maanantai 29. helmikuuta 2016

OSTOSPÄIVÄKIRJA TAMMI-HELMIKUU

Lakon lisäksi aion pitää koko vuoden kirjaa hankinnoista ja poistoista. Teen välikatsauksen aina kahden kuukauden välein.

Hankinnat:


Tammikuu:


"poikkeus"


  • ylipolvensaappaat // 149,90 €  

ylläpito ja huolto kulut

  • suutari (vanhojen saappaiden korjaus) // 18 €

Nahkasaappaani olivat revenneet sisältä. Luulin niiden olleen jo elämänsä nähneet, joten menin hätiköidysti ostamaan ylipolven saappaat, (jotka olen vieläpä vetisten kelien vuoksi unohtanut kaappiin..) Saappaat ovat kyllä mokkaa, mutta kuten hintakin kertoo, eivät kovin laadukkaat saatika eettisesti valmistetut... Koska toiset saappaat saatiikin kuntoon ja vieläpä hyvin edullisesti, myönsin (mieheni painostuksen alla), ettei ostos ollut täysin tarpeellinen, joten käytin näihin ensimmäisen "poikkeus"-oljenkorteni.

Kashmirhuivi Fidasta kahdella eurolla.

Helmikuu:


kirpputori

  • villahuivi // 4,5 €
  • kashmirhuivi // 2€
  • villakangastakki // 21€
  • neule // 2 €
  • 2 lankaa // 2€
  • välikaudeksi tytöille lapaset // 2€
  • angoraneule // 4€
  • ralph laurenin paita // 3€
  • lexingtonin pikee paita // 3 €

kosmetiikka

  • poskipuna // 8€
  • deodorantti // 3,90€
  • kasvovoide  // 13,35€
  • kasvovesi // 11,90€


muut


  • leikkikettiö  (toivottu synttärilahja lapsille) // 100€
  • valaisimet (saatu)

Kirpparilla tuli käytyä kahdesti. Ensimmäisestä kierroksesta teinkin jo postauksen, mutta toisella kerralla kävin ensimmäistä kertaa kaapelin kirpparilla. Tein kyllä kivoja löytöjä, mutta nyt saa kirppistelyt taas hetkeksi riittää, ettei ala kaapit pursuilemaan. 

Kosmetiikan puolesta en ole lakossa, mutta siitäkin pidän  mielenkiinnosta kirjaa.


Poistot:

Vaikka alun alkaen en ajatellut raivaavani kaappiani lainkaan, olen sen tehyt jo pariin otteeseen. Ja tulen tekemään sen vielä ainakin kerran. Tavoittelen väljää vaatekaappia. Siellä saa olla vain ne mistä minä pidän, joita minä käytän ja joihin on helppo pukeutua. Liian täysi vaatevarasto ei palvele minua lainkaan, päinvastoin. 

  • Ensimmäisellä kerralla meni ikeasäkillinen vaatetta, asusteita ja kenkiä äidilleni. 
  • Toisella kerralla samainen satsi siskoille. 
  • Ja sen lisäksi olisi säkillinen kierrätykseen sekä uusiokäyttöön. 
  • Lisäksi itselleni turhaa kosmetiikkaa olen lahjoittanut roppakaupalla eteenpäin.


Budjetti:

vaatteet: 43,5 €
kosmetiikka: 37,15€
kengät: 149,90€ (0€*)
lapset: 100€
huolto: 18€

YHT. 348,55€ (198,65€*)

*Päivitys (9.5): Kengät palautettu reklamaationa maalis-huhtikuun aikana. -149,90€. YHT 198,65€

torstai 25. helmikuuta 2016

JUHLAREKVISIITTAA ROSKISTA

Vietämme esikoisemme syntymäpäivää viikonloppuna. Kolme vuotta täyttävä neitokainen osaa jo vaatia juhlaan yhtä ja toista, jota äiti sitten parhaansa mukaan pyrkii toteuttamaan.

Tytön toiveet olivat punaiset (vaaleanpunaiset) prinsessa synttärit huomattavalla koristelulla. Kakku samoissa sävyissä ja päällä karkkia.


Ensimmäisenä tartuin koristehaasteeseen. Miten asian ratkoisi mami, joka näkee punaista jo ajatuksesta turhasta jätevuoresta, jota juhlakoristeet tuottavat? Lippuviirit ja muut rekvisiitat saa todella halvalla (minkähänlaisista olosuhteista ja kenen lie valmistamina), juhlien jälkeen harva niitä säilöö enää seuraaviinkaan kemuihin... Eli kovin kestävällä pohjalla ei tässäkään asiassa taideta olla.

Halusin kuitenkin kuunnella ja ennen kaikkea vastata lapseni toiveeseen, joten toteutin toiveen näyttävästä koristelusta. Valmistin muun muuassa viirinauhan sanomalehdestä, lahjapaperikasseista (kierrätän aina saadut kassit) ja pienestä palasta jämäkangasta (revenneistä verhoista.) Tyttö hihkui onnesta koristetta tehdessämme.


Työhön meni aikaa enemmän kuin kaupassa käyntiin, mutta työhön pääsi osallistumaan tytär itsekkin. Ja siitä hän nautti. Hän oli halunnut jo pitkän aikaa tehdä kirjaston kirjan ohjeella balleriina mekkoja ja tähän väliin niitä sitten teimmekin.

Vaikka aluksi epäröin ideani toimivuutta niin pakko sanoa, että kyllä tämä viirinauha meille iloa tuo. Jopa mieheni sanoi sitä hienoksi ja se on paljon se!:D Eikä tarvitse kokea suuren suurta huonoa omaatuntoa, kun tästä tekeleestä eroon hankkiutuu. Onhan siinä oleva materiaali jo useaan kertaan käytetty!

Viirinauhaan tarvitset:


  • lehden
  • lahjapaperikasseja tai muuta vastaavaa
  • sakset
  • narua
  • teippiä

Leikkaa ensin viiristä malli paksummalle pojalle (esim. paksumpaan mainokseen, lehden kanteen yms.)

Piirrä ja leikkaa viirit lehdistä ja lahjapaperikassista.

Kiinnitä naru haluaamaasi paikkaan ja teippaa viirit kiinni.

Koristele haluamallasi tavalla. Me koristelimme noilla (yksinkertaistetuilla) balleriina mekoilla, mutta ohjetta en voi niihin laittaa tekijänoikeudellisista syistä.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

ALUMIINIA KAINALOON, KANNATTAAKO?

Olen seurannut alumiinikeskustelua muutaman vuoden ajan ajoittain hyvinkin omistautuneesti tai sitten puolestaan peiton alle piiloutuen. 

Kainaloissa on 25000-50000 hikirauhasta, mutta koska kainaloista hiki ei pääse haihtumaan, kuten muualta kehosta, se huomataan sieltä helpoiten. Vastoin yleistä uskoa, hiki itsessään ei kuitenkaan haise, vaan haju muodostuu sen päästessä tekemisiin ihon bakteereiden kanssa.


Antiperspirantti estää hikoilua alumiinin avulla.  (Synteettisissä tuotteissa useimmiten aluminium chlorohydrate.) Alumiini muodostaa ohuen kalvon hikirauhasten päälle estääkseen hien pääsyn iholle. Tutkimukset eivät ole pystyneet todistamaan alumiinin yhteyttä rintasyöpään, mutta kasvaimista on löydetty alumiinia. Tutkimuksia on edelleen kesken.

Hikeä erittämällä keho säätelee lämmöneritystä. Kainaloiden alue on pieni ja niiden ollessa pois käytöstä, keho käyttää muita osia. Mutta jos koko keho olisi antiperspirantin peitossa se ylikuumenisi.

Deodorantit eivät estä hikoilua. Ne tappavat bakteereja sekä peittävät hien hajua. Deodorantit eivät sisällä alumiinia. 

Allergiat ja herkkyydet johtuvat useimmiten hajusteista sekä säilöntäaineista. Myös luonnonkosmetiikka voi allergisoida. Allergia ja herkkyysoireasioissa on suositeltavaa kääntyä lääkärin puoleen. 

Itselleni asia on hyvinkin henkilökohtainen, sillä olen paininut jo lukioikäisestä saakka kainaloiden herkkyysoireiden kanssa. Aluksi sain niitä vain tietyiltä merkeiltä, nyt kaikista synteettisistä tuotteista. Olen kääntynyt julkisenlääkärin ja kerran jopa kalliin yksityisen ihotautilääkärin puoleen muutamia kertoja. Parilta sain olankohotuksia, yhdeltä toimimatonta lääkevoidetta. 

Vuosien aikana olen kokeillut ratkaista asiaa jättämällä ensiksi pois hajusteet sitten säilöntäaineet ja alumiinin. Alla joitakin kokeiluja:

Erisan alumiiniton deodorantti // Toimimaton minulla.

Born to bio // Vielä toimimattomampi minulla.

kookosöljy // Ei minkäänlaista tehoa.

Vuosien noidankehä väliin ja yksi luonnonkosmetiikka-keskustelu aiheena alumiinittomat deodorantit ja eräs prisma visiitti myöhemmin.


Urtekramin deo crystal aloevera // Toimii!!!  (ja maksoi vain alle 4 euroa!)

... Tosin  luottaessani sokeasti tuntemattoman sanaan, ei tullut tarkastettua inci:ä. Tuote nimittäin sisältää alumiinia. Nopealla googlaamisella selvisi kuitenkin tuotteen sisältämän potassium alumiinin olevan antibakteerinen luontainen mineraalikristalli. Sen molekyyli on niin suuri ettei se pysty imeytymään  haitallisesti ihon läpi eikä se estä luonnollista hieneritystä.



tiistai 23. helmikuuta 2016

TUNNISTA HYVÄ MATERIAALI


Äskettäin uutisoitiin halpaketjusta ostetun t-paidan kulahtaneen 15 pesun aikana. Vielä muutama kuukausi en olisi ihmetellyt asiaa kummemmin. Olisin varmaan todennut, että käyttötavaraa ne vaatteetkin ovat. Mutta lukiessani Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan, silmäni avautuivat. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten vaatteen odotettiin kestävän VIISI VUOTTA! Miten ihmeessä nykyteknologialla ja tämän hetkisellä tietäämyksellä vaate kuin vaate menee pahimmillaan lumppukeräykseen kerran kahden käytön jälkeen? Missä mennään metsään?

Materiaalissa. Kahdenkymmenen vuoden aikana vaateteollisuudessa ollaan oltu jännän äärellä. Jatkuvasti kasvava kertakäyttökulttuuri on pakottanut vaatteiden hinnat ja sitä myötä materiaalin matalaakin matalemmalle. Hintojen poljenta on johtanut myös valtaviin ympäristöongelmiin ja riistotyöhön.

Niin kauan kuin kuluttajille kelpaa vaateroska, niin kauan sitä tuotetaan.

"En minä voi maailmaa pelastaa." Itseasiassa voit. Kun jätät sen viisi pesua kestävän akryylineuleen kauppaan ja ostat tilalle kestävämpää, autat maailmaa. Kun ostat tarpeeseen, etkä huvin vuoksi, autat maailmaa. Nimittäin turhan ja hetkellisen ostaminen ei edesauta ketään, ei edes sinua itseäsi. Ja mitä vähemmän ostat, sitä arvokkaampaan sinulla on varaa.

Ostoksilla:

  • Katso materiaalilappu! (luonnonkuidut: mm. villa, puuvilla, pellava, silkki / tekokuidut: mm. akryyli, viskoosi, polyesteri, elastaani...) 
  • Venytä ja puristele! Seuraa palautumista / oikenemista.
  • Tarkista nukkaantuminen hankaamalla kangasta noin sata kertaa. 
  • Trikoo valoa vasten. Mustat pilkut saattavat kieliä alkavasta nyppyyntymisestä.
  • Tarkista ommel. 
  • Rasituskohdissa, kuten nappilistoissa, venyvyyttä vaativissa kohdissa, laajoissa pääteissä, villakangastakeissa sekä jakuissa, on oltava tukikangas.
  • Talvitakissa villavatiini.
  • Tarkista nappien ommel!


Hyvää saa myös Kiinasta, jos työlle on varattu aikaa! 
Mutta ajan kanssa tehty t-paita ei maksa viittä euroa...


lauantai 20. helmikuuta 2016

ARKISESTI TIKKITAKISSA


Tällä asulla suuntasimme alkuviikosta kirjastoon. Olen huomannut, että kirjastosta on tullut hyvä tuki lakolleni. Aina kun tekisi mieli uutta, mennä vain jonnekin, kierrellä kauppoja tai ehkä jopa ostaakkin jotakin, suuntaan kirjastoon. Minulla on vino pino lainoja ja olen lukenutkin nyt enemmän kuin kolmeen vuoteen. Lapsetkin pitävät tästä kovasti, joten tästä toiminnasta tuskin huonoja puolia löytyy.


Nuo jalassani olevat farkut ovat ainoat farkut mitä omistan, enkä oikein tiedä sopivatko nekään minulle. En ole koskaan ollut mikään farkkutyttö. Suostuin vetämään farkut jalkaani ensimmäistä kertaa vasta 10-vuotiaana. Sitä ennen pukeuduin mekkoon, minne ikinä menimmekin. Vuoden ympäri. Venyvät housut saatoin kelpuuttaa, mutta farkkuihin en koskenut. Äiti raukka osti joskus jotkut leviksetkin, sinne ne kaapin perukoille käyttämättömänä jäivät, kunnes ne lahjoitettiin naapuriin.


Huomasittehan muuten, että blogilla on nykyää facebook-sivut 
ja sitä voi seurata sitäkin kautta?
 Linkki löytyy ylhäällä olevan bannerin alta.:)

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

LAATUA PIKKURAHALLA (tai jopa ilmaiseksi): PELLAVAMEKKO

Viime kirpparikierrokselta mukaan tarttui pari juttua kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siellä jaetaan ilmeisesti kauan myynnissä olleet tuotteet ihan ilmaiseksi ja ainakin tuolloin tarjolla oli paljon niin sanottua mummovaatetta. Mummovaatteet harvalle nuorelle ihan sellaisenaan menee, mutta pienellä modistuksella niistä saa kestäviä, omien mittojen mukaisia vaatteita. Nuo mummokuteet kun ovat yleensä astetta parempaa materiaalia.


Tämä mekko oli ylisuuri ja nilkkapituinen. Käsiaukko paljasti rintaliivit, pituus ei imarrellut ja vyötärö oli säkkikankaan peitossa. Kangas oli kuitenkin pellavaa ja tyyli juuri minua, joten ei kun kassiin ja kotona ompelukoneen alle.


En ole mikään kummoinen ompelija, mutta kyllä tuosta käyttökelpoinen tuli. Lyhensin helmaa, ompelin käsiaukot pienemmiksi ja kiristin takana olevaa klipsua.





lauantai 13. helmikuuta 2016

HAKUSESSA OMA TYYLI

Minulla on aina ollut tiedossa oma tyylini. Se on klassinen ja ajaton. Olen pukeutunut sen mukaisesti välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ohi ajaneet trendit ovat sotkeneet pukeutumistani sillä ne ovat vieneet minua kuin härkää sarvista. Enkä ole asiaa sen kummemmin koskaan kyseenalaistanut. Ajatellut vain jälkikäteen miten hölmöihin asuihin sitä onkaan tullut itsensä ahdettua. Mitä sitä tuolloin oikein ajatteli? Mutta ne lukuisat surkuhupaisat kuvat on tullut kuitattua olan kohautuksella. Samalla tavallahan suurin osa nuorisosta tuolloin pukeutui.

Mutta nyt 25-vuotiaana, kaikenmaailman itsensä kehittämisprojektien ohella, on tullut mitta täyteen asumokienkin kanssa. Vaatekaappini kaipaa kipeästi järkeistämistä. Sieltä täytyy löytyä itselleni tarpeellista, mukavaa, yhteensopivaa ja kaunista päälle puettavaa. Ja mikä tärkeintä, kahden pienen lapsen äitinä asujen täytyy löytyä nopeasti! Minulla ei ole aikaa peilailla tuntitolkulla aamuisin yhteensopivia vaatteita, hyvä kun aika riittää edes 5 minuutin meikkiin.

Mitä sinne kaappiin sitten tarvitaan? 

Sitä olen pohtinut oikein ajan kanssa. Ajatellut omaa tyyliäni. Sitä missä tunnen oloni itsekseni. Luonnostellut hätäisesti paperille (kuvitus ei tosiaakaan ole mikään taidonnäytteeni:D) ja selkeyttänyt ajatukseni pinterestin kansioon, minne pääsette täältä.

Eli klassista. Ajatonta. Naisellista.

Tikkauksia, laadukkaita materiaaleja, neutraaleja sävyjä, kauniita yksityiskohtia, ryhdikkyyttä, ehkä vähän seilorihenkeä... Sitä minun tyylini on. Ei ohi meneviä trendejä. Ei halvalla tuotettua pikamuotia. Ei halpaa tekokuitua. Ja suuri EI tämän blogin ensimmäisessä asussa olleelle takille!





Onko tyylisi hukassa? Kaipaako kaappisi selvittämistä? 
Tässä omat vinkkini:


  1. Mieti millaista elämäsi on. Millaisiin tilanteisiin tarvitset vaatteita?
  2. Mieti millaisissa vaatteissa/asuissa tunnet olosi hyväksi.
  3. Luetteloi, piirrä tai kokoa vaikka kollaaseja tyylistäsi.
  4. Käy kaappisi läpi, säilytä vain ne mitkä sopivat tyylillesi. Pistä loput kiertoon.
  5. Jos vaatteesi kaipaa täydennystä, mene kauppaan tarkan listan kanssa. 
  6. Osta laatua. Muista ettei hinta korreloi nykyää laatua vaan tarkista materiaali kunnolla!
  7. Ja mikä tärkeintä, huolehdi että kaappiisi jää tilaa! Sinun tulisi muistaa vaivatta jokainen tämän kauden vaatteesi ulkoa. Se on sopiva määrä vaatetta.

torstai 11. helmikuuta 2016

VERTAILUSSA HYVÄNTEKEVÄISYYSKIRPPARIT

Vihdoin aikaa kirjoittelulle! Tällä välillä on tapahtunut ihan hirveästi blogin aiheeseen liittyvää, eli postausideat eivät ihan heti kyllä lopu. Mutta se aika sitten... Mistä sitä saisi? Jokatapauksessa paljon asiaa on tulossa, etenkin vaatekaapin sisällöstä.

Sain vihdoin ja viimein hyppysiini Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan. Olen lainannut tuon ensimmäistä kertaa jo esikoisen vauvavuonna, mutta vasta nyt sain sen luettua. Ihan mieletön kirja! (Siitä enemmän toisella kertaa.)

Kuitenkin innostuin tuosta opuksesta niin, että aiemmasta suunnitelmasta poiketen, vaatekaapin sisältö pääsi tarkkaan syyniin. Tavoitteena on luoda toimiva, simppeli ja omalle tyylilleni uskollinen vaatevarasto. Ja nyt moni varmaan kohottaa kulmiaan tai riemuitsee vahingonilostaan, mutta uskokaa tai älkää,  ostolakko pitää ja pysyy.

Toissapäivänä kuitenkin päätin päästää aivoni vapaalle. Sen verta rankkaa vaihetta lapsikultieni kanssa elän, että oli tehtävä extempore lähtö kirpparikierrokselle. Soitin äitini paikalle, laukku olalle ja heipähei. Tätä ennen olin käynyt viimeksi kaupoilla joulukuussa ja näillä tunnetuimmilla hyväntekeväisyyttä tekevillä ketjukirppareilla muistaakseni puolisen vuotta sitten, jos silloinkaan. Ennen karttelin näitä paikkoja suosien livekirppareita, sillä niillä myytiin enemmän ketjumyymälöiden tuotoksia ja hinnat olivat matalempia. Nyt kuitenkin taas paria astetta tiodostavampana kuluttajana halusin kuitenkin antaa ensimmäisenä mainituille uuden mahdollisuuden.



KIERRÄTYSKESKUS


"Luonnon puolesta!"

+ edulliset hinnat
+ laaja valikoima
+ ilmaisosasto
+ hyvää tavaraa
+ ei merkittävää merkkilisää
+ nettikauppa
+ myös entisöityjä huonekaluja ja tuunattuja vaatteita (kuvassa)



UFF


"Kehitysmaiden hyväksi"

+ hyvä tarjonta vaatteissa
+nettikauppa

- korkeat hinnat  (esim. hm neule 13e / ovh 19,90 v. 2012)
- kyseenalainen maine  *lue lisää
- merkki- ja materiaalilisää ei olla unohdettu



FIDA


"Helluntalaisseurakuntien järjestämä globaalisesti toimiva ammattimaisen humaanitaarisen avun jakaja."

+ viihtyisät tilat (ainakin Puotiharjussa)
+ hyvää tavaraa 
+ edulliset hinnat
+ ei merkittävää merkki- / materiaalilisää (mm. Karen Millenin takki 5e, kashmir huivi 2 e, Marco Polon neule 7e)
+ kanta-asiakaskortilla alennusta yli 20 euron ostoista
+ laaja tarjonta

- ahtaat välit (ainakin rattaiden kanssa)


Itse suuntasin Itäkeskukseen, sillä siellä olivat nuo kaikki liikkeet sopivan etäisyyden päässä. Fidaan ja kierrätyskeskukseen menen vielä uudelleen. Uffilla saatan pyörähtää kuuluisina alennuspäivinä. Ehkä. Löydöistä tulossa erillinen postaus lähiaikoina!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

OSTOLAKKOLAINEN SISUSTAA


Jo syksyllä muuttaessamme tähän asuntoon päätin karttaa kauppoja sisustusmielessä. Halusin tehdä tästä kodista meidän näköisen. Enkä kaivannut valmista "ikeasisustusta", joten tämä sisustaminen on ottanut aikaa eikä matka ole edelleenkään määränpäässä. Asuntomme sisustaminen on vaatinut roppakaupalla aikaa, mielikuvitusta sekä kädentöitä, mutta se on juuri sitä mitä tahdon tehdä. Onneksi asumme vuokralla, muuten urakka olisi vieläkin suurempaa!



Joka tapauksessa tällä hetkellä ehdoton lempparihuoneeni on meidän aikuisten makkari. Se on sen verta valmis, että siellä on jo tietynlaista tunnelmaa. Vaikka ikean kalusteita löytyykin, on tuossa huoneessa vuosikausia nähneitä esineitä ja juuri ne sen tunnelman tuovatkin.




Olemme olleet lokakuusta saakka tuon pöytälampun himmeän valon armoilla sillä en halunnut  ostaa mitään "ihankivaa", joka olisi sopinut silloiseen budjettiimme. Sitten isäni kätköistä löytyi hänen äitinsä äidin vanha valaisin. Alun perin siitä kieltäydyin, mutta lakkolaisena sen kuitenkin vastaanotin ja onneksi vastaanotinkin! Se on ihan napakymppi makkariimme, josta pidän päivä päivältä vain enemmän.



Rahalisesti mietittynä, tällä sisustustavalla olen säästänyt pitkän pennin, vaikkei se tarkoituksellista ole ollutkaan. Koriste-esineinä toimii muistoesineitä, kuten valokuvat ja jo metrinkorkuisena omistamani pikkupurnukka. Näiden lisäksi esillä on pari tyyliin sopivaa kirjaa, hajuvedet ja perintökristallissa olevat meikkisiveltimet. Toinen tuoleista on kutakuinkin satavuotias, toinen kai äitini kirpparilöytö(?) Kynttilänjalan toi äitini mummo mieheni ja minun ensimmäiseen yhteiseen asuntoon, silläkin on ikää jo mukavasti. Ainoastaan lakanat ja peili on tätä huonetta varten muuton yhteydessä kaupasta haettu.


perjantai 5. helmikuuta 2016

KOKEILUSSA: HOT JOOGA

Hot jooga on yksi joogamuoto, jota harjoitetaan suurin piirtein 38 asteisessa tilassa. Jooga on helppoa sekä lempeää, myös ensikertalaisille sopivaa. Tunnilla harjoitetaan voimaa sekä liikkuvuutta seisoma- ja lattiasarjoissa. Tunnille tarvitset itsesi lisäksi kevyet tekniset vaatteet, pienen sekä suuren pyyhkeen sekä vesipullon.



Miten se noin omasta mielestä sitten meni?

Ensikertalaisena paikkojen sijainnin lisäksi olin aivan pihalla tarpeellisissa tavaroissa. Pikalähdössä kotoa tuli ladattua puolityhjä veska olalle. Tuntia odotellessani huomasin lähes jokaisella odottelijalla olevan pyyhkeet mukana. Mistä sitä pyyhkeen tähän hätään repisin?

Huppari joogamatolle ja elämä taas hymyili. Ennen kuin lämpö iski tajuntaan. Mitä ihmettä olin ajatellut, kun päälläni oli pitkät treenihousut ja perus t-paita?! Sentään paita oli löysä. Ja oli vettä!

Tunnin sisältämät liikkeet olivat helppoja. Rauhallisia. Toistoja oli vain kaksi. Koettelemuksen jälkeen olo oli rentoutunut, rauhallinen - aivan oikeasti. Tämä oli hyvä tunti. Tänne menen uudelleen.