perjantai 21. huhtikuuta 2017

FLASHBACK YLÄASTEELLE

Tässä taannoin kuulin ohimennen alepan käytävällä kahden keski-ikäisen miehen turinat nuorten vääränlaisesta pukeutumisesta. Kotimatka kuluikin sitten kestohymyssä paistatellessa, muistellen teini-iän trendejä. Nimittäin pakon edessä myönnän, että ne nykypäivän paljaat nilkat taitavat jäädä pahasti alakynteen naurettavuudesta kisatessa....

15-vuotias Camilla, pukeutui, kuten tuohon aikaan enimmistö tytöistä. "Pissikseksi", jolla oli vesirajaan yltävä kulutettu zaran farkkuhame. Talvipakkasella kaverina oli 20-denin ihonväriset sukkahousut ja kesähelteellä (kiitos muodin muuttumisen) mustat sukkahousukangasleggarit. Toppatakit sekä hupparit olivat napapaita mallia, mutta topit ja neuleet venyivät miltein puoleenreiteen. Kaulassa roikkui asussa kuin asussa valkoiset metrin mittaiset helmet, joita sai hm:stä seitsemällä eurolla. Tyylikkäimmillä oli helmet kaikissa sateenkaaren väreissä. Olalla oli äidiltä varastettu longchamp ja kaulassa samalta henkilöltä anastettu burberryn kaulahuivi (omista ei uskallettu edes haaveilla.)

Kuvia on onneksi hyvin maltillisesti ja ne pahimmat (kuvatunlaiset) hautautuivat rikki menneen koneen mukana. Sitä saakin olla kiitollisimmista kiitollisin, ettei some ollut olemassa siinä mittakaavassa mitä se tänä päivänä on, eikä kännykkäkameroiden pikselimössö-tuotoskista saaneet selvää pahimmat nörtitkään.

Ripsiin sudittiin väriä enemmän kuin ne jaksoivat kantaa. Iho voideltiin sillä meikkivoiteella jota sattui olemaan, viis siitä jos se ei ollut niin yksyhteen kaulan sävyn kanssa. Koko komeus puuteroitiin huulia myöten niin, että hien piti olla aika terästettyä, jos se aikoi päästä siitä kaikesta läpi. Silmät ympyröitiin valkoisella kuin pandat ikään ja ripsityveen vedettiin rajaukset eyelinerilla.

Hius oli muuttunut kuminauhaksi ahkeran kotiblondauksen myötä, eikä sen kohentamiseen sunsilkit riittäneet. Jalassa oli loaferit tai muut säähän sopimattomat kesäkengät. Välillä sitä miettii miten kummassa sitä on voinut selvitä näinkin hedelmällisenä, kun kuvatunlaisissa asuissa tuli notkuttua ulkoilmassa jokin tovi..

Mutta kyllä se aika tekee kunkin kohdalla tehtävänsä. Tuskin nämäkään miehet ovat pariakymmentä vuotta samoissa verkkareissa viettäneet ja kyllä ne -30 asteiset kelit miellyttävimmiltä tuntuvat metrinmittaisten jälkeläisten kanssa mätsäävissä toppavermeissä, kuin niukassa roiskeläpässä.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

RISTEILLEN JUNIBACKENIIN

Ne entisen elämän Ruotsin risteilyt, jotka tarkoittivat lähinnä unettomia öitä sekä kymmenessä "henkka maukassa" hikisenä kelloa vastaan juoksemista, ovat aikapäiviä sitten haudattu merenpohjaan. Tänäpäivänä on reissu suunniteltava tarkkaan ja mitä vähemmän kauppoja - sen parempi. Vilkkaan, rohkean ja selvästi äidiltä perityn itsepäisen luonteen omaavan uhmaikäisen kanssa ei nauti shoppailusta edes telkkarin superkasvattaja. Puhumattakaan tilanteesta, jossa näitä suloisia yksilöitä on kopioitu toinenkin...


Viime syksynä päätimme ottaa pienen nollauksen stressin keskelle. Näyttö painoi niskaan, vauva kylkiluihin ja tyttöjen päiväkotiarki sydämmeen. Bookkasimme satojen suomalaisten tapaan perheellemme Tukholman reissun, mistälie saadulla lahjakortilla.



Kassi heitettiin takakonttiin ja appiukko ajoi meidät kaksivuotiaan raivosäestyksellä satamaan. Satamassa verkkokalvoilleni osui muisto lahjakortista - jääkaapin ovessa - ja siellähän se yhä oli. Aikaa hakemiseen ei ollut, mutta pääsimme kuin pääsimmekin reissuun, lapset pallomereen ja koko perhe Tukholman satamaan.


Satamassa hyppäsimme bussiin, joka vei koko konkkaronkan Junibackeniin. Bussiliput ostimme laivasta. Ja se oli muuten loistovalinta! Satumaailma, jossa oli tilaa temmeltää, askarrella, syödä, kuunnella ja jorata. Sisustus hiveli äidin sisintä ja niin internetsivut, kuin sisällä kulkevan satujunan nauhoitekin taipui suomeksi. Sanomattakin selvää, että lasten silmistä näki, visiitin olleen koko sen 64 euron kokoisen rahan arvoinen.


Paluumatkan aikaan haimme rattaat pihan ratasparkista, johon osa oli köyttänyt omansa kettingeillä. Ja koska meillä ei ollut penniäkään maan valuuttaa käteisenä, teimme pienen piristävän kävelyn kaupunkiin ruokailemaan sekä paikallisbussilla takaisin satamaan. Ilta istuttiin taas tuttuun tapaan pallomeressä ja aamulla oli laiva kotisatamassa sekä näyttötyö pöydällä tekijää odottamassa.

torstai 30. maaliskuuta 2017

NOLLABUDJETIN SISUSTUSTA: TRENDIKÄS KULTAINEN KUKKARUUKKU


Sisustusmaailmassa on puhaltanut muutoksen tuulet ja tällä hetkellä maalaisromanttisen valkoharmaasisustustarra-sisustuksen on syrjäyttänyt selkeälinjainen moderninpi sisustus. Muodikkaista kodeista löytyykin sirojalkaiset sohvat, marmoria, tarjoiluvaunu, paimentolaismatto tai sen kopio, peikonlehti ja kultaa. Siis kaikki se mikä meiltä puuttuu, kultaista lukuunottamatta..



Mitäpä sitten teki eräs turhaa kulutusta ja jatkuvaa muodin vaihtumista pakoileva diy-ihminen. Penkoi kaappeja tietenkin! Ja niinhän siinä sitten kävi, että sisustukseen sopimaton kukkaruukku muuttui ties miltä aikakaudelta kaappiin hautautuneen spraymaalin avulla kultaiseksi.



lauantai 25. maaliskuuta 2017

TRENDIT KAAPPIIN KIRPPARILTA


1. Mangon neule / 4€
2. Rosemunde-toppi / 2€
3. Kesämekko / 7€
3. Farkkuhame / 3€
4. Lasten lakanat 3 €
5. Vekkihame / 3€ 

Lähdin viikolla joogamaton ja farkkujen perässä kaupoille. Kun kauppa toisensa jälkeen farkku-valikoima oli lähinnä revittyä tai puolestaan jotain "vintagemallia", oli suunnan vaihdon aika. Revityt kun löytyy kaapista jo kaksin kappalein, eikä edesmenneiden Levisten innoittama malli sopinut leikkaukseltaan lainkaan omalle kropalleni. Suuntasin askeleeni sitten Punaisen ristin Konttia kohti, toiveena löytää kauttaaltaan ehjät farkut kevään aikana puhkipalaneiden tilalle.

Farkkua löytyi farkun perään, ihan hyviä merkkejäkin neljällä eurolla. Muttei tietenkään omiin mittoihini sopivia. Sen sijaan löysin pohjepituisen vekkihameen, josta olin haaveillut pari vuotta. Myös viime keväänä paluun katukuvaan tehnyt farkkuhame, löysi tiensä ostoskoriini. Mangon neule, suurella todennäköisyydellä puuvillainen sellainen, paljastui myös sellaiseksi jonka perään tässä taannoin huutelin facebookissa, vastakaikua saamatta. Rosemunden topin kun näin parin euron hintaan henkarissa roikkumassa, oli se vain pakko kotiuttaa. Lisäextrana ostin vielä yhdet lasten lakanat.. Niitä kun menee pesuun jatkuvalla syötöllä. Saatoin ostaa myös yhden kotimaista alkuperää olleen nahkalaukun, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa.

Tähän pariin kuukauteen on sisältynyt sen verta kirpparikierroksia, että pieni tauko lienee nyt paikallaan. Lapsilla riittää vaatetta hamaan tulevaisuuteen ja itselläkin alkaa vaatekaapissa olla muutakin päälle sopivaa, kuin treenipökät. Tässä kun on ruvennut verkkariluukki tulla korvista ulos ja kiinnostus pikkuhiljaa nostanut päätään sen oman peilikuvankin kohentamiseen.  




1. Toppapuku vauvalle tulevalle talvelle. 5€
2. Ticketin toppapuku keskimmäiselle pieneksi jääneen tilalle. 10€
3. Villakangasmekko esikoiselle. 3€
4. Haalaripöksyt keskimmäiselle. 1,5€
5. Kesäshortsit keskimmäiselle, toppi esikoiselle. 2€
6. Hattu ja paita vauvalle. 0€
7. Huppari ja lakana lapsille. 4€
8. Karvatakki esikoiselle. 4,5€
9. Merimiesmekko (made in Finland.) 1€
10. Yöpuvut keskimmäiselle 2€ 
11.  Fjällrävenin ulkoilutakki. 50€
12. Toppapuku keskimmäiselle (ticketin reilun mitoituksen vuoksi.) 30€
13. Vaatteita vauvalle. 3€
14. Adidaksen jumpsuitti keskimmäiselle. 3€
15. Toppaliivi esikoiselle. 0€
16. Mekko/tunika... kotivaate esikoiselle. 0€
17. Käyttämättömät newbien housut vauvalle. 3€
18. Vaatteita vauvalle. 0€
19. Collagepaita jonka annoin siskoille. 1€

FB-kirppis: 2, 12, 17,
Kontti: 3,4, 7, 8, 9, 14,
Vaatteidenvaihto-tapahtuma: 6, 15, 16, 18
Kahdeksas aisti: 1, 11, 19
"lähikirppis": 5,
"livekirppis": 10, 13

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

MEKSIKOLAINEN KVINOA-KIKHERNEPATA LIDLIN TARJONNASTA

Muutama viikko takaperin bongasin vakkarikaupastamme, Lidlistä, (mistäs muualtakaan näin kotimamin budjetilla), mielenkiintoisen tarjonnan laajennuksen. Makaronien ja pastojen väliin oli raivattu tilaa luomukvinoalle ja muille joissain piireissä ruokahifistelyksikin tunnetuille ravinnon lähteille. Pussin kvinoaa pudotin käsistäni kärryihin, siitäkin huolimatta etten osannut vastata miehelleni mitä siitä valmistuisi.


Kvinoaa (quinoa,kinuaa, mitä lie), riisin ja muiden viljojen tapaan käytettyä kasvia, joka ei kuitenkaan ole vilja, on viljelty Andeilla jo viisituhatta vuotta. Tämä pinaatille ja punajuurelle sukua oleva ruokakasvi sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja, ravintokuitua, fosforia, rautaa ja proteiinia 4,4g/100g ( vrt. riisi 2,38g/100g.) ... Opetti rakas ystäväni google.

En ole mikään kovin kärsivällinen kokki. Sanottaisiinko, että koko puuhasta meni maku, kun toinenkin termiitti otti jalat alleen. Viimeistään kolmannen maailmanmullistajan ollessa pavun kokoisena vatsapeitteitteni alla, luovutin soppakauhan hyvillä mielin miehelle.

Jos ja kun kokkaan, valmistan ruokaa mututuntumalla, ohjeita noudattamatta sekä jääkaapin sisältöä soveltaen. Tästä syystä ohjeen määrät eivät välttämättä ole tarkat, mutta mahdollisimman realistiset niiden pitäisi olla. Esimerkiksi kikherneitä viskoin sekaan juuri keitetystä erästä, joiden määrää ei tullut tietenkää mittailtua. Vettä tuli lisäiltyä vähän joka välissä, mutta kai tuo 4-5dl on aika lähellä totuutta. Tomaattipyreen tilalla käytin avatun lidlin tomaatti(pasta)kastikkeen, nimeä en muista, mutta se on sellaisessa 500g lasipurkissa...





KVINOA-KIKHERNEPATA

2,3dl kvinoaa
n. 3-4 (?) dl keitettyjä kikherneitä 
sipuli
valkosipulin kynsi
n. 300-350g jotakin tomaattimössöä (itse käytin pastakastiketta, paseerattu tomaatti olisi varmaan paras, vaikka kyllä tuo pastakastikekkin toimi loistavasti)
n. 4dl kasvislientä (lisäsin kuution kahteen desiin ja lisäilin veden määrää myöhemmin)
2 (reilua) tl oreganoa
1 (reilu) tl jeeraa (juustokuminaa)
2 tl paprikamaustetta 
suolaa maun mukaan
1/2 chili  
1/2 limen mehu



tuore korianteri
chili
avokaadoa (menekin mukaan)



1. Huuhtele kvinoat huolellisesti ja keitä n.15 min. (Lue keitto-ohje paketista!)
2. Pilko ja paista sipulit öljyssä pannulla.
3. Lisää pannulle chili, kasvisliemi, tomaattimurska, mausteet ja limen mehu. Anna hautua matalalla lämmöllä n. 15-20 min
4. Lisää kvinoa ja kikherneet ja anna hautua vielä n.15 min. 
5. Pilko avokaado, korianteri ja chili tarjoiluastioihin.


Vinkki! Pata toimii varmasti hyvin myös tortillojen täytteenä. Itse ajattelin jatkaa ylijäämät näin myös seuraavan päivän ateriaksi.



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

SEINÄÄ TUIJOTTAVA AMEEBA

Päässä humisee tyhjyys. Aivot käskevät lepäämään, mutta unille pääsy on mahdotonta. Huomaat seisoneesi jo tovin tuijottaen seinässä olevaa pistettä. Tai no se "piste" on likaa ja olet tuijottanut sitä  huomaamattasi jo varttitunnin. Kun havahdut, kuulet nelivuotiaan huutavan vaatimuksiaan, kaksivuotias uhmaaja raivoaa jotakin kiellettyä jalkojasi potkien, vauvan itku kasvaa nanosekunnissa tajunnanräjäyttäviin lukemiin ja rättikin pitäisi hakea keittiöstä. Vauva haluaa maitoa, kaksivuotias karkkia ja nelivuotias jonkun kylään. Kukaan ei pääse käymään eikä karkkipäiväkään ole tänään. Jätät kaksi vanhinta raivoamaan ja menet ruokkimaan vauvan. Sillä välin kun hoidat lypsylehmän velvoitteesi, ovat lapset hiljentyneet - popsineet mustikat suihinsa vastapaistetusta piirakasta. Päätät niellä sisällä vellovan kiukkusi, jottei päivä olisi yhtä huutoa. Että vuorokauteen sisältyisi edes yksi hiljaisempi, rauhallisempi, hetki.

Vaikka kuinka psyykkaat itseäsi, ei auta. Mikään ei auta. Lahjonta, uhkailu, kiristys. Kaikki yhtä tehottomia keinoja. Nelivuotias on taitava sosiaalisissa taidoissa ja parivuotias hyvä matkimaan. Sama rumba toistuu kymmeniä kertoja, vaikka oltaisiinkin jo iltapäivän puolella, kunnes lapset ovat untenmailla. Tai ainakin vanhimmat. Vauva saattaa vaatia vielä tuntien sylissä hytkyttelyä. Siinä hytkytellessä iltapalaksi kiskaiset palan sitä vieraille tarkoitettua piirakkaa, jonka päällä ei ole enää marjan marjaa.

Seuraava päivä alkaisi seitsemän maissa. Yhä sama tahra seinässä. Vauva hiljeni puoltatuntia ennen puoltayötä. Ei ollut aikaa bloggaamiselle eikä lempparisarjalle. Niinpä, oma aika, mitä sekin on? 

Käyt lastenhuoneessa, ihailet kauniita lapsia. Mietit miten jokin niin täydellinen ja rakas voi viedä sinulta kaiken. Ajatukset ja voimat. Tehdä sinusta seinää tuijottavan ameeban (älä kysy mikä se on.) Menet nukkumaan huonolla omallatunnolla, laskien päiviä siihen, kun lapset olisivat vanhempia, helpompia. Samalla katuen. Pienethän ovat pieniä vain hetkisen. Toistat mantraa: "Tämä on vaihe, se menee ohi."

Niinpä. Meillä on vaihe. Väsynyt vaihe. Se menee ohi, kun on sen aika.




keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA?

Siinä se kysymys on, joka on askarruttanut itseäni aina yläasteikäisestä saakka. Enkä siihen vieläkään vastausta tiedä, vaikka isokin jo olen. Yläasteella halusin elokuva-alalle, taiteilijaksi, lentäjäksi ja suurperheen äidiksi. Yhteishaun aikoihin pelotin lähipiiriä suunnittelemalla kokkiopintoja (vaihto mahdollisuus veti puoleensa.) Lähipiiri kuitenkin voitti ja löysin itseni lukiosta. Lukio aikoina pohdin estenomin, psykologian ja jopa oikeustieteen opintoja, huolimatta heikosta lukumenestyksestä. Läpielämäni olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja käsillä tekemisestä. Välivuosina ammatinvalintapsykologi ehdotti kriminaalipsykologiaa ja ennen esikoista oli mahdollisuus hopeasepän tutkintoon, se kuitenkin jäi suunnittelu tasolle, kun rohkeus ei riittänyt hyppäämään junaan määränpäänä itselle tuntematon tuppukylä, vaikka tuppukylässäkin olen halunnut elämää kokeilla.

Tällä hetkellä opiskelen sisustajaksi. Vielä kesällä jännitin opiskelevani työttömäksi, sillä etenkin suunnittelijoilla kilpailu on kovaa. Mutta syksyn tullen opinnot paljastuivatkin odotettua monimuotoisemmiksi. Itseasiassa todella monipuolisiksi ja tästä tutkinnosta voi ovea raottaa halutessaan moneen suuntaan, joka sopii minulle loistavasti.

Vaikka oikealla tiellä ollaankin, se oma "the juttu" on silti edelleen hukassa. Itseltäni kun ikävä kyllä puuttuu sellainen selvä kutsumus johonkin tiettyyn ammattiin. Sen sijaan on liian monta ja vieläpä hyvin erilaista, todella kiinnostavaa alaa. Eivätkä ne tietenkään ole mitenkään järkevästi yhdistettävissä. Mutta kai se aika näyttää mistä minäkin joku päivä leipää perheelleni tuon. Tässä kun on vielä tovi aikaa pohtia tulevaa, kun on kuukauden ikäinen tuhiseva käärö sylissä.