keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

VOITA LIPUT KEVÄTMESSUILLE!

Messukeskus järjestää 7.-10.4 viiden messun mittaisen tapahtumakokonaisuuden. Saman katon alla on kevätmessut sisältäen oma mökki, oma koti, oma piha, sisusta, lähiruoka ja luomu tapahtumat. Tarkempaa tietoa ohjelmasta ja sijainnista saa messukeskuksen omilta sivuilta.

Itseäni kiinnostaa eniten juurikin tuo lähiruoka ja luomu sekä sisusta, mutta nyt lasitetun parvekkeen innoittamana taidan kiertää myös pihapuolen sivusilmällä...

Nyt olisi sinullakin mahdollisuus voittaa itsellesi ja kaverille/äidille/mummolle/anopille/kumppanille/kenelle ikinä haluat liput kevätmessuille. Arvonnassa on siis kaksi (2) messulippua kevätmessuille. Liput oikeuttavat kerta vierailuun kyseisillä messuilla ja ne ovat arvoltaan 18 euron arvoisia.



Arvonnassa olet mukana kun:


  • Saat yhden (1) arvan kommenttoimalla tähän postaukseen toimivan s-postiosoitteen.
  • Toisen (2) arvan saat tykkäämällä blogin fb-sivuista.
Koska aikataulu on varsin rivakka, arvontaan on aikaa osallistua huomiseen, torstaihin 31.3.2016 klo: 24.00 saakka. 

Onnea arvontaan!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

RAKASTA IHOSI KAUNIIKSI

Minulle tarjoutui mahdollisuus testata Dr. Hauschkan uutta sävytettyä päivävoidetta. Voide osottautui todella mukavaksi tuttavuudeksi. Tuotteen tuoksu on aivan mielettömän ihana, iho tuntuu hoidetulta ja pieni sävytys heleyttää ihoa kivasti. Peittävyys on odotetustikkin minimaalista, mutta pientä tasoitusta ihon kirjavuuteen voide kuitenkin tarjoaa.


DR. HAUSCHKA TINTED DAY CREAM (* Tuote saatu blogin kautta.)

+ Tuoksu.
+ Kosteutus.
+ Pieni sävytys tasoittaa kirjavuutta sekä heleyttää ihoa.
+ Riittoisa.
+ Sulautuu omaan ihonsävyyn.
+ Yrityksen ekologinen periaate.

- Hivenen liian jämäkkä koostumus, (levittyy kuitenkin tasaisesti eikä jätä laikkuja.)

Voiteen lisäksi pakettiin oli sujautettu kirja kauneudenhoidosta, mikä oli aivan loistava yllätys, olenhan pitkään ollut vailla hyvää opusta ihonhoidosta. Kirja ei ole puolueeton, onhan se tietenkin yrityksen mainos, mutta suosittelen sitä silti lämpimästi jokaiselle. Herätä kauneutesi - hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan käsittelee laajasti kauneuden, etenkin ihon, hoitoa. Ihon toiminnan lisäksi se valistaa lukijaa muun elimistön toiminnasta, jakaa ruoka- kuin myös kotitekoisia kosmetiikkareseptejä sekä tietysti kertoo yrityksen synnystä ja (todellakin) korkeasta moraalista.


Alun alkaen Dr. Hauschkan tuotteiden taaustalla on itävaltalainen kemisti, Rudolf Hauschka, joka perusti vuonna 1950 yrityksen tavoitteenaan kehittää lääke joka parantaisi sairauden ja sen oireet tehostamalla elimistön omaa parannuskykyä ilman ikäviä sivuvaikutuksia.  Vuonna 1960 hän sai työkaverikseen kosmetologi Elisabeth Sigmundin. Vuonna 1967 ensimmäiset tuotteet tulivat markkinoille. Yrityksen mielenkiintoisesta historiasta voi lukea lisää täältä.

Oman kokemukseni pohjalta en voi kuin suositella yrityksen tuotteita. Yrityksen filosofia sekä ekologinen jalanjälki on totta tosiaan päivänvaloa kestävää. Lisäksi yrityksen "palvelu" on erinomaista, siitä voisi moni ottaa mallia. Vaikka kontaktini yritykseen rajoittuivatkin vain sähköposteihin, olen saanut yrityksen toiminnasta hyvin positiivisen kuvan. Viesteistä huokuneen positiivisuuden lisäksi myös tuote oli minulla vain vuorokauden odotusajalla!

Ps. En hyödy klikkauksista taloudellisesti.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄINEN LAPSUUDESSANI


Lämpimin muistoni lapsuuteni pääsiäisistä liittyy nimenomaan pääsiäisaskarteluun. Muistan kuinka meidän pihan tyttönelikko kantoi yhden tytön muoviset lastenparvekekalusteet meidän rappuumme. Yhteisvoimin keräsimme valtavan nipun pajunkissanoksia joita leiriydyimme rapun välitasanteelle askartelemaan. Tuolloin ei tullut kukaan valittamaan väärästä osoitteesta tai muustakaan, vaikka liikennettä rapussamme olikin. Eikä syynä ollut hienovaraisuus, sillä kaikki meidän pihapiirissämme tunsivat toisensa ja kellä tahansa oli "lupa" sanallisesti meitä lapsia vähän läksyttääkkin. Nyt kun muistelen tuota aikaa, muistelen sitä haikeudella. Omilla lapsillani ei tule olemaan mahdollisuutta moiseen, emme edes tunne yhtäkään naapuria nimeltä, vaikka ollaankin asuttu tässä osoitteessa lokakuusta saakka.

Palmusunnuntaisin pukeuduimme kaikki, etniseen taaustaan katsomatta, asianmukaisesti noidiksi tai kissoiksi. Maskeeraukset hoiti kunkin äiti kajal-kynällä sekä huulipunalla. Korit heiluen kiersimme sitten jokaikisen lähialueemme oven. Jotkut jopa useaan otteeseen, porukalla tietenkin. Hyvin harva jätti avaamatta ja saaliin jaoimme aina tasan jokaisen virpojan kesken. Lukuunottamatta yhtä kertaa, jolloin jakajana toimi pihamme vanhempi tyttö, joka jakoi meille nuoremmille astetta pienemmät palkkiot, vaikkei hän tainnut itse enää virpomista edes harrastaa... Parhaimmat lahjukset olivat kuitenkin suklaamunat ja hivenen vanhempana rahakin kelpasi. Hedelmät olivat pettymyksiä, niitäkin saimme aina jokusen.

Meillä oli kotona rairuohoistutuksia. En kyllä muista sitä kotonani istuttaneeni, olisikohan veljeni ja minun koulu/päivähoitotuliaisia olleet. Munien maalausta odotin aina innolla, munat kuitenkin rajoittuivat muutamiin mignonmuniin, joita maalasimme vuoratussa kylppärissä vesiväreillä... Äitini taisi olla kypsä jatkuvaan siivoamiseen.:D Kouluiän saavutettuamme, äitini järjesti joitakin kertoja pääsiäismunien etsintöjä veljelleni ja minulle. Noin muuten en muista kotona olleen sen kummemmin pääsiäinen esillä. Emme syöneet lammasta, kuten perinteeseen kuuluu. Äitini oli ja on edelleenkin kasvissyöjä enkä kyllä itsekkään ole koskaan oppinut lampaan lihan mausta pitämään. Mämmilaatikon muistan joskus nähneeni jääkaapissamme, tosin sitä ei syönyt äitini lisäksi kukaan muu.

Hyvää pääsiäistä kaikille!
Mielelläni kuulisin myös muiden pääsiäistenvietosta.:)






tiistai 22. maaliskuuta 2016

IHONHOITOA LUONNONKOSMETIIKALLA

Yksi blogini aihealue, joka on toistaiseksi loistanut poissaolollaan, on kauneudenhoito. Siinä olisi tarkoitus nyt terästäytyä ja minulla onkin jonossa jo aika monta esiteltävää ainetta sekä meikkipostaus-ideaa.

Tämän blogin auetessa päätin lopullisesti siirtyä täysin luonnonkosmetiikan armoille lukuunottamatta hiustenhoitoa sekä muutamaa muuta asiaa, joille en ole löytänyt (vielä) korvaavia tuotteita. Kaiken kaikkiaan siirtyminen on kuitenkin ollut helppoa, tarjonta ja saatavuus on luonnonkosmetiikan saralla kasvanut huimasti verrattuna entiseen eikä luonnollisemmat tuotteet ole enää vain "nokkosvaatteissa kulkevien hippihörhöjen" juttu.

Olen käyttänyt ennen synteettistä- ja luonnonkosmetiikkaa sekaisin. Kun vanhat synteettiset tuotteet sitten loppuivat, ostin tilalle luonnollisemman version. Tammikuussa tavoitteena oli päästä suhteellisen edullisesti, joten tutustuin uuteen edullisempaan merkkisarjaan, Mossaan.

Testaaja: 25v. / pintakuiva sekaiho



1. Puhdistus. Oikea puhdistustuote on ihonhoidon a ja o. Itselläni oli käytössä Egoboost pure micellar foam toner, mikä ei loppujen lopuksi ollut omalle iholleni paras mahdollinen. Rehellisyyden nimissä, olen saanut tuotteen edellisen blogini aikana eräästä blogitapahtumasta, mutta en ole millään muotoa velvoitettu tuotetta mainostamaan.

+ Suomalaista luonnonkosmetiikkaa.
- Tuotetta suositellaan käytettävän vanulapuilla, itse pidän enemmän vesipesusta.

2. Tasapainotus. Kasvoveden tehtävä on viimeistellä kasvojen puhdistus, tasapainottaa ihoa puhdistuksen jälkeen ja auttaa sitä vastaanottamaan kasvovoide . Itse kokeilin Mossa youth defence pure glow blueberryä. Mossa on Madaran "pikkusisko", samalta valmistajalta, huokeampaan hintaan. Ostin itse tuotteen Ruohonjuuresta vähän päälle kympillä.

+ Edullinen hinta.
+ Tuoksu.
+ Riittoisuus.
+ Sertifioitu.
- En huomannut käytössä ihossani minkäänlaista eroa entiseen.

3. Kosteutus. Kaikki ihot tarvitsevat kosteutusta, se tarvitseeko iho öljy- vai vesikosteutusta on ihosta kiinni. Pätevä myyjä tai kosmetologi osaa neuvoa sopivan tuotteen löytämisessä. Päivisin iho saa voiteesta suojan myös vapaita radikaaleja, kuten ilmastoa ja saasteita vastaan. Ostin Mossan youth defence nutrition cloudberryn Ruohonjuuresta vajaalla 15 eurolla.

+ Edullinen hinta.
+ Perushyvä kosteutus.
+ Sertifioitu.
- Tuoksu.


Muistattehan kuitenkin, että ihomme ovat kaikilla erilaiset. 
Se mikä toimii minulla ei välttämättä toimi sinulla ja päinvastoin.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

NÄIN TYHJENNÄT KANANMUNAN SISÄLLÖN

Omassa lapsuudessani emme koskaan maalanneet kananmunia. Äitini ei ollut mikään askarteluihminen, mutta osti hän jokaista pääsiäistä kohden kuitenkin jonkin verran mignon-munia, joille maalasin uudet iloiset ilmeet. Viime vuonna, esikoiseni ollessa kaksi vuotias, aloitimme uuden perinteen ja puhaltelimme munia tyhjiksi.  

Näin tyhjennät kananmunan:

  1. Ravista kananmunaa voimakkaasti, jotta keltuaisen rakenne hajoaa.
  2. Naputtele paksulla neulalla ja lusikalla reiät molempiin päihin.
  3. Suurenna toisen pään reikää varovasti.
  4. Puhalla voimakkaasti pienemmästä päästä sisälmykset ulos (tulee suuremmasta päästä) kulhoon tai kuten meillä, suoraan pannulle.
  5. Maalaamista helpottaa, jos asetat munat varrastikkuun, kuten meillä. Itse olemme maalanneet munia niin vesi- kuin akryylimaaleillakin. Kummallakin homma onnistuu. Kuvassa olevat on maalattu vesiväreillä.


Meidän esikoinen on nyt toista vuorokautta korkeassa kuumeessa, mutta yhden munan hän innostui päivällä lepäämisen lomassa maalaamaan. "Tekemisen puutteessa" innostuin sitten itse hupi maalaamaan loput, on muuten aika terapeuttista hommaa, kun antaa itselleen luvan vain hutia mitä mieli tekee eikä pohdi liiemmin lopputulosta.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

RENNOSTI FARKUISSA

Tämä asu valikoitui päälle lähtiessämme spontaanisti risteilylle viime sunnuntaina. Olimme kyllä viikon pari miettineet Ruotsin risteilyä, mutta lähtö vahvistui vasta aamulla miehen huutaessa olkkarista, että pakkaa laukut, viiden maissa lähtee laiva. 

Pakko kyllä myöntää, että pukeutuminen ei todellakaan ole ennen ollut näin helppoa mitä nyt. Tavallisesti pyöritän pyykkiä päivittäin, mutta nyt meillä oli päälle viikon pyykkaus tauko ja silti olen ihan ihmisen näköisenä kotiseinien ulkopuolella pyörinyt. Kun kaapista on karsittu kaikki turha pois, kuten vaatteet ihanne minälle tai muuten vain väärän vuodenajan vaatekappaleet, käy pukeutuminen nopeasti ja aikaa jää entistä enemmän muulle kauneuden hoidolle. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa etenkin hiusten laittoa. Ennen moiseen ei riittänyt aika eikä sen kummemmin energiakaan niin hiukset jäivät usein ikävästi roikkumaan... Nyt kun ei tarvitse enää mallata puoltatuntia yhteensopivaa vaateparia, on aikaa laittaa nautinnolla hiuskarvatkin ojennukseen.




tiistai 15. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄISIKKUNA KOSMETIIKKAROSKASTA



Olen ollut aina kova askartelemaan ja niin kauan kuin muistan olen harrastanut nimenomaan kierrätysaskartelua, vaikken sitä tietoisesti ole tehnytkään. Lapsena minulta ei puuttunut mitään, kaapit olivat täynnä papereita, kyniä ja maaleja, mutta mitään kovin ihmeellisiä askartelukamppeita meillä ei ollut, enkä kyllä niitä osannut edes vaatia. Se "puute" herätti luovuuden.

Käsitöiden ja kulttuurin ystävänä minulle on ollut jo ennen lapsia selvää, että mahdollinen jälkikasvuni kasvaa näistä asioista nauttien ja näin ollen meillä ollaan annettu kynä käteen heti kun se on siinä pysynyt. Etenkin kolmevuotiaani kanssa ideoidaan yhdessä kausikoristeita. Kuten ylläoleva pääsiäisikkunamme, joka on loistava esimerkki kierrätysaskarteluistamme.

PÄÄSIÄISIKKUNA


  • Ikkunallinen pahvilaatikko (meillä supermoodin lahjapakkaus, joka oli jo valmiiksi sen verta kaunis, ettei sitä tarvinnut hirveästi tuunata.)
  • Taustapaperi (kaapin perukoille jäänyt kartonki.)
  • Silkkinauha ja naru (kierrätetty kukkapaketeista.)
  • Kananmunan kuori (pestynä.)
  • Paperikukat (edellisestä askartelusta.)
  • Orava (kindermunasta.)
  • Kosteussuojana muovipussin pala (sisällä) ja muoviboksin kansi (ulkona.)

Yksi ihana kierrätysidea mihin olen myös lähiaikoina törmännyt, on istuttaa rairuoho kananmunakennoon. Tätä ideaa on ainakin netti ollut lähiaikoina pullollaan.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

KARSIMALLA TOIMIVA VAATEVARASTO

Noniin, vihdoin karsitun vaatekaapin pariin. Täältä löydätte kuvan lähtötilanteesta. Tammikuussa kaapissani ei pitänyt olla mitään turhaa, mutta olihan siinä. Neljän suuren ikeasäkin verran. Karsinnan ohella innostuin myös pystyviikkaamaan. Käytin yhden aamupäivän sopivien laatikoiden löytämiseen sekä päällystämiseen. Urakkaan ei ollut kovin helppo ryhtyä näin ostolakkolaisena. Tavallisesti kun olisi voinut käppäillä suoraan kauppaan ja kiikuttaa kotiin sopivan kokoiset ja malliset säilytysmekanismit. Vaikka tie ei ollut helpoin kulkea eikä lopputulos sama kuin mitä se olisi ollut ilman lakkoa, niin tuottaa se silti suurta iloa. Uskokaa tai älkää, nuo henkkamaukan kuvastoilla päälystetyt boksit saavat mieleni kohoamaan jo ihan siksikin, kun tulee ajatelleeksi kuinka luovaksi sitä ihminen tulee, kun toimintaa hieman rajoitetaan.

Kun vaatteet vähenivät huomattavasti on kaapista tullut huomattavasti siistimpi ja helpommin lähestyttävä. Ja kun sisältö on rajatumpi vaatetus on kiireaamuinakin helppo löytää.

Vaatekaappini oveen päätin teipata inspiraatio-kuvia. Kauniita kuvia meikeistä, hiuksista ja realistisista asuista. Asujen elementit löytyvät sellaisinaan tai vastaavina jo nyt kaapistani. Ne ovat lähtöisin mainoksista, varsinaisten muotilehtien stailaukset kun ovat omaan makuuni aivan liian utopistisia. Mieheni tuomitsi kaappini, etenkin tuon oven pissiksen teineilyksi, mutta siinähän tuomitsee. :D Eipä hän tuota ovea kummemmin tuijottele. Tein myös pienen listan vaatteistani ja oletuksen niiden käyttöiästä. Tuota listaa olisi tarkoitus tämän vuoden verran seurailla ja tehdä havaintoja.

Vaatevarastoni ei jäänyt minimalistiseksi. Jätin sinne kaikki vartalolleni sopivat, arkeani palvelevat ja todellista iloa tuottavat. Koitin myös laskea ne:

housut x 5
pitkähihaiset x 4
neuleet x 13
t-paidat x 11
topit x 4
hameet x 6
trikoomekot x 3
kotiasu x 1
lökärit x 1
kesämekot x 5
henkaritopit x 4
henkaripaidat x 3
juhlamekot x 4
maxihameet x 2
shortsit x 2
karvaliivi x 1
viitta x 1
kevät-kesätakit x 6
talvitakit x 3
toppa-asu x1
välikausiasu x 1
yöpuvut x 5
urheiluvaatteet x 8

yht. 91 vaatetta 

 Tässä luvussa on kaikkien kausien vaatteeni ja tästäkin olisi varaa vielä vähentää...
Alusvaatteita en laskenut. Asusteista ja kengistä tulossa oma postauksensa. Kaapissani on myös yksi hylly varattu kosmetiikalle, sitä hyllyä koristaa tällä hetkellä aito kukka, lähiaikoina olisi tarkoitus askarrella tekoruusu hyllyä koristamaan.

Päivänä, jolloin kaappini uudelleen järjestin, hieman pohdin toimintani järkevyyttä viikatessani vaatteitani laatikkoihin alusvaatteista sekä sukista lähtien. Mutta kai sitä on hyvä olla sopivasti erillainen ja hämmästyttävää kyllä, se sukkienkaan viikkaaminen ei vie sen enempää aikaa kuin parien yhteen "solmiminen." Ja viikkattuina esillä ne säästävät aamuista huomattavan ajan. Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun laatikosta pitäisi löytää nopeasti mustat sukkahousut, mutta käteen tarttuu vain ihon värisiä ja siinä samalla kello tikittää eteenpäin...

Vaikka rakastankin vaatteita, niiden väheneminen on ollut minulle vain ja ainoastaan eduksi. Pukeutuminen ei ole ollut koskaan näin kivaa ja helppoa! ... Eikä minulla ole vielä edes kapselikaappia...

torstai 10. maaliskuuta 2016

YKSI ASU, KAKSI NEULETTA


Olen saanut vaatekaappini nyt järjestettyä niin pitkälle, mitä se nyt tällä hetkellä on luvallista järjestää. Rakentamista rajoittaa ostolakkoni (jonka ohjeet löytyvät yläpalkista), mutta kaiken kaikkiaan aika hyvissä lähtökohdissa nyt ollaan ja seuraava postaukseni onkin vaatekaappini sisällöstä.

Tavoitteenani on tehdä tänne blogin puolelle mahdollisimman paljon "yksi asu eri variaatioissa"-postauksia, sillä haluan kannustaa ihmisiä rakentamaan vaatevarastonsa lempivaatteidensa varaan sekä kuluttamaan ne myös loppuun saakka ihan itse. Vaateostoksia tehdään nykyää useimmiten uutuuden viehätyksen vuoksi eikä niinkään tarpeeseen. Voisiko sen uutuuden viehätyksen saavuttaa yhdistelemällä omia vaatteitaan uusilla tavoilla? 

Tämän postauksen perusasuna toimi välipäivien aleista löytynyt tekonahkahame ja valkoinen t-paita. Sininen neule on pari vuotta vanha löytö zaran lastenosastolta. Vaaleanpunainen kashmirneule kirpparilöytö viime kierrokselta. Meinasin jättää sen ostamatta, mutta onneksi en jättänyt, on meinaan ihan mieletön päällä! Ihanan pehmeä, ohut mutta kuitenkin lämmin.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

EI ENÄÄ IKINÄ VÄÄRÄN KOKOISIA ALUSVAATTEITA!

Näin naistenpäivän kunniaksi, päätin rustata postauksen alusvaatteista. Enimmistö naisista taitaa kuitenkin rintaliivejä käyttää, mutta jos moniin lähteisiin on uskominen, harvalla on käytössä oikeinmitoitettua tukea.

Itselläni on takana neljässä vuodessa kaksi raskautta ja kaksi vuoden pituista imetystä, joista toinen päättyi vastikään. En ole koskaan ennen kiinnittänyt huomiota alusvaatekaupoilla muuhun kuin hintalappuun sekä vaatteen esteettiseen miellyttävyyteen. Olen juossut myyjiä ennemmin karkuun kuin pyytänyt sovituskoppiin avuksi. Lienee tuttu piirre enimmistölle suomalaisista kuluttajista? Lopputuloksena sekalainen ylimitoitettu laatikko kauniita hepeniä, ilman minkäänlaista tukea.

Kun sitten lypsylehmän urani oli lopuillaan, päätin satsata laatuun. Viikkoja etukäteen kävin päivittämässä hintatietoja yhdestä alusvaateliikkeestä. Eräästä fb-ryhmästä sain vinkin eettisestä alusvaatteiden valmistajasta (vandevelde eu : marie jo/primadonna/andres sarda) ja kun aika vihdoin tuli, marssin tarkan visioni kanssa ensimmäisenä funky ladyyn jonka arvoihin kuuluu ympäristön säästäminen ja myrkyttömyys. Olin budjetoinut vajaan satasen yhtiin liiveihin ja niitä olisin ostanut alkuun kahdet. Halusinhan liivit, joiden valmistajien ei tarvitsisi nähdä nälkää.

Hyvä ajatus jäi kuitenkin ajatuksen tasolle, kiitos mittojeni. Kerrankin kun hyväntahtoisuuteni ei ollut rahasta tai edes esteettisestä ulkomuodosta kiinni (nuo liivit olivat oikeastikin kauniita!), malli oli väärä. Se siitä sitten. Mukaan tarttui kuitenkin täydellisesti istuvat liivit, toiselta merkiltä.

Seuraavana päivänä vierailin vielä toisessakin myymälässä ja myyjän avustuksella ostin kolmet liivit lisää. Kun en eettisesti valmistavaa yritystä voinut tukea, niin ostin kuitenkin ainoastaan omaan makuuni ja käyttötarkoitusteni mukaiset tarkoin valikoidut liivit. En yhtään turhaa. Myyjän mittauttamina ja avustamina ei koonkaan kanssa mennä ihan metsään. Rahaa kului 150 euroa, kun changessa sattui vielä eilen olemaan kaikki liivit -30%. Summa eroaa jonkinverran suurten ketjukauppojen hintatasosta, mutta eron liivien välillä huomasin heti. Lisäksi näistä ei tule jäämään yhdetkään kaapin perukoille virumaan.

Omat liivini koen liian henkilökohtaisiksi jakaakseni nettiin.

Vinkkejä rintaliivien ostoon:


  • Suomalaiset ostavat keskimäärin harvoin liivejä ja rintojen koko elää jatkuvasti. Siksi mittaa aina kokosi! Oma vinkkini on astella ihan alusasuliikkeeseen, sieltä saa hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Myyjä mittaa koon ja palvelu pelaa, kopin sekä hyllyn väliäkään ei tarvitse turhaan ravata.
  • Älä koskaan osta sovittamatta! Kaikki mallit eivät sovi kaikille.
  • Ympäryksen kuuluu olla napakka, alareunan väliin saa mahtua vain kaksi sormea.
  • Kun liivien ympärys on venynyt, ne ovat tulleet tiensä päähän. Ovat ne sitten mitä merkkiä tahansa tai maksaneet vaikka maltaita.
  • Jos jo sovittaessasi joudut pistämään hakasen tiukimmalle, on ympärys liian suuri. 
  • Liivit ovat sinulle sopivat, kun rinnat pysyvät liikkuessakin kupeissa eikä niihin jää tyhjää. Rinnat eivät valahda liivien alapuolelle, vaikka nostaisit kädet ylös. Jos selkäkappale nousee ylös, ympärys on liian suuri. Jos kaarituki painaa kainaloa, kuppi on liian suuri. Jos rinnat pursuilevat kupeista, on ne liian pienet.
  • Olkaimista ei saa jäädä painaumia! Suuririntaisten on suositeltavaa käyttää liivejä leveillä olkaimilla. 
  • Jos rintasi ovat eriparikokoa, kannattaa kokeilla liivejä irrotettavalla täytteellä.

Liivien hoito:


  • Liivit tulee huuhdella jokaisen käyttökerran jälkeen.
  • Käsinpesu pidentää niiden käyttöikää. Liivit tarvitsevat myös yhden lepopäivän pesun jälkeen.
  • Uusien liivien käyttö aloitetaan aina uloimmasta hakasesta, jotta niissä on löystyttyä kiristysvaraa. (Käyttöiän pidennystä)


Liivit tulee valita käyttötarkoituksen mukaan. Oikeanlainen liivi tukee povea, 
parantaa ryhtiä ja auttaa asua laskeutumaan kauniisti. 
Tyylikäs pukeutuminen lähtee alusvaatteista, 
vaikka ne ovatkin katseilta piilossa!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

MITÄ TARKOITETAAN LUONNOKOSMETIIKALLA?

Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää:

  • synteettisiä hajusteita tai väriaineita
  • synteettisiä säilöntäaineita
  • maaöljyperäisiä raaka-aineita
  • PEG- ja PPG-yhdisteitä
  • alkyylisulfaatteja
  • synteettisiä antioksidantteja
  • synteettisiä uv-filttereitä
  • silikoonia
  • eläinrasvaa, -proteiinia tai muuta minkä hankkiminen tuottaa haittaa eläimelle (mehiläisvaha ja lanoliini ovat sallittuja)
  • geenimuunneltuja raaka-aineita
  • eläinkokeita (Ristiriitaista tietoa saatavilla, kyljestä kannattaa tarkistaa pupumerkki... Tosin kosmetiikan eläinkokeet ovat nykyää kiellettyjä Eu-alueella, mutta valvonta ei taida olla kovin tehokasta...)
Parabeenit, 2-bromo-2nitropropane-1,3-diol, DMDM Hydantoin, Imidazolidinyl Urea, Methyldibromo Glutaronitrile, Paraffinum Liquidum, Petrolatum,Sodium Lauryl Sulfate, Sodium Laureth Sulfate,BHT, BHA, Benzophenone-yhdisteet, Ethylhexyl Methoxycinnamate, PABA
Luonnonkosmetiikka on luonnollista alkuperää olevaa kosmetiikkaa. Sitä on prossessoitu mahdollisimman vähän. Se tuotetaan, pakataan ja häviää kestävää kehitystä kunnioittaen.  Sertifiointi on tuotteita valmistavalle yritykselle korkein mahdollinen tunnustus, mutta koska ne maksaa, kaikilla aidoillakaan luonnonkosmetiikka-merkeillä ei ole sertifikaattia.



Luonnonkosmetiikka nimitystä ei ole rajoitettu. Sitä saa käyttää kuka tahansa ja väärinkäytöt johtavatkin kuluttajia harhaan. Olen itsekkin joutunut harhaanjohdon uhriksi erään nimeltämainitsemattoman merkin toimesta. Synteettinen kosmetiikka ei muutu luonnonkosmetiikaksi, vaikka siihen lisättäisiinkin kasviuutteita. Etenkin uudelle luonnonkosmetiikan käyttäjälle on helpoin aloittaa käyttö sertifikoiduilla tuotteilla.

Usein kuulee luonnonkosmetiikan käytön perusteluksi, ettei siinä ole kemikaaleja, mutta se ei ole totta. Jopa vesi eli vetyoksidi on kemikaali. Luonnonkosmetiikassa ja synteettisessä kosmetiikassa on se ero, että toinen pyrkii käyttämään mahdollisimman pitkälle luontoperäisiä kemikaaleja kun taas toinen synteettisiä.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

OSTOLAKKOLAINEN SISUSTAA: LASTENHUONE

Lastenhuonetta olen esitellyt jo edellisenkin blogin puolella, mutta nyt siellä on myllännyt pienet muutoksen tuulet, joten kai se on uuden postauksen paikka.

Hopeahelistin on veljeni vanha.
Kehykset ovat alunperin kaatopaikkatuomion saaneesta taulusta. Maalasin ne valkoisiksi.
Lastenhuone on sisustettu samalla ajatusmaailmalla kuin muukin asuntomme. Mahdollisimman kekseliäästi, kierrättäen ja jo olemassa olevaa hyödyntäen tyylistä tinkimättä. Toki meillä on leluja kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta niille on leikkien ulkopuolella omat paikkansa kaapeissa.

Pallot on koristevaloista irrotetut. Keppihevonen siskolleni tarpeettomaksi jäänyt.
Pinnasänky, pöytä ja tuoli(t) ovat ikeasta. Koitin etsiä käytettynä, mutta kunto ja hinta eivät ilmoituksissa kohdanneet.
Rakastan hempeää, pehmeää, pitsiä, luonnonmateriaaleja, vanhahtavaa ja maalaisromantiikkaa. Siitä olen pitänyt koko elämäni ja edelleen se on ja pysyy. Ajattelin tässä pari viikkoa sitten maalaavani tämän huoneen seinät valkoisiksi ja muuttavani sisustuksen radikaalisti värikkäämmäksi (kiitos instagramin), mutta sitten tulin järkiini ja tajusin ettei se ole minua. Lapset saavat kyllä aikanaan päättää omien huoneidensa sisustukset, mutta vielä kun he eivät sitä osaa vaatia, määrään minä.

Nojatuoli: tori.fi, verhot: vanhat sänkyverhomme, lamppu: diy-projektini

Hiiri: kuusen koriste stockalta pari vuotta sitten. Se on toiminut myös vaunuleluna.
Ainoa mielipiteeni jakaja on tuo nojatuoli. Ostimme sen tori.fi:stä. Kuvassa se oli valkoinen ja kun mies sen sitten kotiin toi, oli se keltainen... Kyllä siihen silmät on nyt jotenkin tottunut, eikä siitä eroonkaan olla päästy. Olen tässä salaa haaveillut sen verhoilusta, mutta ainakaan toistaiseksi ei omat taidot riitä eikä tilipussikaan tarpeeksi veny.. Saa nähdä kuinka sen käy.

Pompomeja kierrätysmateriaaleista (pakkauspaperia, suodatinpusseja yms.)

Tuon roiskeläpän kokoisen peiton tein odottaessani toista lastani, aloitin sen jo ensimmäistä odottaessa virkkaamalla pari neliötä, maratonvirkkasin sitten loput parissa päivässä missälie raskaushuuruissa. 
Tässä asunnossa on tehty joissain asioissa aika hassuja ratkaisuja. Esimerkiksi tässä huoneessa voisi olla kaappitilaa vielä tuon kolonkin verran ja vastapainoksi olisi sitten jätetty yksi kaappirysä olohuoneen puolelta pois.. Mutta en valita, tuonne on mahtunut juuri sopivasti yksi kaappi (joka on nyt siirretty olohuoneeseen) ja nyt se on juuri sopiva soppi keittiöleikeille.

Peili: huuto.net, alkuperäinen väritys sudittu piiloon.
Taulun sain lahjaksi yhdeltä edesmenneeltä ihmiseltä useampi vuosi sitten.

Niin ja huoneeseen kuuluu myös matto. Valkoinen perus matto, joka on viime viikonloppuisten kekkereiden jäljiltä pesussa. Itseasiassa sekin on kierrätyslöytö. Sen ostimme neljällä eurolla tori.fi:stä pari vuotta sitten ja edelleen se on vitivalkoinen. Jos nyt joku miettii miksi lastenhuoneessa on niin paljon valkoista, niin se vain on yksinkertaisesti todella helppo pitää tahrattomana, vaikka ehkä hullunkuriselta kuulostaakin.:)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

MERKKIPAITA KOLMELLA EUROLLA

Kuten edellisestä postauksesta huomaa, olen joitakin vaatehankintoja lakkosääntöjäni (jotka löytää yläpalkista) unohtamatta tehnyt. Hankinnat johtuvat vaatekaappini rakennusprojektista. Olen nimittäin rakentamassa kapselikaappia, vaikka alunperin vastaahankasinkin. Aloin myös konmarittamaan tänään, vaikken kirjaa ole vielä lukenutkaan. Odotan sitä kirjastosta sijalla 500 jotain, mutta hitaasti hyvä tulee. Vielä kuukausi pari sitten olin sijalla 1200!

Olen karsinut tähän mennessä kolme ikeasäkillistä vaatteita. Neljäs kassi täyttyy uhkaavasti ja siitä toivon pääseväni eroon mahdollisimman pian! Lisäksi päällystelin tänään kaiken muun homman ohella kenkäbokseja pystyviikkausalustoiksi. Eli itseni tuntien lupaan lähiajoille vaatekaappi-postauksen.



Pukeudun usein, liian usein, ihan normaaliin trikoopaitaan ja housuihin. Kotiäidin arjessa ne nyt sattuvat olemaan varsin helppoja asuja. Ostin tuon kuvassa olevan Ralph Laurenin paidan kolmella eurolla viime viikonlopun kaapelin kirppikseltä. En vaan voinut jättää sitä hinnan kuultuani. Olen heikkona kyseiseen merkkiin (tai mielikuvaan siitä), mutta pelkää merkkiä en hypetä, sillä tuo paita on 100 prosenttista puuvillaa. Valmistettu Kiinan sijaan Jordaniassa, millä ei sinällään taida olla merkitystä. Kunhan piristi mieltä, että vaatteita vielä valmistetaan muuallakin kuin Kiinassa.

Ja olihan vaatekaapissani valkoisen paidan mentävä aukko. Minulla kun ei sellaista peruspaitaa ollut. Musta löytyi, mutta mustasta en liiemmin pidä..