perjantai 25. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄINEN LAPSUUDESSANI


Lämpimin muistoni lapsuuteni pääsiäisistä liittyy nimenomaan pääsiäisaskarteluun. Muistan kuinka meidän pihan tyttönelikko kantoi yhden tytön muoviset lastenparvekekalusteet meidän rappuumme. Yhteisvoimin keräsimme valtavan nipun pajunkissanoksia joita leiriydyimme rapun välitasanteelle askartelemaan. Tuolloin ei tullut kukaan valittamaan väärästä osoitteesta tai muustakaan, vaikka liikennettä rapussamme olikin. Eikä syynä ollut hienovaraisuus, sillä kaikki meidän pihapiirissämme tunsivat toisensa ja kellä tahansa oli "lupa" sanallisesti meitä lapsia vähän läksyttääkkin. Nyt kun muistelen tuota aikaa, muistelen sitä haikeudella. Omilla lapsillani ei tule olemaan mahdollisuutta moiseen, emme edes tunne yhtäkään naapuria nimeltä, vaikka ollaankin asuttu tässä osoitteessa lokakuusta saakka.

Palmusunnuntaisin pukeuduimme kaikki, etniseen taaustaan katsomatta, asianmukaisesti noidiksi tai kissoiksi. Maskeeraukset hoiti kunkin äiti kajal-kynällä sekä huulipunalla. Korit heiluen kiersimme sitten jokaikisen lähialueemme oven. Jotkut jopa useaan otteeseen, porukalla tietenkin. Hyvin harva jätti avaamatta ja saaliin jaoimme aina tasan jokaisen virpojan kesken. Lukuunottamatta yhtä kertaa, jolloin jakajana toimi pihamme vanhempi tyttö, joka jakoi meille nuoremmille astetta pienemmät palkkiot, vaikkei hän tainnut itse enää virpomista edes harrastaa... Parhaimmat lahjukset olivat kuitenkin suklaamunat ja hivenen vanhempana rahakin kelpasi. Hedelmät olivat pettymyksiä, niitäkin saimme aina jokusen.

Meillä oli kotona rairuohoistutuksia. En kyllä muista sitä kotonani istuttaneeni, olisikohan veljeni ja minun koulu/päivähoitotuliaisia olleet. Munien maalausta odotin aina innolla, munat kuitenkin rajoittuivat muutamiin mignonmuniin, joita maalasimme vuoratussa kylppärissä vesiväreillä... Äitini taisi olla kypsä jatkuvaan siivoamiseen.:D Kouluiän saavutettuamme, äitini järjesti joitakin kertoja pääsiäismunien etsintöjä veljelleni ja minulle. Noin muuten en muista kotona olleen sen kummemmin pääsiäinen esillä. Emme syöneet lammasta, kuten perinteeseen kuuluu. Äitini oli ja on edelleenkin kasvissyöjä enkä kyllä itsekkään ole koskaan oppinut lampaan lihan mausta pitämään. Mämmilaatikon muistan joskus nähneeni jääkaapissamme, tosin sitä ei syönyt äitini lisäksi kukaan muu.

Hyvää pääsiäistä kaikille!
Mielelläni kuulisin myös muiden pääsiäistenvietosta.:)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)