maanantai 11. huhtikuuta 2016

MINKÄ VERRAN OMAA AIKAA ON TARPEEKSI?

Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää tunteen, kun jopa lähimetsän kivellä istuminen vesisateella houkuttelisi enemmän kuin työntäytteisessä kodissa oleminen. Kun täytyy syöttää, vaihtaa vaippaa, suihkutella, pestä, tiskata ja ennakoida. Aikatauluttaa. Välissä vähän leikkiä ja sitten taas muistaa vilkuilla kellosta seuraavaa rutiinia. Jossain vaiheessa sitä turtuu. Väsyy.

Lapsuus ei ole ikuista sanotaan. Nykysuomessa hyvä mutsi on läsnä. Aina. Isällä ei niin väliä, mutta äiti heittää omat tarpeensa kukkaruukkuun mahanpullistumisen myötä. Tarkoituksenaan kaivaa ne mullasta takaisin kun pääskyset ovat lentäneet pesästä. Mutta mitä jos myöhästymme? Mitä jos kätkö onkin jo maatunut?

Kun me jemmataan parisuhde, itsestä huolehtiminen, harrastukset, yöunet ja aikalailla koko oma olemus, mitä meistä jää jäljelle? Kuka uhraustasi arvostaa? Tai mitä siitä seuraa? Mistä kiitoksen kuulee vai kuuleeko sitä?

Sitä kuinka paljon ja mitä tarvitset ei voi kukaan muu tietää. Toiset tarvitsevat enemmän toiset vähemmän. Mutta jokainen ihminen tarvitsee läsnäoloa. Läheisyyttä. Aikuisen seuraa, vaikka parisängyn valloittaja olisikin polven korkuinen. Sitä tarvetta ei voi jemmata, vaikka joitakin uhrauksia perhe-elämä vaatiikin.

Tässä elämänvaiheessa itselläni ei ole omaa aikaa liiaksi. Mutta kaikki se aika mitä tarjoutuu, hyödynnetään täysillä. Kyllä minä tiedän, että joku päivä helpottaa. Joku päivä kaipaan sitä hetkeä, kun lapsen piti päästä juomaan maitoa juuri minun syliin, samaan aikaan kotitöiden kaatuessa niskaan. Joku päivä voin vain hymyillen muistella, kuinka itseään pääsi ilmaisemaan ainoastaan keskellä yötä, muiden vetäessä sikeitä. 

2 kommenttia:

  1. Toi oman ajan merkitys on jotenkin käsittämätön asia. Itsellä se on suuri. Asun asuntolassa ni ei ollut omaa huonetta 2vkn ajan niin alkoi menemään tosi pahasti yli.

    elamahiljaisuudessa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuntolassa on varmaan kieltämättä yksityisyys kortilla. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa helpottaa.:)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)