perjantai 30. joulukuuta 2016

KOLMAS LAPSI JA KUUDENNET RATTAAT

Esikoista odottaessani sain käyttööni miehen siskon lapsilta turhiksi jääneet Maxi-Cosin yhdistelmät. Ne muuttuivat kätevästi tarpeiden mukaisiksi kaukalolla, istuimella ja vaunukopalla. Vaikka ne taisivat olla jo tuolloin vuosia vanhat, oli niissäkin kääntyvät etupyörät. Ihan kelpo pelit, mutta itse en pitänyt niitä parhaina mahdollisina Suomen talveen. Itse kun en ole mikään pelkkä kauppakeskusmamma, otti vaunujen kolina lumisessa maastossa aivoon. Merkkinä nuo Maxi-Cosit taitavat olla enempi tuonne Etelä-Eurooppaan suunnattu, tosin en tiedä mihin suuntaan heidän tarjontansa on tässä vuosien saatossa kehittynyt.

(Kuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta malli taisi olla Maxi-Cosi Mura.)

Isäni ja äitipuoleni ostivat meille Peg Peregon matkarattaat, kun heillä oli niistä hyvä kokemus. Ne ovat edelleen käytössä ja kovassa käytössä ovat olleetkin. Niillä on reissattu ja ne matkaavat kätevästi  autossa mukana. Tämän syksyn verran olen myös lykkinyt nuoremman niillä päiväkotiin, kun ei tuplia ole viitsinyt tuolle parinkymmenen metrin pituiselle matkalle ottaa ja näin ollen on niitä säilytetty silloin tällöin pakkasessa päiväkodin pihan katoksen alla ja hyvin ovat kestäneet. Ainoa, että silloin tällöin kasaamisvipu saattaa heittäytyä astetta tiukemmaksi, mutta se on vain satunnainen haitta. Plussaa myös siitä, että selkänoja menee täysin makuuasentoon. Itse olemme viritelleet makuupussissa vastasyntyneenkin niihin nukkumaan kauppareissun ajaksi.


Alle vuoden ikäiselle esikoiselleni halusin ehdottomasti Emmaljungan scooterit. Ostimme ne Torista 200:lla eurolla (tuolloin se oli hyvä hinta, nykyää noitakin saa edullisemmin.) Kärryt olivat edellisen vai olikohan jopa saman vuoden mallia ja niissä oli takuutakin jäljellä. Ne kulkivat kuin unelma, vaikkei niissä vielä ollut kääntyviä eturenkaita, jotka seuraavassa mallissa jo olikin. Kevyt paino oli ehdottomasti plussaa ja kasaaminen todella helppoa. Itse juoksin noiden kanssa jopa lenkkiä. Ainoan miinus oli, ettei istuimen suuntaa saanut vaihdettua.


Sitten miehen sisko sai lapsen ja Maxi cosit palautuivat hänelle. Minä raskauduin ja päätin ostaa kahdet kulkupelit. Ensiksi tuplat. En pohtinut tupla-asiaa kovin pitkää. Googlasin netistä markkinoiden kapeimmat leveät tuplat ja päädyin Mountain buggy duetin sivuille. Sen kummemmin miettimättä tai edes kokeilematta laitoin tuplat tilaukseen. Ja aivan loistava ostos on ollutkin! Noilla on mahtunut mistä vain eikä bussistakaan olla koon vuoksi jääty. Ne ovat olleet reissuissa eikä ongelmia ole ollut, lukuunottamatta Bangkokia, missä ei edes matkarattaiden kanssa kulje. Siellä nämä menopelit kokivat kerran kyydin tuktukin taakse lahjanauhalla sidottuna. Sen jälkeen ne saivatkin odottaa Helsinki-Vantaan lentokenttää majoituksemme parvekkeella.... Mutta tuon koko asian voi nähdä yhtälailla hyvänä kuin pahanakin. Sillä suurempi kokoista vauvaa en noiden vaunukoppaan suosittelisi, se kun on oikeastikkin kapea!


Lähialueiden kiertelyyn, kuten puistoiluun ja yhden lapsen kanssa liikkumiseen ostin ne kuuluisat Emmaljungan white leatheretit. Ostettiin nekin käytettynä Torista hintaan 450 euroa ja sekin oli tuolloin halpa hinta. Näissäkään ei ollut kääntyviä etupyöriä, mutta se ei ollut mikään ongelma. Näiden rungon joustavuus oli ihan mieletön, ihan kun olisi niitä scootereita työntänyt. Ainoa miinus oli suuri koko, mikä oli sekä hyvä että huono asia. Lapsella oli kyllä tilaa, meidän tapauksessa vähän liikaakin.. Mutta mitkää kätevät autoiluvaunut nämä eivät olleet. Nyt kun on vähän tullut taas tarjontaa katsottua, huomaa että ne uudemmat Emmaljungatkin ovat huomattavasti aiempia pienempiä ja sirompia.

Vihdoin pääsemme uusimpaan hankintaamme. Tällä hetkellä meillä on siis matkarattaat, tuplat ja 70 euroa maksaneet Teutonia fun:it. Kaikki muut on aikoinaan myyty eteenpäin, kun ei tarvetta ole enää ollut. Mutta takaisin niihin Teutonioihin. Tarvitsimme tuplien rinnalle yhden lapsen kärryt ja puhtaasti säästösyistä päätimme ne jälleen käytettyinä ostaa, sillä "halpamerkkeihin" en uskaltanut luottaa, kun kärrättävänä saattaa olla useampikin kuin yksi lapsi... En kyllä hetkeäkään uskonut selviävämme näin halvalla, olin kuitenkin varannut tähänkin hankintaan useamman satasen..



Teutoniat ovat itselleni ihan uusi tuttavuus. Olen minä niitä nähnyt ja kyllä merkki nimeltä on tuttu, mutta sen lähemmin en ole niitä koskaan kokeillut. Ne nyt eivät vain ole olleet mitkään muotirattaat omien lasteni aikana ja aika muodin perässä juoksija olen ollut... Eilen laitoin miehen hakemaan ostoksemme. Vannotin syynäämään kankaat homeen varalta, olin ihan varma että tällä hinnalla kotiimme saapuisi homeiset jättiläiset. Hämmästys oli suuri, kun ovesta tulikin todella ikäänsä nähden hyvässä kunnossa olevat menopelit. Ei hometta, ei todellakaan jättisuurta kokoa, työntötuntuma aikalailla sama kuin scootereissa ja vielä ne kääntyvät eturenkaatkin! Käytön jälkiä on, varsinkin pyörissä, mutta ne nyt ovat kuluneet nopeasti kaikissa rattaissa, joissa vastaavat pyörät ovat olleet. Mukava yllätys oli myös vieraillessani firman omilla sivuilla, että he ovat jo vuonna 1997 alkaneet huomioimaan ensimmäisenä vaunuvalmistaja-firmana myrkkypitoisuuksia ja noin muutenkin sitoutuneet ympäristöystävälliseen valmistamiseen. Eli voin haudata haaveeni uusista scootereista näiden myötä, sillä nämä korvaavat ne kyllä!

+ Pehmeä, kahvallinen kantokoppa on helppo liikuttaa neuvolassa, puistossa yms. Se on myös    kätevämpi säilyttää sekä nopea ottaa pois, jos vaunut tahtoo äkkiä rattaiksi.
+ Kääntyvät eturenkaat, jotka eivät ole kuitenkaan liian pienet
+ Suuri tavaratila.
+ Ketterät, hyvän kokoiset.
+ Istumasuunnan saa vaihdettua.
- Kuluneet renkaat  (esteettinen haitta)

En kyllä osannut ihan näin hyviä kauppoja odottaa. 70 euroa sisälsi: toimivat rattaat, (myyjän mielestä kankaat olivat haalistuneet sivusta, mutta itse en sellaista ilmiötä huomaa.) Vaunukopan, jalkapeitteen, hyttysverkon, sadesuojan, aurinkosuojan ja jopa opas-kirjat!

torstai 29. joulukuuta 2016

MEIDÄN JOULU 2016

Pitkäksi venyneen sairastelun jälkeen, päästiin kuin päästiinkin osallistumaan jouluaaton viettoon isälleni. Meitä oli siellä kaiken kaikkiaan sellaiset parikymmentä henkeä.


Joulun vietto alkoi aamulla perinteisten lastenohjelmien katselulla ja omien lahjojemme availulla. Meillä oli käynyt pukki jo yön aikana, sillä lasten ollessa näin pieniä, eivät he jaksa kovin kauaa valvoa. Tälläkin kertaa toinen simahti yöunille jo ennen kotiin lähtöä... Iltapäivällä suunnattiin sitten isälleni, söimme pitkän kaavan mukaan pitkässä pöydässä sekä illasta saapui joulupukki ihan sisään saakka. Esikoisella oli tälle paljon kerrottavaa, joka huvitti meitä muita kovin. Muun muuassa, laivalla oli kuulema pukki, jota ei joutunut odotella... Ja pukki ei voinut kävellä metsän läpi, sillä siellä olisi hirviöitä... 

Joululahjoja oli tänä vuonna vähemmän, mikä oli ihan tervetullut muutos. Me kun hukumme jo nyt leluvuoreen... Eikä se määrä oleellista olekkaan, vaan laatu. Tytöt pitivät kovasti lahjoistaan, ne ovat itseasiassa päässeet kaikki mukaan leikkeihin, kun niitä ei ole liikaa.

Joulupukin tuomiset 2016:

Esikoinen:

  • Elsa-nukke ja Frosen-laulukirja
  • Muovailuvaha hammaslääkäri-setti
  • Afrikan tähti
  • Muumipalapeli
  • Sukkahousuja
  • Sukkia 
  • Rahaa
  • Lahjakortti
  • Liitutaulu
  • Paita
  • Mekko
  • Perintö barbeja ja barbiauto
  • Korvakorut
  • Kyniä
  • Pantoja

Nuorempi:

  • Barbisetti keittiöllä
  • Muovailuvahasetti
  • Muumipalapeli x2
  • Mekko x2
  • Sukkia
  • Sukkahousuja
  • Liitutaulu
  • Cd-levy 
  • Rahaa
  • Lahjakortti
  • Kyniä
  • Pantoja

Lisäksi me aikuiset saimme rahaa, kosmetiikkaa, lakanat, herkkuja ja lahjakortit. Lasten ylivoimaiset lempparit ovat olleet barbit, muovailuvahat ja pelit. Yksi paketeista oli omien toiveidenikin mukaisesti kierrätyslahja. Tuosta paketista paljastui monta barbia ja auto. Se oli todella nappivalinta.... Ainoa vaan että (vinkki vinkki, nyt kun synttäritkin lähestyvät), noita autoja voisi olla toinenkin...


Suuret kiitokset kaikille lahjojille!
... Ja toivottavasti siellä ruutujen takanakin on vietetty tunnelmallisia jouluja.:)





torstai 22. joulukuuta 2016

JOULUVALMISTELUJA

Lapset alkavat olemaan paranemaan päin, koskaan aiemmin meillä ei ole sairastettu näin kauan, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Joulu on jo lähellä ja sen viettopaikka on meille vielä epäselvä. Olemme jo useamman vuoden viettäneet sen isälläni. Niin olisi tarkoitus tehdä nytkin, mutta jos nuo minit eivät kunnossa vielä ole, niin emmehän me kotoa voi poistua. Siinä tapauksessa viettäisimme joulun ihan oman perheen kesken. Ensimmäistä kertaa, eikä sekään vaihtoehto enää maailmanlopulta tunnu.


Joululahjat on hankittu. Kävin alkuviikosta kaupoilla ja se oli aluksi ihan kivaa vaihtelua kotiseinien sisäpuolella oleilulle, mutta pian kauppakeskuksessa ravaaminen kävi vähän liiankin raskaaksi. En ymmärrä miten vielä jokunen vuosi sitten RAKASTIN kauppojen kiertelyä. Saatoin kiertää niitä 8 tuntia putkeen ihan yksinäni!

Omien lasten pakettien sisällöt olivat ne vaikeimmat. Mitä ostaa lapsille joilla on jo kaikkea? Eikä ole edes mitään leikkien muutosta.. Kuten vaikka dubloista legoihin. Kiersin muutamaa lelukauppaa ja vertailin tarjontaa. Esikoisen ainoa toive on syksyn mittaan ollut pallomeri. Se on kuitenkin liian suuri kotiimme toteutettavaksi, joten ollaan päästy yhteisymmärrykseen, että pallomereen pääsee Hoplopissa ja laivalla. Kaikkea ei voi omistaa.


Lopulta keksin mennä Tokmannille (toisen asian takia) ja arvatkaapa mitä; siellä oli kaikki lelut, kirjat ja pelit -30%. Ja sieltähän löysin lähestulkoon kaiken, enkä iloisempi olisi voinut olla!

Eilen sai vihdoin nurkkiemme pölypallot kyytiä ja tänään pesukone pyörittää pyykkiä nonstoppina. Jouluruuatkin on mietitty. Meistä ei kukaan välitä perinteisistä jouluruuista, joten valmistamme sellaista mistä pidämme. Muistan kuinka lapsena syöminen jouluna oli hirveintä. En pitänyt enkä edelleenkään pidä laatikoista ja kinkku oli suoranainen hirvitys ja sitten sitä pakotettiin syömään... Ymmärrän, että nuo perinteiset ruuat tekevät joillekkin joulun, minulle ne eivät sitä tee, enkä tosiaankaan halua samoin lapsiani pakottaa syömään sellaista mistä he eivät pidä. Etenkään juhlapäivänä!



Lahjat on kääritty tänä(kin) vuonna kierrätystarvikkeisiin.

  • Valkoisen paketin kääre on kukkapaperia ja "kukkahässäkkä" vanhasta pannasta. 
  • Ruskeat kääreet ovat myös kukkakääreitä. 
  • Pakettikortit ovat vanhoja kortteja.
  • Punaisten pakettien rusetit ovat olleet vauvanvaatteiden pakkausmateriaalia....


Eli oltiin sitten kipeitä tai ei, saa se joulu tulla, eikä meillä turhia sen takia stressata. 
Stressitöntä joulun odotusta sinne ruutujen taaksekkin!

tiistai 20. joulukuuta 2016

NYT SE ALKOI: ÄITIYSLOMA


Vihdoin voin huokaista helpotuksesta! Vaikka opintoni alkoivatkin varsin leppoisasti, vauhti kiihtyi kiihtymistään loppua kohden. Pari kuukautta on kulunut varsin hektisesti työharjoittelussa ja sen jälkeen näyttötyötä tehden.

Olen melko jääräpäinen, vaikka näytön olisi voinut suorittaa vasta joulun jälkeen, valitsin suorittamispäiväksi ensimmäisen mahdollisen. Halusin kaiken alta pois ennen joulua. Enkä rehellisesti sanottuna olisi kestänyt stressiä enää ollenkaan. Olin päättänyt saada työstäni parhaan mahdollisen numeron, vaikkei tietotaitoni ollut edes kohteeni tasolla. Mutta kun jotain tosissani päätän, sen kanssa teen.

Alun alkaen olin hyvässä tahdissa, mutta sitten tuli mutkia matkaan, kuten koko muun perheen sairastuminen. Ei tosiaankaan ollut helppoa etsiä tietoa ja tehdä tiedostoja, kun kaulassa riippui vajaa parivuotias kuumepotilas. Kaikilla oli pinna kireällä ja koko ajan piti olla nopea sekä luova. Työtä tein pahimmillaan yötä päivää, hyvä jos tuli jotain syötyä välissä.

Yhden hermoromahduksen, aikamoisen tulostamishässäkän, valtavan stressin ja Lidlin maitolaatikon planssipohjaksi säätämisen jälkeen opettajan ylistäminen työni ammattimaiseksi, jopa näyttöohjeet ylittäväksi, oli vähän liiankin helpottavaa kuulla.

Nyt on ajettu stressiä alas. Edelleen muu perhe sairastaa ja tänään olisi tarkoitus siivota tornadon jäljiltä oleva asunto sekä käydä jemmaamassa pukinkonttiin lahjat lapsille.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!


tiistai 6. joulukuuta 2016

VANHAN LIPASTON MUODONMUUTOS


Kuten olen täällä ties kuinka monet kerrat maininnut, saimme kesällä useamman vanhan päivitystä vaatineen kalusteen. Kalusteita tuli sen verta monta, että sisustuksemme meni kertaheitolla yllättäen uusiksi. Vanhan päivittämiseen meidän perheen tarpeisiin ja tämän mamman silmäämiellyttävään ulkonäköön, on kulunut paljon aikaa ja voimavaroja. Mutta niin tyhmä en ole, että kieltäytyisin laiskuuttani puisista huonekaluista. Aiemmat kun olivat pitkälti nykyajalle tyypillistä halpatuotanon heikkoa laatua...

Puuta huonekalumateriaalina suosin sen kestävyyden ja ekologisen näkökulman vuoksi. Puun voi aina hioa ja maalata uusiksi ja se hengittää - puhdistaa ilmaa, jopa paremmin kuin kasvit!


On tässä etenkin raskauden vuoksi urakkaa tullut kirottua kerran jos toisenkin, mutta on se lopputulos vaivan arvoinen!

lauantai 26. marraskuuta 2016

KENKÄLAATIKOSTA SÄILYTYSKORIKSI



Pikkulapsiperheessä, jossa sisustaminen on ollut puolisen vuotta kesken, tuntuu säilytystilan toimivuuden olevan ajoittain pahasti hukassa. Nyt vihdoin ja viimein sain ajan venymään tähänkin asiaan ja vanhasta kenkälaatikosta muuttui tarpeellinen säilytyskori.

Itse verhoilin laatikon vanhalla pöytäliinalla, joka oli osin tahriintunut käyttökelvottomaksi. Kiinnitin kankaan liimalla sekä nitojalla joten tuossa puuhassa ei kovin kauaa nokka tuhissut. Helppo, nopea ja ekologinen tapa hyödyntää pahvilaatikkoja kuin myös uusia sisustusta.

lauantai 19. marraskuuta 2016

KIIRE, KIIRE, KIIRE JA SITTEN KUN

Viime postauksesta on vierähtänyt tovi. Elämä on tällä hetkellä niin hektistä ja stressaavaa, että aivot ei vain yksinkertaisesti toimi. Millekkään ylimääräiselle ei löydy aikaa ja tuntuu että hommat vain luisuu sormien läpi.


Lukion viimeisenä vuonna kävin koulun lisäksi (jota oli paljon, kiitos ensimmäisten vuosien piittaamattomuuden) töissä. Yöunet jäivät neljään tuntiin. Kirjoitukset hoituivat siinä sivussa - luonnollisesti valmistautumatta. Se oli kiireistä, muttei läheskään niin uuvuttavaa, kuin arki nyt. Kahden pienen lapsen odottavana äitinä opiskelu ei ole helppoa. Kuvioon kun lisätään vielä aikaa vievä työharjoittelu, palapeli alkaa olemaan vaikeaa pitää kasassa.

Koulu on minulle tärkeää, muttei tärkeintä. Haluan joku päivä työelämään, mutta tämä työharjoittelujakso kouluhommien lisäksi on avannut silmäni. Olin äskettäin kolme ja puoli vuotta lasten kanssa kotona. Koin siitä ajoittain jopa syyllisyyttä. En siksi etten tuonut leipää pöytään, vaan siksi, että ulkopuolisten odotukset olivat liian kovat. Sain kuulla muun muuassa, kuinka joku tutun tuttu katui eläkkeelle jäädessään kotiäiti vuosiaan, eläkkeensä takia. Ja kuinka pian olisin 30-vuotias kurppa ilman tutkintoa. Aivan kuin sitä ammattia ei voisi nykypäivänä kolmekymppisenäkin hommata.


Tänä päivänä tiedän, että se, että olen ollut lasteni kanssa kauemmin kuin vauvavuoden kotona, on ollut elämäni paras ratkaisu. Ja kun tämän kolmannen kanssa kotiin jään, en kiirehdi minnekkään ennen kuin tunnen itse itseni valmiiksi.

Tiedän että sellainen; aamulla tarhaan, viideltä kotiin, päivällinen, pikkukakkonen ja sänkyyn nukkumaan-arki on monelle todellista. Ainoa vaihtoehto. Mutta meille se ei sitä ole ja niin kauan, kun se ei ole välttämätöntä, en sellaista elämää missään nimessä tahdo. Kotoa päiväkotiin juokseminen, pikaiset vilkutukset, kurahanskojen ainainen unohtaminen ja pimeän aikaa pikkuisten viimeisten joukosta hakeminen särkee sydämeni. Mikään ei ole hirveämpää kuin jatkuva kiire, uuvuttava stressi, sitten kun-eläminen, tietämättömyys tulevasta, ylirasitus ja sen väsymyksen purkaminen syyttömiin.


Näillä viikoilla sitä haaveilee jo rauhoittumisesta, vatsa painaa ja jalkoja särkee. Tulevaa olisi kiva päästä jo makustelemaan, mutta vielä on jonkin aikaa jaksettava puurtaa. En tarkoita tätä valitusvirtenä, vaikka siltä tämä varmasti kuulostaa. Kunhan pohdin, millaista elämää itse haluan elää, millainen elämä olisi meidän perheelle hyväksi. Sitä mihin suuntaan sitä punaista lankaa lähdetään punomaan.

maanantai 31. lokakuuta 2016

KAAPISTA AVOHYLLYKSI

Saimme viime kesänä useamman vanhan kalusteen. Jokainen niistä kaipasi pientä pintakäsittelyä, eikä minusta alkuraskauden aikaan tuunaajaksi ollut. Mutta nyt vihdoinkin olen saanut ensimmäisen kalusteen esittelykuntoon. 

Eli kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kyseessä oli varsin yleinen 50-luvun kaappi. Kuvasta ei näy, mutta pinta oli todella huonossa kunnossa. Ihan sai veitsellä rapsutella lakkausta pois. Myös ovien avaaminen vaati tavanomaista enemmän voimaa.


Maalaamisen jälkeen ovet eivät sitten enää liikkuneet suuntaan eikä toiseen, vaikka mitä teimme. Hetken pohdittuani kaapin kohtaloa, päätin repiä ovet irti. Hieman jännitin lopputulosta, mutta tulihan siitä huomattavasti alkuperäistä toimivampi, ottaen huomioon kalusteen käyttötarkoituksen. Olinhan visioinut sen lastenhuoneeseen, ja kyllähän se on pienille lapsille huomattavasti käytännöllisempi avohyllynä. Joten ei tässä ihan metsään menty, vaikkei alkuperäisessä suunnitelmassa pysyttykkään.

perjantai 28. lokakuuta 2016

TELKKARIN PARHAAT

Näin sadepäivän kunniaksi tein postauksen seuraamistani sarjoista. Olen totaalisen kyllästynyt kaupallisten kanavien tositeevee ja kukamilloinkinkokkaa-ohjelmiin. Ajauduinkin kesällä  Yle Areenan sivuille ja ihan yllätyin miten hyvää tarjontaa siellä tarjolla onkaan! ... Minä kun elin vielä siinä ennakkoluulossa, ettei Ylen kanavilla kovin nuorekasta katsottavaa olisikaan. Tai sitten ikä on vain tehnyt tehtävänsä.

1. Downshiftaajat



Humoristinen suomalainen sarja kertoo varakkaiden äkillisestä talouden romahtamisesta. Ensimmäiset 10 jaksoa on seurattavissa Yle-areenasta.

2. Nousuvesi



Ruotsalainen rikossarja, jossa seurataan selvittämätöntä julmaa murhaa.

3. Sorjonen



Todella rankka suomalainen rikossarja, tunnetuilla näyttelijöillä. Areenasta on katsottavissa 11 ensimmäistä jaksoa. Suosittelen!

4. Poldark



Ross Poldark palaa kotiin sodasta, mutta moni asia on ehtinyt muuttua. Sarjan

5. Milanon naisten paratiisi




Ihana hömppäsarja tulvillaan romantiikkaa ja muotia 1950-luvun Milanossa.

6. Odyssey



Toimintatrilleri. Usa:n erikoisjoukkojen kersantti joutuu petoksen seurauksena pakomatkalle Afrikkaan.

maanantai 24. lokakuuta 2016

DIY VERHOKATOS



Olen jo pitkän aikaa haaveillut verhokatoksesta pinnasänkyyn. Etenkin Elloksen katoksien perään olen kuolannut jo tovin, mutta lompakko ei tällä erää veny satasen verhokatokseen. Kiitos googlen kuvapalvelun, keksin väsätä sellaisen itse. Meillä oli tuollainen massiivinen verhokangas kaapissa tilaa viemässä. Se ei ikkunaverhona ainakaan tässä asunnossa ole kovin edustava, mutta sisustuskankaana se on toiminut ennenkin loistavasti. Eikä se pettänyt nytkään.

Renkaan verhon sisään revin kirjaimellisesti eräästä loppuun kulutetusta lampunvarjostimisesta. Kyseinen varjostin oli aiempien asukkaiden edelliseen asuntoomme hylkäämä. Sitä tuunasin ensin helmillä, sitten sulilla, mutta nyt sen sisäpuoli oli sen verta kellastunut, että sen aika oli palvella muulla tavoin. Vedin ponnarilla verhon nippuun ja ompelin silmämääräisesti kehikon paksulla langalla kankaaseen. Kiristin nippua juuttinarulla ja jätin loput ruusukkeeksi, kuten kuvassa näkyykin. Lopuksi kiedoin ympärille kierrätyskeskuksesta kesällä ostamani pitsinauhan. 

Nopea homma ja taas säästyi sata euroa. Pikkukakkosen yöunille rauhoittuminenkin helpottui kummasti.



perjantai 21. lokakuuta 2016

I LOVE ME - MESSUT 2016

Vierailin tänään I love me-messuilla yhdessä ystäväni kanssa. En ole vuosiin kyseisillä messuilla käynyt, viimekin vuonna olimme tähän aikaan Bangkokin lämmössä. Mutta erittäin antoisat messut olivat kyllä! Muotipuoli ei itseäni vakuuttanut, mutta kosmetiikka ja hyvinvointituotteet olivat erittäin hyvin edustettuja. Paljon oli luonnonkosmetiikkaa ja terveysruokaa saatavilla. Tarjousten kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, kaikilla alennus ei ole kauppojen hintoja kummempia, mutta kyllä sitä hyviäkin löytöjä tekee.


Itse ostin: tummaa suklaata ( 2kpl / 2,50€), kuivashampoota (5€), geelilakan, joka on ollut ostoslistalla vuoden (7,5€) ja hurraw-huulirasvan (4€). Hyvin maltilliset ostokset, kuten oli tarkoituskin.

Kävin myös blogini puolesta Silk oil of maroccon meikkauksessa ja sain sieltä nuo kuvan tuotteet mukaani (äärettömän pehmeä meikkiharja, hiusnaamio sekä hiuksiin jätettävä hoitoaine.) Nämä korkealaatuiset mineraalimeikkit, ihonhoito- ja hiustenhoito-tuotteet  löytyvät messujen ammattilaispuolelta, joka on huomisesta alkaen avoinna kaikille messuvieraille. Brändi pyrkii käyttämään luonnonmukaisia raaka-aineita sekä kierrätettäviä pakkauksia mahdollisuuksien mukaan.  Mutta koska tuotteet ovat vasta pari päivää sitten rantautuneet Suomeen, niitä saa toistaiseksi messujen lisäksi vain netistä.


* Messulipun tarjosi messukeskus.

tiistai 18. lokakuuta 2016

LUMPPUPAIDOILLE JATKOAIKAA


Olen kova kierrättämään, lastemme vaatteista suurinosa on jo ennestään käytettyjä. Saamme myös paljon muiden lapsille pieniksi jääneitä vaatteita joista olen hyvin kiitollinen, mutta kyllä ne joskus saa myös  repimään hiuksia päästä. On totta, että olen tarkka lastenvaatteista. Vaikkei ne uusia olisikaan, ne ei saa olla kulahtaneita nukkavieruja. Ja niitä nukkavieruja tulee ovista ja ikkunoista niiden ihanien vaatekappaleiden lisäksi ja siinä sitä hommaa riittää, että minne niitä jatkokierrättää.

Usein vaatteet, ne lumputkin, voi jollain lailla hyödyntää. Mutta itselläni ei riitä vuorokauden tunnit  lähteä kaikkea tuunailemaan. Rättikäyttöön meillä menee kaikki pilalle menneet vaatteet, muttei niitäkään loputtomiin tarvitse. On vaikeaa, kun jokaiselle kierrättäjälle käyttökelpoinen tarkoittaa vähän eri tasoa, mutta hyvä nyrkkisääntö olisi, että se mihin et itseäsi tai lastasi enää pukisi ei kuulu kierrätykseenkään. Ei edes Uffiin, jonka jätemaksut kasvavat lumppuvaatteiden vuoksi.


Tästä kuvasta ei ehkä välity, kuinka rättikunnossa paidat olivatkaan. Minnipaita oli aivan nukkaantunut sekä pesussa virittynyt. Neule oli paremmassa jamassa, mutta sen verran elämää nähnyt, että sellaisenaan se näytti kulahtaneelta...

3-vuotias kuitenkin rakastui minnipaitaan niin palavasti, etten sitä raaskinut poiskaan heittää. Leikkasin kuvan irti ja ompelin sen tuomaan eloa neuleeseen. Ei siitä uuden veroista saanut millään, mutta kyllä se ihan kivalta oikeassakin elämässä kuluneempanakin versiona näyttää.

torstai 13. lokakuuta 2016

IHANIMMAT ENSISÄNGYT


(Kuva pinterestin ensisänky-sivultani)


Meillä ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta kotiuttaa erillistä ensisänkyä. Pieneen kaksioon ei vain pinnasängyn lisäksi toivomani  kehto mahtunut. Nyt neliöden ollessa suuremmat, päätin kuitenkin ensisängyn huoneeseemme hankkia. Mutta koska käyttöikä jää niin lyhyeksi, eikä tämän tulokkaan jälkeen ole tarkoitus neljättä ainakaan lähivuosina saada, oli käytetyn ostoon päätyminen itsestään selvää.

Ihastuin pinterestissä näihin katosta roikkuviin yksilöihin, mutten sellaiseen uskaltaisi lastani kuitenkaan laittaa... Joten jokin jaloilla seisova vaihtoehto kuulosti järkevämmältä. Opiskelijan budjetilla, oli lottovoitto löytää rottinkisänky kahdella kympillä, kun keskihinta käytetyissä pyöri torissakin 120 eurossa!


Pitkän (lue: kahden vuorokauden) tarkan harkinnan jälkeen, sudin rottinginvärin valkoisen peittoon. Verhotankokin oli mielestäni saatava. Nopealla googlauksella löysin Annan silmät-aitan version, tosin modernimpaan sänkyyn. Sairastaessamme viikonloppuna laitoin mieheni asialle ja kun kyseisessä tangossa ei ollut palautusoikeutta, lähti tämä K-rautaan. Pienellä sahaamisen vaivalla ja pensselin heiluttelulla, on ensisängyssä se vauvaa rauhoittava verhotanko. Kuudella eurolla!


Vielä olisi työtä tekstiilien kanssa. Verho (kuvassa heitetty vain tangon yli) ja jokunen lakanakin pitäisi ommella sekä patja ostaa, mutta palailen niistä sitten, kun on työurakka ohi. :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

KESTOKASSISTA LELUKASSIKSI


Olen sairastanut tyttöjen kanssa viikonlopusta lähtien ja pakko sanoa, että on tässä jonkin verran hammasta purtu! Nämä lapset kun eivät nuku päivällä eikä yöllä. Uhmaikäinen pomppii silmille eikä omaa rauhaa saa hetkeksikään. 

Turhautumista on tullut kuitenkin purettua nyt, kun ollaan vihdoin paranemaan päin. Nimittäin sisustusprojektina ollut kotimme on alkanut pikkuhiljaa etenemään. Edesmenneen "raskaushormoonimyrskyillan" seurauksena vietimme seuraavan illan Tori.fi:ssä yhdessä mieheni kanssa. Syntymäpäivänäni, joka valui maanantaina ohi kuumepotilaana, saimme hommattua kauan odotetut valaisimet olohuoneeseemme - kiitos WhatsAppin. Vauvan ensisänkykin on pian esittely kunnossa! (Eli paljon on luvassa sisustusjuttuja!)

Tänään tuunasin kestokassista lastenhuoneeseen sopivan lelukassin. Mies kantoi vuosia sitten tuon Picnicin kassin töistä kotiin. Minä ihastuin sen materiaaliin, se on nimittäin 100 prosenttisesti juuttia ja ladoin dublot veskaan. Siellä niitä on säilytetty siitä saakka, mutta vähän väliä olen suunnitellut sivujen tekstien kätkemistä. Tänään otin härkää sarvista, kaivoin lankaa sekä neulan kaapista ja ompelin sivuihin 90-luvun(?) jämäkkää puuvillakangasta. Tuo kangas on ollut aikoinaan siskoni ensisängyn verhona. Nykyää sitä on tuossa lelukassissa, yhdessä päällystetyssä makuupussissa ja mahdollisesti pian myös (työnalla olevissa) vaunuverhoissa. Eikä muuten kangas ole mennyt miksikään makuupussin päällä, vaikka sitä aika-ajoin 60 asteessa pyöritän... 


perjantai 7. lokakuuta 2016

PAKKOSTERILISOINTIA JA IHMISOIKEUKSIEN POLKEMISTA

Kuten pari viisasta opettajaa on vuosien mittaan sanonut: "Mitään uutta ei voi luoda historiaa tuntematta."


Uusi ihminen, ruotsalainen löyhästi tositarinaan perustuva elokuva. Elokuvassa huostaanotetaan puoliorvoiksi jääneet köyhän perheen lapset. Päähenkilö on perheen vanhin tytär, liian vanha sijoitettavaksi. Tyttö suljetaan tyttöjen työleirille, josta ainoa tie ulos on leikkauspöydän kautta. Sterilisoituna. Tyttö kuitenkin rakastuu talonmieheen ja tulee raskaaksi. Loppuja en kerro, sillä toivoisin mahdollisimman monen katsovan elokuvan. Tosielämässä kyseinen tyttö pakeni Tukholmaan ennen leikkausta ja synnytti myöhemmin lapsen, elokuvan käsikirjoittajan.

Eugeniikka eli rodunjalostusoppi, oli kuitenkin täyttä totta vielä puoli vuosisataa sitten. Ja nyt en tarkoita Saksaa, vaikka Saksassa negatiivinen eugeniikka huipussaan olikin. Vaan kyllä sitä ihan täällä Suomessakin osattiin harjoittaa. Kuten myös monessa muussa maassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Suomessa sterilisointilaki oli voimassa vuosina 1935-1970. Se tarkoitti tylsämielisten, vähämielisten ja mielisairaiden pakkosterilisointia. Lakia sovellettiin myös kaatumatautisiin ja kuuromykkiin. Nykykielellä puhuttaisiin kehitysvammaisista, viittomakielisistä, kuuroista ja epileptikoista. Sterilisointeja toteutettiin myös sosiaalisista syistä ja jonkin verran "muista syistä." Todellisuudessa 35 vuoden aikana rampautettiin tuhansia ihmisiä, Suomessa.

Edelleen kotimaassamme juridinen ja kirurginen sukupuolen korjausleikkaus vaatii sterilisoinnin.

Nykyvalossa edesmennyt sterilisointilaki on ihmisoikeuksia loukkaava. Enkä nyt ihan ymmärrä tuota sukupuolen korjausleikkauksen sterilisointi vaatimusta. Mihinköhän sekin perustuu? Mutta sen sijaan että lähtisimme tuomitsemaan menneitä, meidän tulisi avata silmät tähän päivään. Mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt, kun miljoonat ihmiset pakenevat kotimaastaan henkensä säästämiseksi?

Pakolaishelvetti on Yle-Areenasta katsottavissa oleva dokumentti. Pakolaiset ovat puhuttaneet paljon; heistä on tehty dokumentteja ja keskusteluohjelmia, lähinnä Euroopassa. Mutta tämä dokumentti kertookin Australian äärimmäisen epäinhimillisestä suhtautumisen asiaan. Ohjelmassa on salakuvattu ulkoistettuja säilöönottokeskuksia, joista ihmisyys on hyvin pitkällä. Siellä kärsivät aikuiset, mutta myös lapset. Jopa vauvat näkevät nälkää! Ja turvallisuus on mitä on, ihan jo paikallisten sekä australialaisten toimesta. Dokumentin aikana yksikään ei ollut joutunut seksuaalisesta hyväksikäytöstä vastuuseen. Ei edes lapsen hyväksikäytöstä.

Eli ihmiset hyvät, lukekaa historiaa. Miettikää ja pohtikaa. Ja muuttakaa maailmaa - paremmaksi. Sillä mikään ei muutu, jos emme edes yritä. Eikä muutosta osata tehdä, jos ei ymmärretä menneisyyttä.






lauantai 1. lokakuuta 2016

LUONNONKAUNEUTTA APTEEKISTA

Kävin jo loppukeväästä/alkukesästä Phyton lanseeraustilaisuudessa ja sain testattavakseni aikamoisen määrän tuotteita. Sillä kylpyhuone on tursunnut jos minkämoista purnukkaa, joutui testausta odottaa  tovin. Itse kun haluan käyttää edelliset tuotteet uusien alta pois, jottei turhaa hävikkiä syntyisi.

Phyto on ranskalainen kasvipohjainen hiustenhoitosarja. Ennakko-odotukseni hiukset takuttavasta hippimönjästä jouduin heittämään roskiin, sillä ainakin omalle hiuslaadulleni nämä tuotteet toimivat hienosti. 

Phyto on perustettu jo vuonna 1969 ja se tunnetaan laadukkaista ainesosistaan. Tuotteiden hinnat pyörivät parin kympin tienoilla ja niitä on saatavilla apteekeissa. 


Ya naturae on sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja. Tuotteet sisältävät kotimaisia raaka-aineita ja ne myös tuotetaan Suomessa. Tuotteiden hinnat liikkuvat välillä 6,40-12,40e, mikä on todella sopuhinta luonnonkosmetiikalle.

Omiksi lemppareikseni valikoitui voiteet ja kasvovesi. Kasvovesi raikastaa ihanasti ja etenkin vartalovoide tuoksuu ihanalle. Pakkaukset ovat varsin hygienisiksi suunniteltuja ja käteviä. Puhdistusvaahtoa tykkäsin käyttää lähinnä aamuisin. Kyllä se varmasti kevyemmän meikinkin poistaisi, mutta kesällä käytössäni olleeseen Lankomen meikkivoiteeseen en uskonut tehojen riittävän. Eikö se nyrkkisääntökin ole, että luonnonkosmetiikalle luonnonkosmetiikan putsari ja synteettiselle synteettinen?

torstai 29. syyskuuta 2016

LUOMUPUUVILLAA LIDLISTÄ JA POIKAVAUVAN VAATTEITA KIRPPARILTA

jumpsuit / 3.5€
puolipotkuhousut / 2€ kpl (uudenveroinen kunto)

valkoinen body / 1.2€
newbie body / 2€
tähtibody / 0.5€
raidallinen haalari / 2€
pikkuset-yöpuku / 0.5€
ruokalappu / 1.5€ (uusi)
Benetton-setti / 2€

Yht. 17.2 €


Suuntasimme monien muiden tavoin äitini kanssa viime keskiviikkona aamupäivästä Vekarakirppikselle ja kuten yllä näkyy, tuli jotakin pikkukolmosellemme hommattua. Noista on muutama vaate hieman suurempaa kokoa, kuten vaikka tuo ensimmäinen jumpsuitti. Äitini olisi sen mielellään vielä hyllyyn jättänyt, meidän tarkoitushan oli vain niitä 50 senttisiä vaatteita etsiä, mutta minähän sain kyseisestä vaatekappaleesta pakkomielteen, vaikka se vasta puolitoistavuotiaan kokoa onkin..

Monet tuntemani poikalasten äidit ovat valitelleet, ettei kirppareilta oikein poikalapselle vaatetta löydä. Olen kieltämättä itsekkin pannut merkille, "poikapöytien" tarjonnan olevan melko kulutettua luokkaa. Mutta tällä kertaa itselleni taisi käydä hyvä tuuri, sillä poikavauvan, kuten myös taaperon vaatteita, tuntui löytyvän vähintään jokatoisesta pöydästä. Enemmän pohdintaa aiheutti hinnoittelu. Toki jokainen saa myydä tuotteitaan millä hinnalla itse ikinä haluaa ja ostaja sitten puntaroi onko tuote hintansa arvoinen. Mutta kyllä sitä vähän huvitusta aiheutti, kun nukkaantuneesta ja kulahtaneesta vaateesta pyydetään lähemmäs kymmentä euroa, merkkivaatteesta luonnollisesti enemmän.... Itse kun käytän vastaavat vaatteet siivousrätteinä....

Lopputäydennys vastasyntyneen vaatteisiin tehtiin sitten tänään. Ja vieläpä niinkin yllättävästä paikasta kuin Lidlistä! Satuin törmäämään eilen mainokseen, joka mainosti luomupuuvillaista vauvanvaate-mallistoa, joten tänään sai mies käydä katsastamassa lähilidlin tarjonnan.


housut // 6.49€ (2kpl)
neule // 9,99€
body // 7.99€ (2kpl)
sukat // 3.49€ (3kpl)
sukkahousut // 2.99€

yht. 48,42€

Nyt alkaakin sitten ne pienimmät vaatteet olla kasassa. Saattaa olla, että toppapuku vielä hommataan parin vaatekappaleen ja asusteen lisäksi, mutta muuten en toivo yhtään enempää 50-56 cm kokoisia vaatteita. Niiden käyttöikäkin on varsin lyhyt kuitenkin... Mahdollisia vauvanvaatelahjoja, joita läheiseni ovat aina innostuneet ostamaan, toivoisin koosta 62cm ylöspäin.:)

Vauvanvaate inventaario koko 50-56cm

housut 4 kpl
puolipotkuhousut 2 kpl
body 6 kpl
yöpuku 1 kpl
sukkahousut 2kpl
neule 1 kpl
sukkia 
toppapuku reilu mitoitus! 1 kpl
nallehaalari (kevytpuku) 1 kpl



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

ÄITIYSPAKKAUS RAHANA VAI VAATTEINA?

(pinterest)

Me suomalaiset ollaan monissa asioissa todella onnekkaita. Suuressa osassa maailmaa ei tunneta äitiyslomaa, isyysvapaata, tasavertaista vanhemmuutta, kotihoidon tukea eikä päivähoitoa tueta valtion toimesta. Joissain, ihan "sivistyneissä" maissa hoitomaksut ovat kuukausittain tuhannen euron luokkaa. Sellainen asia kuin äitiyspakkaus on useille maailmantallaajille satu lastenkirjasta. Se että valtio jakaa jokaiselle lasta odottavalle perheelle tarvikepakkauksen, monikko perheissä vielä useamman, on todella harvinaista.

Vaikka kuinka kiitollinen tästäkin edusta olen, aion ottaa pakkauksen tälläkin kertaa rahana. Syy on rehellisesti vastattuna esteettinen. Vaikka nyt tällä kertaa odotankin poikaa ja ainakin tämän vuoden pakkaus on varsin poikamainen, en koe viisaaksi ottaa pakkausta muutaman mieleisen vaatekappaleen vuoksi. Monet kritisoivat, ettei 140 euroa vastaa pakkauksen sisältöä. Ei sillä summalla suomalaisia vauvanvaatteita samaa määrää todellakaan saa, mutta kyllä se moneen taipuu, jos se ei ole omasta aktiivisuudesta kiinni.
(kela)

Odottaessani esikoistani, otimme pakkauksen. Odotin sen postista kantamista kuin kuuta nousevaa. Koko sisältö piti hypistellä läpi samantien kaksiomme  olohuoneen lattialla sekä samoin tein pestä ohjeiden mukaisesti kaappiin odottamaan. Kun vauva sitten syntyi suurin osa vaatteista oli malliltaan täysin eri maailmasta, kuin pienokaisemme. Ja no, jäi ne oranssit vaatteet käyttämättömiksi kaapin hyllyille, kun tarjolla oli mieleisimpiäkin yksilöitä muualta... Pakkauksen hyödyllisimmiksi totesin villasekoite-haalarin, toppahaalarin (tosin siinä vuoden ikäisenä, kun koon sai kiinni), toppa-asusteet, aluslakanan,  kevyemmän vaunupuvun, makuupussin ja pahvilaatikon patjoineen. Edellä mainitut kiersivät vielä pikkukakkoselle, jolle en myöskään pakkausta ottanut.

Sen sijaan toista odottaessani menin Vekarakirppikselle ja sain sen ensimmäisen koon vaatetukset parilla hassulla kympillä. Ennen sukupuolen selviämistä, moni onkin todennut meillä olevan varmasti kaikki tarpeellinen jo omasta takaa. Kyllä ne pinnasängyt ja turvakaukalot löytyykin, mutta kaikki pieneksi jääneet vaatteet olen antanut hyvillä mielin eteenpäin eräälle tuoreelle perheelle viime kesänä ja hyvä niin, sillä minähän en pikku prinssiämme vaaleanpunaisiin röyhelöihin tule pukemaan.