tehdä eläintä kunnioittaen - kestävästi.

Toisen poikkeuksen meinasin kuluttaa heikolla hetkellä Henkkamaukan tekokuitupaitaan. Palautin sen kuitenkin heti seuraavana aamuna. Onneksi. Olisin katunut jälkeenpäin valintaani. Palautuksesta saamani lahjakortinkin lahjoitin eteenpäin. 

Näin ollen minulla on edelleen kaksi poikkeusta käytössä enkä ole edes aikeissa niitä tällä hetkellä kuluttaa. Kun poikkeuksia on vain kaksi, pitää ne punnita tarkkaan, enkä tiedä mihin ne käyttäisin. Tähän väliin olen saanut kuitenkin kaupoista, kaupanteosta kuin myös kirppareista sellaisen ähkyn, ettei ostaminen edes huvita. Olenkin päättänyt kiristää sääntöjäni ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Eli "totaalivaateostolakko", täältä tullaan!" (20.5.2016)


---


"Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo huomanneet, että olen raskaana. Iloiseksi yllätykseksi odotan kolmatta vauvaa. Toive kolmannesta meillä olikin, mutta emme ajatelleet sen aika olevan näin pian. Minun piti saada koulu tässä välissä päätökseen sekä antaa elimistönikin levähtää, mutta elämä ei aina ole kovin kiinnostunut suunnitelmistani. Ja itseasiassa ihan hyvä niin.

Olin tässä vielä hetki sitten äärimmäisen väsynyt. Lasten lisäksi en hoitanut kuin pyykkihuollon, vaikka senkin vasta sitten, kun pyykit kasautuivat vaarallisen korkeiksi pinoiksi. Mies hoiti kokkaamiset ja koti oli luvan kanssa varsinainen täystuho. Oli vain yksinkertaisesti pakko alisuorittaa kaikki muu, kuin lastenhoito. 

Ostolakkonikin koki päätöksen. Uhkaavaa vauhtia kasvavaa vatsaani oli hankalaa peitellä vanhoilla vaatteilla, jotka muuttuivat hyvin äkkiä nakinkuoriksi. Lisäksi raskauden myötä koin ihan fyysistä huonoa oloa tietyistä vaatteista, joten pakkasin kaikki epämieluisat surutta Uff:in laatikkoon ja marssin kauppaan. Heti tuli parempi olo. 

Lasta odotamme syntyväksi alkuvuodesta, kahden vuoden ikäerolla edelliseen. Ensi kuussa palaan koulunpenkille ja hyvin pian starttaa lasten päiväkotiin tutustuminen. Tänään on virallisesti viiminen päiväni kotiäitinä. 

Olen tässä pohtinut blogini jatkoa. Täällä on ollut todella hiljaista, lähinnä tuon väsymyksen ja salaamisen vuoksi. Lakko jolle blogi perustuu, on lopetettu. Hetken mietin lopettamista, mutten aio lopettaa. Blogi kuitenkin lähtee etsimään uutta suuntaa. Ekologisuus tulee varmasti olemaan jollain muotoa mukana, mutta tuskin niin massiivisena, kun lakkoakaan ei enää ole. Lapsi- ja perhejuttujakin tulee, muttei kuitenkaan siinä mittakaavassa, kuin varsinaisessa perheblogissa. Eli kai sitä aika näyttää mihin suuntaan mennään.:)" (31.7.2016)

---

"Olin vuoden ensimmäiset seitsemän kuukautta uusien vaatteiden ostolakossa. Se tarkoitti, että käytettyä oli luvallista ostaa, muttei uutta, ellei hygieniasyistä se ollut pakollista. Omiin sääntöihini laajensin myös kodin sisustamisen ja jopa jossain määrin lasten vaatteet.

Alku sujui yllättävän hyvin, vaikken kyllä kannustusta saanut oikein mistään ilmansuunnasta. Lopulta mies heitti haasteelleni porkkanan (sillä hän ei millään uskonut sen kantavan pitkälle.) Hän lupasi minulle 1000 euroa shoppailurahaa mikäli vuosi ilman shoppailuhulluutta täyttyisi ja se tonni muuttui pian Chanelin laukuksi.

Porkkana tepsi kyllä, vaikka ajoittain tiukkaa tekikin. Mutta sitten sattui se suuri mutta, joka oli vain ylivoimaista ylittää. Tulin raskaaksi. Kolmannella kerralla maha on kasvanut ennätysvauhtia, vatsani on jo nyt lähes yhtä suuri mitä se oli esikoisen odotuksessa kuudennella kuulla, mikäli kuviin on uskominen. Joten sanomattakin selvää, että vanhat kaapintäytteet muuttuivat pikapikaa nakinkuoriksi. Ja sitten kuvioihin astuikin tajuton väsymys ja pahoinvointi, jonka aiheutti tietyt vaatteet. Joten pieni vaatekaapin täydennys oli paikallaan eikä kyllä yksikään kirpparinkoluumisreissu houkuttanut tyynynhalaamisvaiheessa.

Mutta vaikka Chanel jäikin haaveeksi, opin paljon uutta. Haasteen aikana katosi halu hengailla kauppakeskuksissa, mitä joskus rakastin. Ja se on edelleen kateissa. Haluan kaupoille, kun sieltä jotakin tarvitsen, mutta opin ettei ne todellisuudessa toimi rentoutukseen, vaikka muuta olenkin uskonut. Olen myös oppinut katsomaan tuotteita kriittisemmin, enkä tyydy enää "ihan kivaan", joka jää pian kaapin hyllylle paremman tieltä. Innostuin myös lukemaan kirjallisuutta aiheesta ja sain paljon arvokasta tietoa esimerkiksi materiaaleista ja tuotantoprosesseista. Opin myös sen ikävän tosiasian, että länsimaisen ihmisen on hyvin hankalaa elää täysin riistämättä kenenkään oikeuksia.

Ennen haastetta olin varsinainen shoppailufani. Määristä ei ole tiedostoja, mutta esimerkiksi matkoilla käytiin useat kerrat kaikki mahdolliset kaupparykelmät läpi, harvemmin tyhjin käsin. Nyt reissatessamme on omakin mieli mielummin uima-altaalla kuin tekokuituvaaterekillä. Kevään Tukholman reissulla käytiin Nordiskamuseossa, kun Junibacken oli kiinni, ja käynti oli oikeastikin ihan mielenkiintoinen, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Ne lukuisat Henkkamaukat eivät vain vetäneet enää puoleensa. Ja tällä viimeisimmällä Italian reissulla, josta instagramissa on jonkin verran kuvamateriaalia, jätimme suosiolla kauppakiertelyt yhteen puolikkaaseen päivään, johon toki sisältyi myös ravintola ja kahvilakäyntejä sekä vanhan kaupungin kiertelyä. Eli on minussa jonkinlainen muutos näkyvissä." (3.9.2016)



Onko täällä muita uusien vaatteiden ostolakossa olleita / olevia / harkitsevia? 
Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden ajatuksia.:)

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

#SLOWMORNING - HYVIN ELETTY





No nyt löytyi kirja, jota voin lämmöllä suositella!... Jo ihan senkin vuoksi, että minä, kolmen lapsen äiti, ehdin lukea sen vuorokaudessa kannesta kanteen... Hyvin eletty on nykynaisen lifestyle-opas eettisesti ja ekologisesti kestävään elämäntapaan. Ja nimenomaan tyylillä. Ekoillenkin voi olla todellinen CHIC!

Opuksessa pureudutaan moniin länsimaisen naisihmisen elämänalueisiin: pukeutumiseen, kosmetiikkaan, ravintoon, asumiseen. Teokseen on myös haastateltu muun muuassa vaatesuunnittelijoita, bloggareita sekä kosmetiikan tuottajia. Vahvoja yrittäjänaisia.

Itselleni sisältö on suurimmaksi osaksi tuttua kauraa, mutta listauksista olen äärimmäisen kiitollinen. Kansien sisältö kattaa useamman listan niin kasvisruokapaikoista, eettisistä-/ekovaateliikkeistä kuin myös kosmetiikkarakkauksista.

Ja sitähän se hyvä elämä on, täyttä itsensä näköistä elämää heikompia hyväksikäyttämättä.

Ostopaikat löydät Googlaamalla, itse lainasin tämän "best sellerinä" kirjastosta parin viikon laina-ajalla kuten näkyy.

torstai 9. marraskuuta 2017

STAILATTAVANA





Osallistuin suurella mielenkiinnolla stailausyhteistyöhön, siitä huolimatta, että minulla on kyllä tarkka visio siitä kuinka haluan pukeutua. Se toteutus ei vain joka päivä luonnistu, kun treenitrikoot on liian helppo vetää jalkaan.

Stailaajana toimi Instyleout:in ihana Anni. Todella mukava ja helposti lähestyttävä raikas persoona.  Mutta ei kai stailaajan ammatissa mikään kiukku-Pirjo menestyisikään... 

Instyleout:in viihtyisät tilat sijaitsevat Lauttasaaressa. Helppojen kulkuyhteyksien päässä. Annilla tuntuu olevan varma ote stailaamiseen sekä ekologista näkökulmaa. Hän pyrkii valikoimaan myytävät vaatteensa siten, ettei niistä tulisi ongelma, vaikka ne päätyisivät Uff:in laatikkoon. Esimerkiksi akryylivaatteita ei hänen valikoimistaan löydy. Anni myy uusia sekä käytettyjä vaatteita, myös ekovaatemallistoa. Stailauksen voi tilata uusilla, käytetyillä tai sekä että vaatteilla. Itse valitsin "sekä että", kuten valitsivat myös mukana olleet Agu ja Mira-Mariekin.

Omissa asukokonaisuuksissani (joita oli useita, mutta joista osa ei imartelevasti kameraan tallentunut) oli huomattavissa määrin tuttuja elementtejä, mutta tuli sitä toki joitakin yllätyksiäkin, kuten vaikka tuo sininen neule, joka lähti mukaani. Onkohan minulla koskaan ollut mitään tuon väristä... Eräs keltainen takki ja tuo kuvissa näkynyt bomber jäivät hieman kaivelemaan. Jätin ne ostamatta, kun takkeja löytyy yllin kyllin jo ennestään... Mutta mikä parasta, stailauksen jälkeen on vuoden verran aikaa käydä sovitusti täydennys ostoksilla! Tällöin ei luonnollisesti enää stailata, vaatevalikoima voi olla muuttunut sekä paikalla on mahdollisesti muitakin kaappien täydentäjiä.

Esimerkkihintoja ulkomuistista:

(käytetty) takki n. 20€
(uudet) housut n. 30€
(uusi) onesize neule n. 40€
(uusi) peruspaita n. 20€
korut n. 10€

Stailaushinnat löytyvät täältä. Kaikista edullisinta on käydä stailattavana ennen kolmea yhdessä kaverin kanssa. Ajan voi varata suoraan netin kautta, myynnissä on myös lahjakortteja. Tämä oli oikeasti todella kiva kokemus, että vinkvink joululahjoja miettivät!

tiistai 7. marraskuuta 2017

SYNNYTYS ENNEN JA NYT


Vuonna 1926 kävi joulupullien paisto sen verta raskaaksi, että tulevan isän piti ottaa jalat alle ja hakea kätilö pullantuoksuiseen tupaan. Pieni käärö, nykyään 91-vuotias isoisomummo, saapui maailmaan lapsuuden kodissaan Sipoossa juuri ennen joulua.

Vuonna 1946 20-vuotias nuori nainen kirjautui yksityiseen Boijen sairaalaan. Synnytys eteni ensisynnyttäjällä nopeasti, kipua lieventämättä. (Kivunlievitystä ei ollut saatavilla.) Sairaalassa seurattiin toipumista ainakin viikon verran. Hoitaja hoiti pesut pesulapuilla. Tukihenkilö oli vieras sana eikä vierailijoilla, edes tuoreella isällä, ollut sairaalaan asiaa.

Vuonna 1968 Kätilöopistolla ei tunnettu vierihoitoa, tukihenkilöä, saatika kivunlievitystä. Vauva kävi äidin rinnalla vain ruoka-aikaan, muu aika pyhitettiin levolle. Vierailijat sallittiin, lapsia lukuunottamatta.

1990-luvun Kättärille oli synnyttäjä tervetullut tukihenkilön kanssa. Vierailuajat olivat iltapainoitteiset eikä lapsivieraita torjuttu. Kivunlievitys ja vierihoito oli käytössä. Synnyttäjiä oli paljon, mutta pois ei hoputettu. Synnyttäjän muistikuvien mukaan osastolla vietettiin 3-4 vuorokautta ennen kotiutumista.

Kun vuonna 2013 lähdin Kättärille synnyttämään esikoistani, synnytysosaston kiire oli sellainen, ettei minua kuultu eikä minun uskottu synnyttävän. Vasta kolmannella kerralla huolittiin sairaalaan sisään - suoraan synnytyssaliin. Osaston kaikki salit olivat täynnä ja kätilö tuntui kiireiseltä. Sain toiveesta kunnon koktailin epiduraalia, ilokaasua sekä oksitosiinitippaa, jotka korkeista odotuksista huolimatta eivät turruttaneet tuntoaistejani. Tukihenkilönä toimi aviomieheni. Sama tyyppi katkoi napanuoran. Lapsi oli vierihoidossa koko kahden vuorokauden perustarkkailuajan, jonka joutui sairaalassa synnytyksen jälkeen viettämään mikäli oli ensisynnyttäjä, lapsi syntyi alta kolmikiloisena tai viikolla 37. Perhehuoneet, jonne mieskin olisi voinut kanssamme jäädä, olivat varattu.


torstai 2. marraskuuta 2017

KUINKA VAATE KIERRÄTETÄÄN?

Vaikka olenkin monet kerrat liputtanut täällä kirppareita ja etenkin Konttia ostospaikkana, olen silti varsin pettynyt ihmisten lajittelutaitoihin. Nimittäin jokaikisellä kirpputorilla on tullut törmättyä, jos minkämoisiin lumppulaareihin. Lue siis tämä ennen, kuin teet vaatejätteelläsi tuskaa muille.

(Kuva)


Vaate jonka VOISIT PUKEA ENSITREFFEILLE TAI MENNÄ ULOS SYÖMÄÄN YMS. Sopii lahjoitukseen ja myyntiin. Hyväntekeväisyyskirpputorit, kuten Uff, Fida ja Kontti, pyrkivät tekemään tuotoillaan hyvää. Se että näitä tahoja kuormitetaan lumpulla on pois siltä hyvältä, sillä jätemaksut kohoavat, kun lumput joudutaan kärräämään poltettaviksi. Myöskään lahjoitustahot eivät kaipaa rytkyjä, sillä heikossa jamassa olevilla ihmisillä tuskin löytyy voimavaroja parsia lahjoitettujen vaatteiden reikiä - saatika vaihtaa vetoketjuja. Lahjoitusvaatteillahan on kuitenkin tarkoitus helpottaa ahdingossa olevan tilaa, eikö?

Pikkuvikaisen vaatteen voi myydä itse kirpparilla, kunhan vika on ostajan tiedossa! Pikkuvikaisia vaatteita ei tule kärrätä hyväntekeväisyyskirpuille. Ehjä tavara ei ole maailmasta loppunut eikä ihan pian lopu.

Kauppojen tekstiilikeräykset tuntuvat ainakin omaa korvaani viherpesulta. Esimerkiksi H&M antaa lumppukassia vastaan -15% kupongin, jolla päästään lähtöpisteeseen... Sen jälkeen lumput kuskataan Suomesta Saksaan poltettavaksi. Tai no osa kai menee teollisuuteen, kuten autojen kattoihin. Sitä vaan, ettei niitä autoja nyt niin paljon tuoteta, että kaikki maailman rätit saatasiin peltilehmien kattoihin. Tässä kuviossa kun on mukana muitakin maita kun Suomi. Ja vielä kun lisätään pakkaan se että mitä ilmeisemmin H&M polttaa omatkin ylijäämä tuotteensa, niin kuinka paljon riittää luottoa kierrätyskuviollekaan?

Vaatelumpun voi itse halutessaan hyödyntää rätteinä, uuden tuotteen materiaalina, matonkuteina, tarjota roskalavaryhmiin jollekkin tuunaajalle tai mitä ikinä sitä keksiikään. Itse tein barbeille vaatteita.

Vaatelumppu kuuluu poltettavaksi eli roskiin, mikäli kunnassasi ei ole tekstiilikierrätystä (taikka et syystä tai toisesta sinne pääse.) Tällöin vaateet poltetaan savuna ilmaan, mutta niistä saadaan energiaa. Vaatelumppua on se nukkaantunut, reikiintynyt, värinsä ja muotonsa menettänyt vaate, jota et itse enää kehtaa tai halua käyttää. Helsingissä suosittelen tekstiilikierrätykseen Recciä, sillä on käsittääkseni puhtaat jauhot pussissa.

maanantai 30. lokakuuta 2017

MEILLÄ KOTONA



Ikuisuusprojekti, joku sanoi. Ja niin kotimme onkin edelleen ihan yhtä vaiheessa, kuin muuttaessamme. Vaikkakin sisustus on noista ajoista huomattavasti muuttunutkin.

Totesin tässä taannoin, että talouteemme ei tule enää koskaan kangassohvaa, jossa ei ole pestävää huppua, joten ostimme sitten uuden sohvan. Valkoisen nahkasohvan. Sellaisen jonka olen ajatellut hankkivani jo ennen omilleni muuttoa. Joku ajattelee hullu mikä hullu. Minä ajattelen, että olipa fiksu ostos. Sitähän on nimittäin pohdittu vuosikaudet, joten tuskin ihan pian kyllästyttää. Nahkapinta on myös suhteellisen helppo pyyhkiä.

Se mikä minussa on lapsiluvun kasvettua kypsynyt on kärsivällisyys. Maailmani ei pirstaloidu, jos en saa välittömästi jotakin. Esimerkiksi matto meni pesuun sillä sekunnilla, kuin uutuutta hohtava sohva kannettiin sisään. Nyt kuukauden parin jälkeen se on siellä edelleenkin.

Meillä on myös huomattavasti enemmän viherkasveja kuin ennen. Kiitos sisustusmuotiharrastajien. Kuten myös todella kerroksellista ajallisesti. Näissäkin (varsin rajatuissa) kuvissa on uutta ja vanhaa, ostettua ja saatua, kirpparilta ja kaupasta, sekä tietysti itsetehtyä.


Vink, vink!  Jaan aktiivisesti sisustustamme instagramissa: _camilla_s.

perjantai 27. lokakuuta 2017

TEKSTIILIJÄTE BARBIEN VAATTEIKSI

Joitakin päiviä tai peräti viikkoja sitten (ajantaju on väsymyksen myötä totaalisen hukassa), ajauduin värkkäämään vanhoista pilalle menneistä vaatteista barbeille uusia pukimia. Tarkoituksena oli opetella saumurin käyttöä, mutta kun lopputuloksena oli vain riekaleisia kankaita, tyydyin tikkaamaan käsin.

Mies kulta, meni ostamaan pari vuotta sitten rakkaalle vaimolleen saumurin, kun vaimo sellaisesta pakkomielteen sai. Vaimohan ei rehellisyyden nimissä tiennyt mitä sellaisella tehdään, mutta sellainen oli saatava ja vaimosta kasvoi unissaan ompelijoiden pro. Unet jatkuvat edelleen ja kone saattaa löytyä lähiaikoina ikkunan alta pirstaleina, mikäli harjoittelu lähiaikoina jatkuu...


Kärsimättömästä luonteestani huolimatta sain kuin sainkin jotakin kursittua kokoon. Mekko on tehty tahriintuneiden legginssien lahkeesta. Siinä ainoa tikkaamani (takasauma) menee vähän vinksin vonksin, mutta kaiketi se silti leikkijöille kelpaa. Panta tuli solmittua vahingossa kangaskaistaleesta. Ajattelin tehdä pienen setin vastaavia minivaatteita tytöille pukinkonttiin. Käsin.