perjantai 30. joulukuuta 2016

KOLMAS LAPSI JA KUUDENNET RATTAAT

Esikoista odottaessani sain käyttööni miehen siskon lapsilta turhiksi jääneet Maxi-Cosin yhdistelmät. Ne muuttuivat kätevästi tarpeiden mukaisiksi kaukalolla, istuimella ja vaunukopalla. Vaikka ne taisivat olla jo tuolloin vuosia vanhat, oli niissäkin kääntyvät etupyörät. Ihan kelpo pelit, mutta itse en pitänyt niitä parhaina mahdollisina Suomen talveen. Itse kun en ole mikään pelkkä kauppakeskusmamma, otti vaunujen kolina lumisessa maastossa aivoon. Merkkinä nuo Maxi-Cosit taitavat olla enempi tuonne Etelä-Eurooppaan suunnattu, tosin en tiedä mihin suuntaan heidän tarjontansa on tässä vuosien saatossa kehittynyt.

(Kuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta malli taisi olla Maxi-Cosi Mura.)

Isäni ja äitipuoleni ostivat meille Peg Peregon matkarattaat, kun heillä oli niistä hyvä kokemus. Ne ovat edelleen käytössä ja kovassa käytössä ovat olleetkin. Niillä on reissattu ja ne matkaavat kätevästi  autossa mukana. Tämän syksyn verran olen myös lykkinyt nuoremman niillä päiväkotiin, kun ei tuplia ole viitsinyt tuolle parinkymmenen metrin pituiselle matkalle ottaa ja näin ollen on niitä säilytetty silloin tällöin pakkasessa päiväkodin pihan katoksen alla ja hyvin ovat kestäneet. Ainoa, että silloin tällöin kasaamisvipu saattaa heittäytyä astetta tiukemmaksi, mutta se on vain satunnainen haitta. Plussaa myös siitä, että selkänoja menee täysin makuuasentoon. Itse olemme viritelleet makuupussissa vastasyntyneenkin niihin nukkumaan kauppareissun ajaksi.


Alle vuoden ikäiselle esikoiselleni halusin ehdottomasti Emmaljungan scooterit. Ostimme ne Torista 200:lla eurolla (tuolloin se oli hyvä hinta, nykyää noitakin saa edullisemmin.) Kärryt olivat edellisen vai olikohan jopa saman vuoden mallia ja niissä oli takuutakin jäljellä. Ne kulkivat kuin unelma, vaikkei niissä vielä ollut kääntyviä eturenkaita, jotka seuraavassa mallissa jo olikin. Kevyt paino oli ehdottomasti plussaa ja kasaaminen todella helppoa. Itse juoksin noiden kanssa jopa lenkkiä. Ainoan miinus oli, ettei istuimen suuntaa saanut vaihdettua.


Sitten miehen sisko sai lapsen ja Maxi cosit palautuivat hänelle. Minä raskauduin ja päätin ostaa kahdet kulkupelit. Ensiksi tuplat. En pohtinut tupla-asiaa kovin pitkää. Googlasin netistä markkinoiden kapeimmat leveät tuplat ja päädyin Mountain buggy duetin sivuille. Sen kummemmin miettimättä tai edes kokeilematta laitoin tuplat tilaukseen. Ja aivan loistava ostos on ollutkin! Noilla on mahtunut mistä vain eikä bussistakaan olla koon vuoksi jääty. Ne ovat olleet reissuissa eikä ongelmia ole ollut, lukuunottamatta Bangkokia, missä ei edes matkarattaiden kanssa kulje. Siellä nämä menopelit kokivat kerran kyydin tuktukin taakse lahjanauhalla sidottuna. Sen jälkeen ne saivatkin odottaa Helsinki-Vantaan lentokenttää majoituksemme parvekkeella.... Mutta tuon koko asian voi nähdä yhtälailla hyvänä kuin pahanakin. Sillä suurempi kokoista vauvaa en noiden vaunukoppaan suosittelisi, se kun on oikeastikkin kapea!


Lähialueiden kiertelyyn, kuten puistoiluun ja yhden lapsen kanssa liikkumiseen ostin ne kuuluisat Emmaljungan white leatheretit. Ostettiin nekin käytettynä Torista hintaan 450 euroa ja sekin oli tuolloin halpa hinta. Näissäkään ei ollut kääntyviä etupyöriä, mutta se ei ollut mikään ongelma. Näiden rungon joustavuus oli ihan mieletön, ihan kun olisi niitä scootereita työntänyt. Ainoa miinus oli suuri koko, mikä oli sekä hyvä että huono asia. Lapsella oli kyllä tilaa, meidän tapauksessa vähän liikaakin.. Mutta mitkää kätevät autoiluvaunut nämä eivät olleet. Nyt kun on vähän tullut taas tarjontaa katsottua, huomaa että ne uudemmat Emmaljungatkin ovat huomattavasti aiempia pienempiä ja sirompia.

Vihdoin pääsemme uusimpaan hankintaamme. Tällä hetkellä meillä on siis matkarattaat, tuplat ja 70 euroa maksaneet Teutonia fun:it. Kaikki muut on aikoinaan myyty eteenpäin, kun ei tarvetta ole enää ollut. Mutta takaisin niihin Teutonioihin. Tarvitsimme tuplien rinnalle yhden lapsen kärryt ja puhtaasti säästösyistä päätimme ne jälleen käytettyinä ostaa, sillä "halpamerkkeihin" en uskaltanut luottaa, kun kärrättävänä saattaa olla useampikin kuin yksi lapsi... En kyllä hetkeäkään uskonut selviävämme näin halvalla, olin kuitenkin varannut tähänkin hankintaan useamman satasen..



Teutoniat ovat itselleni ihan uusi tuttavuus. Olen minä niitä nähnyt ja kyllä merkki nimeltä on tuttu, mutta sen lähemmin en ole niitä koskaan kokeillut. Ne nyt eivät vain ole olleet mitkään muotirattaat omien lasteni aikana ja aika muodin perässä juoksija olen ollut... Eilen laitoin miehen hakemaan ostoksemme. Vannotin syynäämään kankaat homeen varalta, olin ihan varma että tällä hinnalla kotiimme saapuisi homeiset jättiläiset. Hämmästys oli suuri, kun ovesta tulikin todella ikäänsä nähden hyvässä kunnossa olevat menopelit. Ei hometta, ei todellakaan jättisuurta kokoa, työntötuntuma aikalailla sama kuin scootereissa ja vielä ne kääntyvät eturenkaatkin! Käytön jälkiä on, varsinkin pyörissä, mutta ne nyt ovat kuluneet nopeasti kaikissa rattaissa, joissa vastaavat pyörät ovat olleet. Mukava yllätys oli myös vieraillessani firman omilla sivuilla, että he ovat jo vuonna 1997 alkaneet huomioimaan ensimmäisenä vaunuvalmistaja-firmana myrkkypitoisuuksia ja noin muutenkin sitoutuneet ympäristöystävälliseen valmistamiseen. Eli voin haudata haaveeni uusista scootereista näiden myötä, sillä nämä korvaavat ne kyllä!

+ Pehmeä, kahvallinen kantokoppa on helppo liikuttaa neuvolassa, puistossa yms. Se on myös    kätevämpi säilyttää sekä nopea ottaa pois, jos vaunut tahtoo äkkiä rattaiksi.
+ Kääntyvät eturenkaat, jotka eivät ole kuitenkaan liian pienet
+ Suuri tavaratila.
+ Ketterät, hyvän kokoiset.
+ Istumasuunnan saa vaihdettua.
- Kuluneet renkaat  (esteettinen haitta)

En kyllä osannut ihan näin hyviä kauppoja odottaa. 70 euroa sisälsi: toimivat rattaat, (myyjän mielestä kankaat olivat haalistuneet sivusta, mutta itse en sellaista ilmiötä huomaa.) Vaunukopan, jalkapeitteen, hyttysverkon, sadesuojan, aurinkosuojan ja jopa opas-kirjat!

torstai 29. joulukuuta 2016

MEIDÄN JOULU 2016

Pitkäksi venyneen sairastelun jälkeen, päästiin kuin päästiinkin osallistumaan jouluaaton viettoon isälleni. Meitä oli siellä kaiken kaikkiaan sellaiset parikymmentä henkeä.


Joulun vietto alkoi aamulla perinteisten lastenohjelmien katselulla ja omien lahjojemme availulla. Meillä oli käynyt pukki jo yön aikana, sillä lasten ollessa näin pieniä, eivät he jaksa kovin kauaa valvoa. Tälläkin kertaa toinen simahti yöunille jo ennen kotiin lähtöä... Iltapäivällä suunnattiin sitten isälleni, söimme pitkän kaavan mukaan pitkässä pöydässä sekä illasta saapui joulupukki ihan sisään saakka. Esikoisella oli tälle paljon kerrottavaa, joka huvitti meitä muita kovin. Muun muuassa, laivalla oli kuulema pukki, jota ei joutunut odotella... Ja pukki ei voinut kävellä metsän läpi, sillä siellä olisi hirviöitä... 

Joululahjoja oli tänä vuonna vähemmän, mikä oli ihan tervetullut muutos. Me kun hukumme jo nyt leluvuoreen... Eikä se määrä oleellista olekkaan, vaan laatu. Tytöt pitivät kovasti lahjoistaan, ne ovat itseasiassa päässeet kaikki mukaan leikkeihin, kun niitä ei ole liikaa.

Joulupukin tuomiset 2016:

Esikoinen:

  • Elsa-nukke ja Frosen-laulukirja
  • Muovailuvaha hammaslääkäri-setti
  • Afrikan tähti
  • Muumipalapeli
  • Sukkahousuja
  • Sukkia 
  • Rahaa
  • Lahjakortti
  • Liitutaulu
  • Paita
  • Mekko
  • Perintö barbeja ja barbiauto
  • Korvakorut
  • Kyniä
  • Pantoja

Nuorempi:

  • Barbisetti keittiöllä
  • Muovailuvahasetti
  • Muumipalapeli x2
  • Mekko x2
  • Sukkia
  • Sukkahousuja
  • Liitutaulu
  • Cd-levy 
  • Rahaa
  • Lahjakortti
  • Kyniä
  • Pantoja

Lisäksi me aikuiset saimme rahaa, kosmetiikkaa, lakanat, herkkuja ja lahjakortit. Lasten ylivoimaiset lempparit ovat olleet barbit, muovailuvahat ja pelit. Yksi paketeista oli omien toiveidenikin mukaisesti kierrätyslahja. Tuosta paketista paljastui monta barbia ja auto. Se oli todella nappivalinta.... Ainoa vaan että (vinkki vinkki, nyt kun synttäritkin lähestyvät), noita autoja voisi olla toinenkin...


Suuret kiitokset kaikille lahjojille!
... Ja toivottavasti siellä ruutujen takanakin on vietetty tunnelmallisia jouluja.:)





tiistai 20. joulukuuta 2016

NYT SE ALKOI: ÄITIYSLOMA


Vihdoin voin huokaista helpotuksesta! Vaikka opintoni alkoivatkin varsin leppoisasti, vauhti kiihtyi kiihtymistään loppua kohden. Pari kuukautta on kulunut varsin hektisesti työharjoittelussa ja sen jälkeen näyttötyötä tehden.

Olen melko jääräpäinen, vaikka näytön olisi voinut suorittaa vasta joulun jälkeen, valitsin suorittamispäiväksi ensimmäisen mahdollisen. Halusin kaiken alta pois ennen joulua. Enkä rehellisesti sanottuna olisi kestänyt stressiä enää ollenkaan. Olin päättänyt saada työstäni parhaan mahdollisen numeron, vaikkei tietotaitoni ollut edes kohteeni tasolla. Mutta kun jotain tosissani päätän, sen kanssa teen.

Alun alkaen olin hyvässä tahdissa, mutta sitten tuli mutkia matkaan, kuten koko muun perheen sairastuminen. Ei tosiaankaan ollut helppoa etsiä tietoa ja tehdä tiedostoja, kun kaulassa riippui vajaa parivuotias kuumepotilas. Kaikilla oli pinna kireällä ja koko ajan piti olla nopea sekä luova. Työtä tein pahimmillaan yötä päivää, hyvä jos tuli jotain syötyä välissä.

Yhden hermoromahduksen, aikamoisen tulostamishässäkän, valtavan stressin ja Lidlin maitolaatikon planssipohjaksi säätämisen jälkeen opettajan ylistäminen työni ammattimaiseksi, jopa näyttöohjeet ylittäväksi, oli vähän liiankin helpottavaa kuulla.

Nyt on ajettu stressiä alas. Edelleen muu perhe sairastaa ja tänään olisi tarkoitus siivota tornadon jäljiltä oleva asunto sekä käydä jemmaamassa pukinkonttiin lahjat lapsille.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!


tiistai 6. joulukuuta 2016

VANHAN LIPASTON MUODONMUUTOS


Kuten olen täällä ties kuinka monet kerrat maininnut, saimme kesällä useamman vanhan päivitystä vaatineen kalusteen. Kalusteita tuli sen verta monta, että sisustuksemme meni kertaheitolla yllättäen uusiksi. Vanhan päivittämiseen meidän perheen tarpeisiin ja tämän mamman silmäämiellyttävään ulkonäköön, on kulunut paljon aikaa ja voimavaroja. Mutta niin tyhmä en ole, että kieltäytyisin laiskuuttani puisista huonekaluista. Aiemmat kun olivat pitkälti nykyajalle tyypillistä halpatuotanon heikkoa laatua...

Puuta huonekalumateriaalina suosin sen kestävyyden ja ekologisen näkökulman vuoksi. Puun voi aina hioa ja maalata uusiksi ja se hengittää - puhdistaa ilmaa, jopa paremmin kuin kasvit!


On tässä etenkin raskauden vuoksi urakkaa tullut kirottua kerran jos toisenkin, mutta on se lopputulos vaivan arvoinen!

lauantai 26. marraskuuta 2016

KENKÄLAATIKOSTA SÄILYTYSKORIKSI



Pikkulapsiperheessä, jossa sisustaminen on ollut puolisen vuotta kesken, tuntuu säilytystilan toimivuuden olevan ajoittain pahasti hukassa. Nyt vihdoin ja viimein sain ajan venymään tähänkin asiaan ja vanhasta kenkälaatikosta muuttui tarpeellinen säilytyskori.

Itse verhoilin laatikon vanhalla pöytäliinalla, joka oli osin tahriintunut käyttökelvottomaksi. Kiinnitin kankaan liimalla sekä nitojalla joten tuossa puuhassa ei kovin kauaa nokka tuhissut. Helppo, nopea ja ekologinen tapa hyödyntää pahvilaatikkoja kuin myös uusia sisustusta.

lauantai 19. marraskuuta 2016

KIIRE, KIIRE, KIIRE JA SITTEN KUN

Viime postauksesta on vierähtänyt tovi. Elämä on tällä hetkellä niin hektistä ja stressaavaa, että aivot ei vain yksinkertaisesti toimi. Millekkään ylimääräiselle ei löydy aikaa ja tuntuu että hommat vain luisuu sormien läpi.


Lukion viimeisenä vuonna kävin koulun lisäksi (jota oli paljon, kiitos ensimmäisten vuosien piittaamattomuuden) töissä. Yöunet jäivät neljään tuntiin. Kirjoitukset hoituivat siinä sivussa - luonnollisesti valmistautumatta. Se oli kiireistä, muttei läheskään niin uuvuttavaa, kuin arki nyt. Kahden pienen lapsen odottavana äitinä opiskelu ei ole helppoa. Kuvioon kun lisätään vielä aikaa vievä työharjoittelu, palapeli alkaa olemaan vaikeaa pitää kasassa.

Koulu on minulle tärkeää, muttei tärkeintä. Haluan joku päivä työelämään, mutta tämä työharjoittelujakso kouluhommien lisäksi on avannut silmäni. Olin äskettäin kolme ja puoli vuotta lasten kanssa kotona. Koin siitä ajoittain jopa syyllisyyttä. En siksi etten tuonut leipää pöytään, vaan siksi, että ulkopuolisten odotukset olivat liian kovat. Sain kuulla muun muuassa, kuinka joku tutun tuttu katui eläkkeelle jäädessään kotiäiti vuosiaan, eläkkeensä takia. Ja kuinka pian olisin 30-vuotias kurppa ilman tutkintoa. Aivan kuin sitä ammattia ei voisi nykypäivänä kolmekymppisenäkin hommata.


Tänä päivänä tiedän, että se, että olen ollut lasteni kanssa kauemmin kuin vauvavuoden kotona, on ollut elämäni paras ratkaisu. Ja kun tämän kolmannen kanssa kotiin jään, en kiirehdi minnekkään ennen kuin tunnen itse itseni valmiiksi.

Tiedän että sellainen; aamulla tarhaan, viideltä kotiin, päivällinen, pikkukakkonen ja sänkyyn nukkumaan-arki on monelle todellista. Ainoa vaihtoehto. Mutta meille se ei sitä ole ja niin kauan, kun se ei ole välttämätöntä, en sellaista elämää missään nimessä tahdo. Kotoa päiväkotiin juokseminen, pikaiset vilkutukset, kurahanskojen ainainen unohtaminen ja pimeän aikaa pikkuisten viimeisten joukosta hakeminen särkee sydämeni. Mikään ei ole hirveämpää kuin jatkuva kiire, uuvuttava stressi, sitten kun-eläminen, tietämättömyys tulevasta, ylirasitus ja sen väsymyksen purkaminen syyttömiin.


Näillä viikoilla sitä haaveilee jo rauhoittumisesta, vatsa painaa ja jalkoja särkee. Tulevaa olisi kiva päästä jo makustelemaan, mutta vielä on jonkin aikaa jaksettava puurtaa. En tarkoita tätä valitusvirtenä, vaikka siltä tämä varmasti kuulostaa. Kunhan pohdin, millaista elämää itse haluan elää, millainen elämä olisi meidän perheelle hyväksi. Sitä mihin suuntaan sitä punaista lankaa lähdetään punomaan.

perjantai 28. lokakuuta 2016

TELKKARIN PARHAAT

Näin sadepäivän kunniaksi tein postauksen seuraamistani sarjoista. Olen totaalisen kyllästynyt kaupallisten kanavien tositeevee ja kukamilloinkinkokkaa-ohjelmiin. Ajauduinkin kesällä  Yle Areenan sivuille ja ihan yllätyin miten hyvää tarjontaa siellä tarjolla onkaan! ... Minä kun elin vielä siinä ennakkoluulossa, ettei Ylen kanavilla kovin nuorekasta katsottavaa olisikaan. Tai sitten ikä on vain tehnyt tehtävänsä.

1. Downshiftaajat



Humoristinen suomalainen sarja kertoo varakkaiden äkillisestä talouden romahtamisesta. Ensimmäiset 10 jaksoa on seurattavissa Yle-areenasta.

2. Nousuvesi



Ruotsalainen rikossarja, jossa seurataan selvittämätöntä julmaa murhaa.

3. Sorjonen



Todella rankka suomalainen rikossarja, tunnetuilla näyttelijöillä. Areenasta on katsottavissa 11 ensimmäistä jaksoa. Suosittelen!

4. Poldark



Ross Poldark palaa kotiin sodasta, mutta moni asia on ehtinyt muuttua. Sarjan

5. Milanon naisten paratiisi




Ihana hömppäsarja tulvillaan romantiikkaa ja muotia 1950-luvun Milanossa.

6. Odyssey



Toimintatrilleri. Usa:n erikoisjoukkojen kersantti joutuu petoksen seurauksena pakomatkalle Afrikkaan.

maanantai 24. lokakuuta 2016

TEIN ITSE VERHOKATOKSEN JA SÄÄSTIN

Olen jo pitkän aikaa haaveillut verhokatoksesta pinnasänkyyn. Etenkin Elloksen katoksien perään olen kuolannut jo tovin, mutta lompakko ei tällä erää veny satasen verhokatokseen. Kiitos Googlen kuvapalvelun, keksin väsätä sellaisen itse. Meillä oli tuollainen massiivinen verhokangas kaapissa tilaa viemässä. Se ei ikkunaverhona ainakaan tässä asunnossa ole kovin edustava, mutta sisustuskankaana se on toiminut ennenkin loistavasti. Eikä se pettänyt nytkään.

Renkaan verhon sisään revin kirjaimellisesti eräästä loppuun kulutetusta lampunvarjostimisesta. Kyseinen varjostin oli aiempien asukkaiden edelliseen asuntoomme hylkäämä. Sitä tuunasin ensin helmillä, sitten sulilla, mutta nyt sen sisäpuoli oli sen verta kellastunut, että sen oli aika palvella muulla tavoin. Vedin ponnarilla verhon nippuun ja ompelin kehikon paksulla langalla kankaaseen. Kiristin nippua juuttinarulla ja jätin loput ruusukkeeksi, kuten kuvassa näkyykin. Lopuksi kiedoin ympärille kierrätyskeskuksesta kesällä ostamani pitsinauhan. 

Nopea homma ja taas säästyi sata euroa. Pikkukakkosen yöunille rauhoittuminenkin helpottui kummasti.



tiistai 18. lokakuuta 2016

LUMPPUPAIDOILLE JATKOAIKAA


Olen kova kierrättämään, lastemme vaatteista suurinosa on jo ennestään käytettyjä. Saamme myös paljon muiden lapsille pieniksi jääneitä vaatteita joista olen hyvin kiitollinen, mutta kyllä ne joskus saa myös  repimään hiuksia päästä. On totta, että olen tarkka lastenvaatteista. Vaikkei ne uusia olisikaan, ne ei saa olla kulahtaneita nukkavieruja. Ja niitä nukkavieruja tulee ovista ja ikkunoista niiden ihanien vaatekappaleiden lisäksi ja siinä sitä hommaa riittää, että minne niitä jatkokierrättää.

Usein vaatteet, ne lumputkin, voi jollain lailla hyödyntää. Mutta itselläni ei riitä vuorokauden tunnit  lähteä kaikkea tuunailemaan. Rättikäyttöön meillä menee kaikki pilalle menneet vaatteet, muttei niitäkään loputtomiin tarvitse. On vaikeaa, kun jokaiselle kierrättäjälle käyttökelpoinen tarkoittaa vähän eri tasoa, mutta hyvä nyrkkisääntö olisi, että se mihin et itseäsi tai lastasi enää pukisi ei kuulu kierrätykseenkään. Ei edes Uffiin, jonka jätemaksut kasvavat lumppuvaatteiden vuoksi.


Tästä kuvasta ei ehkä välity, kuinka rättikunnossa paidat olivatkaan. Minnipaita oli aivan nukkaantunut sekä pesussa virittynyt. Neule oli paremmassa jamassa, mutta sen verran elämää nähnyt, että sellaisenaan se näytti kulahtaneelta...

3-vuotias kuitenkin rakastui minnipaitaan niin palavasti, etten sitä raaskinut poiskaan heittää. Leikkasin kuvan irti ja ompelin sen tuomaan eloa neuleeseen. Ei siitä uuden veroista saanut millään, mutta kyllä se ihan kivalta oikeassakin elämässä kuluneempanakin versiona näyttää.

torstai 13. lokakuuta 2016

IHANIMMAT ENSISÄNGYT


(Kuva pinterestin ensisänky-sivultani)


Meillä ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta kotiuttaa erillistä ensisänkyä. Pieneen kaksioon ei vain pinnasängyn lisäksi toivomani  kehto mahtunut. Nyt neliöden ollessa suuremmat, päätin kuitenkin ensisängyn huoneeseemme hankkia. Mutta koska käyttöikä jää niin lyhyeksi, eikä tämän tulokkaan jälkeen ole tarkoitus neljättä ainakaan lähivuosina saada, oli käytetyn ostoon päätyminen itsestään selvää.

Ihastuin pinterestissä näihin katosta roikkuviin yksilöihin, mutten sellaiseen uskaltaisi lastani kuitenkaan laittaa... Joten jokin jaloilla seisova vaihtoehto kuulosti järkevämmältä. Opiskelijan budjetilla, oli lottovoitto löytää rottinkisänky kahdella kympillä, kun keskihinta käytetyissä pyöri torissakin 120 eurossa!


Pitkän (lue: kahden vuorokauden) tarkan harkinnan jälkeen, sudin rottinginvärin valkoisen peittoon. Verhotankokin oli mielestäni saatava. Nopealla googlauksella löysin Annan silmät-aitan version, tosin modernimpaan sänkyyn. Sairastaessamme viikonloppuna laitoin mieheni asialle ja kun kyseisessä tangossa ei ollut palautusoikeutta, lähti tämä K-rautaan. Pienellä sahaamisen vaivalla ja pensselin heiluttelulla, on ensisängyssä se vauvaa rauhoittava verhotanko. Kuudella eurolla!


Vielä olisi työtä tekstiilien kanssa. Verho (kuvassa heitetty vain tangon yli) ja jokunen lakanakin pitäisi ommella sekä patja ostaa, mutta palailen niistä sitten, kun on työurakka ohi. :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

KESTOKASSISTA LELUKASSIKSI


Olen sairastanut tyttöjen kanssa viikonlopusta lähtien ja pakko sanoa, että on tässä jonkin verran hammasta purtu! Nämä lapset kun eivät nuku päivällä eikä yöllä. Uhmaikäinen pomppii silmille eikä omaa rauhaa saa hetkeksikään. 

Turhautumista on tullut kuitenkin purettua nyt, kun ollaan vihdoin paranemaan päin. Nimittäin sisustusprojektina ollut kotimme on alkanut pikkuhiljaa etenemään. Edesmenneen "raskaushormoonimyrskyillan" seurauksena vietimme seuraavan illan Tori.fi:ssä yhdessä mieheni kanssa. Syntymäpäivänäni, joka valui maanantaina ohi kuumepotilaana, saimme hommattua kauan odotetut valaisimet olohuoneeseemme - kiitos WhatsAppin. Vauvan ensisänkykin on pian esittely kunnossa! (Eli paljon on luvassa sisustusjuttuja!)

Tänään tuunasin kestokassista lastenhuoneeseen sopivan lelukassin. Mies kantoi vuosia sitten tuon Picnicin kassin töistä kotiin. Minä ihastuin sen materiaaliin, se on nimittäin 100 prosenttisesti juuttia ja ladoin dublot veskaan. Siellä niitä on säilytetty siitä saakka, mutta vähän väliä olen suunnitellut sivujen tekstien kätkemistä. Tänään otin härkää sarvista, kaivoin lankaa sekä neulan kaapista ja ompelin sivuihin 90-luvun(?) jämäkkää puuvillakangasta. Tuo kangas on ollut aikoinaan siskoni ensisängyn verhona. Nykyää sitä on tuossa lelukassissa, yhdessä päällystetyssä makuupussissa ja mahdollisesti pian myös (työnalla olevissa) vaunuverhoissa. Eikä muuten kangas ole mennyt miksikään makuupussin päällä, vaikka sitä aika-ajoin 60 asteessa pyöritän... 


perjantai 7. lokakuuta 2016

PAKKOSTERILISOINTIA JA IHMISOIKEUKSIEN POLKEMISTA

Kuten pari viisasta opettajaa on vuosien mittaan sanonut: "Mitään uutta ei voi luoda historiaa tuntematta."


Uusi ihminen, ruotsalainen löyhästi tositarinaan perustuva elokuva. Elokuvassa huostaanotetaan puoliorvoiksi jääneet köyhän perheen lapset. Päähenkilö on perheen vanhin tytär, liian vanha sijoitettavaksi. Tyttö suljetaan tyttöjen työleirille, josta ainoa tie ulos on leikkauspöydän kautta. Sterilisoituna. Tyttö kuitenkin rakastuu talonmieheen ja tulee raskaaksi. Loppuja en kerro, sillä toivoisin mahdollisimman monen katsovan elokuvan. Tosielämässä kyseinen tyttö pakeni Tukholmaan ennen leikkausta ja synnytti myöhemmin lapsen, elokuvan käsikirjoittajan.

Eugeniikka eli rodunjalostusoppi, oli kuitenkin täyttä totta vielä puoli vuosisataa sitten. Ja nyt en tarkoita Saksaa, vaikka Saksassa negatiivinen eugeniikka huipussaan olikin. Vaan kyllä sitä ihan täällä Suomessakin osattiin harjoittaa. Kuten myös monessa muussa maassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Suomessa sterilisointilaki oli voimassa vuosina 1935-1970. Se tarkoitti tylsämielisten, vähämielisten ja mielisairaiden pakkosterilisointia. Lakia sovellettiin myös kaatumatautisiin ja kuuromykkiin. Nykykielellä puhuttaisiin kehitysvammaisista, viittomakielisistä, kuuroista ja epileptikoista. Sterilisointeja toteutettiin myös sosiaalisista syistä ja jonkin verran "muista syistä." Todellisuudessa 35 vuoden aikana rampautettiin tuhansia ihmisiä, Suomessa.

Edelleen kotimaassamme juridinen ja kirurginen sukupuolen korjausleikkaus vaatii sterilisoinnin.

Nykyvalossa edesmennyt sterilisointilaki on ihmisoikeuksia loukkaava. Enkä nyt ihan ymmärrä tuota sukupuolen korjausleikkauksen sterilisointi vaatimusta. Mihinköhän sekin perustuu? Mutta sen sijaan että lähtisimme tuomitsemaan menneitä, meidän tulisi avata silmät tähän päivään. Mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt, kun miljoonat ihmiset pakenevat kotimaastaan henkensä säästämiseksi?

Pakolaishelvetti on Yle-Areenasta katsottavissa oleva dokumentti. Pakolaiset ovat puhuttaneet paljon; heistä on tehty dokumentteja ja keskusteluohjelmia, lähinnä Euroopassa. Mutta tämä dokumentti kertookin Australian äärimmäisen epäinhimillisestä suhtautumisen asiaan. Ohjelmassa on salakuvattu ulkoistettuja säilöönottokeskuksia, joista ihmisyys on hyvin pitkällä. Siellä kärsivät aikuiset, mutta myös lapset. Jopa vauvat näkevät nälkää! Ja turvallisuus on mitä on, ihan jo paikallisten sekä australialaisten toimesta. Dokumentin aikana yksikään ei ollut joutunut seksuaalisesta hyväksikäytöstä vastuuseen. Ei edes lapsen hyväksikäytöstä.

Eli ihmiset hyvät, lukekaa historiaa. Miettikää ja pohtikaa. Ja muuttakaa maailmaa - paremmaksi. Sillä mikään ei muutu, jos emme edes yritä. Eikä muutosta osata tehdä, jos ei ymmärretä menneisyyttä.






torstai 29. syyskuuta 2016

LUOMUPUUVILLAA LIDLISTÄ JA POIKAVAUVAN VAATTEITA KIRPPARILTA

jumpsuit / 3.5€
puolipotkuhousut / 2€ kpl (uudenveroinen kunto)

valkoinen body / 1.2€
newbie body / 2€
tähtibody / 0.5€
raidallinen haalari / 2€
pikkuset-yöpuku / 0.5€
ruokalappu / 1.5€ (uusi)
Benetton-setti / 2€

Yht. 17.2 €


Suuntasimme monien muiden tavoin äitini kanssa viime keskiviikkona aamupäivästä Vekarakirppikselle ja kuten yllä näkyy, tuli jotakin pikkukolmosellemme hommattua. Noista on muutama vaate hieman suurempaa kokoa, kuten vaikka tuo ensimmäinen jumpsuitti. Äitini olisi sen mielellään vielä hyllyyn jättänyt, meidän tarkoitushan oli vain niitä 50 senttisiä vaatteita etsiä, mutta minähän sain kyseisestä vaatekappaleesta pakkomielteen, vaikka se vasta puolitoistavuotiaan kokoa onkin..

Monet tuntemani poikalasten äidit ovat valitelleet, ettei kirppareilta oikein poikalapselle vaatetta löydä. Olen kieltämättä itsekkin pannut merkille, "poikapöytien" tarjonnan olevan melko kulutettua luokkaa. Mutta tällä kertaa itselleni taisi käydä hyvä tuuri, sillä poikavauvan, kuten myös taaperon vaatteita, tuntui löytyvän vähintään jokatoisesta pöydästä. Enemmän pohdintaa aiheutti hinnoittelu. Toki jokainen saa myydä tuotteitaan millä hinnalla itse ikinä haluaa ja ostaja sitten puntaroi onko tuote hintansa arvoinen. Mutta kyllä sitä vähän huvitusta aiheutti, kun nukkaantuneesta ja kulahtaneesta vaateesta pyydetään lähemmäs kymmentä euroa, merkkivaatteesta luonnollisesti enemmän.... Itse kun käytän vastaavat vaatteet siivousrätteinä....

Lopputäydennys vastasyntyneen vaatteisiin tehtiin sitten tänään. Ja vieläpä niinkin yllättävästä paikasta kuin Lidlistä! Satuin törmäämään eilen mainokseen, joka mainosti luomupuuvillaista vauvanvaate-mallistoa, joten tänään sai mies käydä katsastamassa lähilidlin tarjonnan.


housut // 6.49€ (2kpl)
neule // 9,99€
body // 7.99€ (2kpl)
sukat // 3.49€ (3kpl)
sukkahousut // 2.99€

yht. 48,42€

Nyt alkaakin sitten ne pienimmät vaatteet olla kasassa. Saattaa olla, että toppapuku vielä hommataan parin vaatekappaleen ja asusteen lisäksi, mutta muuten en toivo yhtään enempää 50-56 cm kokoisia vaatteita. Niiden käyttöikäkin on varsin lyhyt kuitenkin... Mahdollisia vauvanvaatelahjoja, joita läheiseni ovat aina innostuneet ostamaan, toivoisin koosta 62cm ylöspäin.:)

Vauvanvaate inventaario koko 50-56cm

housut 4 kpl
puolipotkuhousut 2 kpl
body 6 kpl
yöpuku 1 kpl
sukkahousut 2kpl
neule 1 kpl
sukkia 
toppapuku reilu mitoitus! 1 kpl
nallehaalari (kevytpuku) 1 kpl



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

ÄITIYSPAKKAUS RAHANA VAI VAATTEINA?

(pinterest)

Me suomalaiset ollaan monissa asioissa todella onnekkaita. Suuressa osassa maailmaa ei tunneta äitiyslomaa, isyysvapaata, tasavertaista vanhemmuutta, kotihoidon tukea eikä päivähoitoa tueta valtion toimesta. Joissain, ihan "sivistyneissä" maissa hoitomaksut ovat kuukausittain tuhannen euron luokkaa. Sellainen asia kuin äitiyspakkaus on useille maailmantallaajille satu lastenkirjasta. Se että valtio jakaa jokaiselle lasta odottavalle perheelle tarvikepakkauksen, monikko perheissä vielä useamman, on todella harvinaista.

Vaikka kuinka kiitollinen tästäkin edusta olen, aion ottaa pakkauksen tälläkin kertaa rahana. Syy on rehellisesti vastattuna esteettinen. Vaikka nyt tällä kertaa odotankin poikaa ja ainakin tämän vuoden pakkaus on varsin poikamainen, en koe viisaaksi ottaa pakkausta muutaman mieleisen vaatekappaleen vuoksi. Monet kritisoivat, ettei 140 euroa vastaa pakkauksen sisältöä. Ei sillä summalla suomalaisia vauvanvaatteita samaa määrää todellakaan saa, mutta kyllä se moneen taipuu, jos se ei ole omasta aktiivisuudesta kiinni.
(kela)

Odottaessani esikoistani, otimme pakkauksen. Odotin sen postista kantamista kuin kuuta nousevaa. Koko sisältö piti hypistellä läpi samantien kaksiomme  olohuoneen lattialla sekä samoin tein pestä ohjeiden mukaisesti kaappiin odottamaan. Kun vauva sitten syntyi suurin osa vaatteista oli malliltaan täysin eri maailmasta, kuin pienokaisemme. Ja no, jäi ne oranssit vaatteet käyttämättömiksi kaapin hyllyille, kun tarjolla oli mieleisimpiäkin yksilöitä muualta... Pakkauksen hyödyllisimmiksi totesin villasekoite-haalarin, toppahaalarin (tosin siinä vuoden ikäisenä, kun koon sai kiinni), toppa-asusteet, aluslakanan,  kevyemmän vaunupuvun, makuupussin ja pahvilaatikon patjoineen. Edellä mainitut kiersivät vielä pikkukakkoselle, jolle en myöskään pakkausta ottanut.

Sen sijaan toista odottaessani menin Vekarakirppikselle ja sain sen ensimmäisen koon vaatetukset parilla hassulla kympillä. Ennen sukupuolen selviämistä, moni onkin todennut meillä olevan varmasti kaikki tarpeellinen jo omasta takaa. Kyllä ne pinnasängyt ja turvakaukalot löytyykin, mutta kaikki pieneksi jääneet vaatteet olen antanut hyvillä mielin eteenpäin eräälle tuoreelle perheelle viime kesänä ja hyvä niin, sillä minähän en pikku prinssiämme vaaleanpunaisiin röyhelöihin tule pukemaan.








torstai 22. syyskuuta 2016

TYÖNALLA UNISEX LASTENHUONE


(Pinterestin tauluistani)
Kun rakenneultra paljasti pikkukolmosemme pojaksi, päätin siltä istumalta päivittää lastenhuoneen ilmeen. Ensikuukaudet vauva tulee nukkumaan meidän huoneessa, mutta siitä huolimatta haluan kaiken valmiiksi mahdollisimman pian. Enhän voi tietää kuinka väsynyt kolmen lapsen kanssa tulen olemaan. Riittääkö silloin vuorokauden tunnit saatika voimat mihinkään ylimääräiseen? Ja itseni tuntien, visuaalisena ihmisenä, kokisin oloni epämukavaksi, jos paikat eivät olisi sillä mallilla, kuin haluaisin. Noin muutenkin haluan keskittyä tulevana talvena ihan vain vauvan tuoksutteluun ja tyttöjen kanssa olemiseen.

(Ikea)

Muutos tulee kuitenkin muodostumaan pienistä muutoksista. Lastenhuoneeseen ehdoton hankinta on kerrossänky. Hutiostoksena tehty nojatuoli saa lähteä, kun ei sitä verhoillakkaan osata. Lisäksi lamppu ja matot menevät vaihtoon sekä seinät vaativat uutta taidetta. Nukketalo-projekti on harkinta asteella ja tekstiilejä neutraaleissa sävyissä olisi tarkoitus hommata. Myös valaisimella olisi vaihdon aika.


Jos teillä lukijoilla on vinkkejä useamman lapsen kesken jaetun huoneen sisustukseen, ottaisin niitä ilomielin vastaan!:)

tiistai 20. syyskuuta 2016

KIRPPARISAALIS ESITTELYSSÄ


Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa Kattilahallin kirppiksellä ja onneksi kävin, sillä löysin sieltä paljon sellaista mitä todella halusin tarvitsin. Vatsani on jo nyt puolessa välissä raskautta yhtä suuri, kuin esikoista odottaessa kuukautta ennen synnytystä, joten pukeutuminen on lievästi sanottuna vaikeutunut.

En pidä raskausvaatteista, etenkään housuista, joten mekoilla, tunikoilla ja neuleilla on korostunut asema pukeutumisessani. Neuleita, joita kovin kaipasin, löysin vähemmän. Mekot pääsivät heti käyttöön ja trenssitakki on ollut ostoslistalla jo ties miten kauan. Rosamunde paidasta olen haaveillut vuosia, kuitenkin hinnan puolesta se on jäänyt kauppaan. Kyseisen merkin paidan rekissä nähtyäni, päätin ostavani sen maksoi mitä maksoi, vaikkei se vatsani yli tällä hetkellä menekkään... Mutta onpahan sitten keväälle mielekästä puettavaa.


 valko-sininenmekko 2 € // valkoinen mekko 4€
 trenssi (zara) 15 €
 mekko 5 € // neule 2,5€
 rosamunde paita 5€ // neule 2,5€

lauantai 17. syyskuuta 2016

JOTAKIN VAUVALLE

Yli vuosi sitten mummoni tyhjentäessään varastojaan, löytyi laatikon pohjalta myös lankapussi, jonka alkuperä jäi epäselväksi. Oma mummoni, kun ei mikään kutojamummo ole tähän mennessä ollut.. Pussissa oli pari kerää lankaa, keskeneräiset villahousut ja niiden ohje. Lankaa ei kuitenkaan ollut enää samassa sävyssä tarpeeksi, joten päätin purkaa koko tekeleen.


Alkuvuodesta aloin virkata esikoiselle täkkiä, olinhan sellaisen nuoremmallekkin tehnyt. Peitosta tuli kuitenkin niin pieni, että sovimme yhdessä sen saajaksi tulevan talvivauvamme, kun tämän tulo tietoomme tuli. 


En ole mikään kummoinen virkkaaja, mutta mielestäni tuosta tuli ihan kiva ja sopivan kotikutoinen peitto kapeiden tuplarattaiden vaunukoppaan, sinne kun ei mikä tahansa mahdu. Värityksellä ei ole tarkoitus vihjaista mitään, sukupuoli kun ei ole vielä meidän itsemmekään tiedossa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

HALPARUOKAHAASTE JOKA NIIN MIELET PAHOITTI

Facebookissa on meneillään tämän kuukauden halparuokahaaste, johon on hypännyt mukaan jo yli 18 000 henkilöä. Haasteessa on tarkoitus testata voiko terveellistä ruokaa saada pienemmällä budjetilla - kolmella ja puolella eurolla päivässä. Varmasti hyvällä tarkoituksella aloitettu haaste on kuitenkin kohdannut myös kritiikkiä.

"Hyväosaiset lässyttävät juuresten kilohinnoista ja käskevät autottoman metsään sieniä poimimaan." On suhteellisen yleinen kommentti sosiaalisessa mediassa. Ja moni vähävarainen onkin mielensä tempauksesta pahoittanutkin. Keskiluokan näpäytyksenä he sitä pitävät. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi tämmöisestäkin asiasta on pitänyt vetää se kokonainen herneenpalko sieraimien syvyyksiin. Eikö ole kaikin puolin hyvä, että meille kaikille tarjotaan vinkkejä edullisiin ja ravitseviin ruokiin rahapussiin katsomatta? On totta, että osa köyhistä ei syystä taikka toisesta kykene loihtimaan edullisista raaka-aineista ateriaa, vaan se ruoka on saatava niin valmiina kuin ikinä mahdollista, mutta ei suinkaan kaikki! Tottakai tuon kokoiseen ryhmään mahtuu myös, jos minkämoista pätijää ja neuvojaa, mutta hei pitääkö se piikki päästää aina ihon alle? ... Vai olisikohan siihen älähtämiseen kuitenkin jokin toinen syy?


Ja nyt on pakko sanoa, minä en ole se keskiluokkainen neuvoja. Minä olen täysipäiväinen perheellinen opiskelija, jonka tilille tippuu kuukaudessa 250 euroa opintotukea ja pari hassua satasta lapsilisää. Sillä summalla ei makseta edes puolia meidän vuokrasta. Perheemme tulot ovat vain hivenen googlaamaani köyhyysrajaa yläpuolella ja ruokaostokset tehdään 300-400 eurolla kuukaudessa. Se tekee 2,4-3,2 euron päiväbudjetin henkilöä kohden. 

Eikä tuo summa kyllä mitenkään liian pieneltä tunnu. Sillä me syömme koko perhe monipuolista, ravitsevaa sekä perusterveellistä ruokaa, joka sisältää helposti sen kuuluisan puolikiloa kasviksia päivässä, kalaa sekä myös vaipat, joitakin hygienia juttuja, viikonloppuherkkuja ja kodin siivoustarvikkeita.

Ja koska tämä aihe saa sormeni intopinkeenä näppäimistölle, jatkan aihetta tulevaisuudessa ainakin siltä osin, että mitä meillä tuolla rahalla syödään. Sen vielä loppuun tahdon kuitenkin sanoa, että jos nyt joku varakkaampi olisikin haasteeseen tarttunut, eikö sekin ole vain hyvä, että hänkin avaa silmiään hypätessään vähävaraisemman saappaisiin? Ja jos tuo varakas epäonnistuukin ja heittää hanskat tiskiin, eikö ole hyvä, että hän edes yritti? Pitääkö kaiken olla aina niin ehdotonta ja sitä negatiivisuutta hakea vaikka kaivamalla? Se että joku varakkaampi voi lyödä hanskat tiskiin, kun ei enää huvita, ei ole ainakaan minulta pois, vaikka itse elänkin tällä samalla summalla vuoden ympäri.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

HABITARE-MESSUT








Tänään alkoi Habitare-messut messukeskuksessa ja piipahdin siellä itsekin heti aamusta. En ole aiemmin kyseisiin messuihin osallistunut, joten en tiennyt mitä odottaa, mutta pakko sanoa, että olivat kyllä inspiroivat messut! Paljon oli nähtävää ja ihania sisustustavaroita sekä taidetta ostettavissa kotiin viemisiksi.

Lapsiperheille tiedoksi, että messuilla on otettu perheen pienimmät huomioon omalla alueellaan. Messut ovat auki 7.-11.9 ja yhden päivän lippu kustantaa ovelta ostettuna 18€, ennakkoon 15€. Opiskelijoille tiedoksi, että huomenna torstaina, on opiskelijapäivä, jolloin lipun saa opiskelijakortilla hintaan 6€. Samaan aikaan järjestetään myös Hifiexpo, Valolight, Antiikki, ArtHelsinki, jotka ovat nähtävissä samalla lipulla.

*Yhteistyössä messukeskuksen kanssa.