lauantai 28. toukokuuta 2016

OMASTA PAIDASTA TYTÖLLE MEKKO

Kuten tuossa "kuusi kuukautta ostolakossa"-postauksessani mainitsinkin, olen tehnyt joitakin hutiostoksia. Yksi oli neljän paidan paitapaketti joiden piti olla pienikokoisia... No, liian suuriksihan ne sitten paljastuivat. Rahallinen menetys ei ollut suuri ja osan paidoista sain jatkosijoitettua äidilleni, mutta yksi jäi kuitenkin nurkkiin virumaan.


Hetken suunnittelin pienentäväni sitä, mutten ollut kovin vakuuttunut taidoistani. Jonkin aikaa paitaa tuijoteltuani aivoissa loksahti. Leikkaamalla ja vähän ompelemalla saisin siitä täydellisen kesämekon esikoisellemme. Näin sitten teinkin.


Otin hihoista napit talteen ja ompelin ne nappirivin jatkoksi. Sen jälkeen, kun olin ensin ommellut yhden toisen paidan napit väärälle puolelle ja sitten vielä oikeallekkin puolelle... Tasasin helmaa ja kavesin hihansuita. Irrotin niskalapun ja käänsin vaatteen toisin päin. En koe v-aukkoa ainakaan meidän kolmevuotiaan jutuksi. Poistetuista hihoista leikkasin suikaleet hihansuihin. Ompelin ne käsin koska ompelukoneestani olisi enemmän hyötyä kaatopaikalla kuin yhtään minkään ompelussa.. Ei tuosta virheetöntä tullut, mutta kyllä tuolla hiekkalaatikolle painelee. :)

tiistai 24. toukokuuta 2016

KESÄISESSÄ FALKULLASSA










Vierailimme Falkullassa viime sunnuntaina. Muistan käyneeni siellä lapsuudessa lukuisia kertoja. Nyt tuolla järjestettiin Lastenliiton koko perheen päivä. Ohjelmassa oli muun muuassa nukketeatteria ja tytöt viihtyivätkin erinomaisesti.

Sää oli niin kaunis, että uskaltauduin lyhentämään helmaa maxi-mitasta. Ostin tuon henkkamaukan vekkihameen kevään aikana eräältä fb-kirppikseltä kesää ajatellen ja olihan siinä vielä laputkin kiinni.. Vähän jännitin sitä hakiessani tekeväni hutiostoksen, olenhan pukeutunut vekkeihin viimeksi 10-vuotiaana. Hyväksi se kuitenkin paljastui ja mikä parasta, tuohon löytyy jos minkälaisia sopivia yläosia jo valmiiksi kaapistani.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

MAROKKO OLOHUONEESEENI KIITOS!

Mitä sisustamiseen tulee olen aina rakastanut antiikkia ja maalaisromantiikkaa. Rakastan tyylikkyyttä, kauniita sisustusesineitä, vanhan ajan hohtoa, neutraaleja sävyjä ja pehmeyttä. Kodikkuutta. Mutta myös hallittua väriloistoa.

Muutimme tähän asuntoon viime syksynä. Sisustimme lähes puolet suuremman asunnomme edellisen kaksiomme kalusteilla. En halunnut tehdä kompromissejä, joten ikeasta haettiin vain yksi peili ja paketti valkoisia verhoja, sillä minimalistiluonteeni ei ole koskaan sallinut turhia tekstiilejä kaappeihin kätkeä. Ihan kivaksi kotimme loimme, mutta nyt kun saimme yllättäen uusia kalusteita, on sisustussuoni alkanut taas sykkiä. Tällä kertaa Marokkoa kohti.

Olen vuosia haaveillut mosaiikki-lattioista... Ja ehkä parista muustakin mielenkiintoisesta ratkaisusta, jotka pääsen ehkäpä vielä joku päivä toteuttamaan. Vuokrakämpässä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta alkaa omaa remppaa tekemään, mutta pientä väripilkkua ruokapöydästämme kaavailen...


Nyt aivoni tekee kovaa työtä, miten pala marokkoa saataisiin romanttiseen kolmioomme ja vieläpä mahdollisimman vähillä hankinnoilla. Niin kovaa ettei mieheni enää kestä kuunnella höpinöitäni siitä, kuinka (osaamattomana) virkkaan parin metrin käytävämaton, spreijaan sohvapöydän kultaiseksi ja suunnittelen kynttelikköjä mahdottomiin paikkoihin. Mutta olen päättänyt onnistua ja kun tosissani päätän, niin minähän onnistun.



Kuvitus on pinterestin Marokko-taulustani.

Nyt otan teekupin käteen ja pinnaan vielä pari ideaa lisää tauluuni, jottei mieskullan elämä ihan tylsäksi kävisi. Vaan edelleen häntä odottaa työpäivän jälkeen soppakattilan sijaan pieleen mennen projektini purkuhommat.

Nopealla googlauksella sisustusblogien Marokkoanti rajoittuu aikalailla kauppojen mainoksiin. Mutta jos teillä ihanilla lukijoilla on vinkkejä tai vaikkapa blogipostauksia aiheesta, olisin kiitollinen linkeistä / kommenteista.:)

perjantai 20. toukokuuta 2016

KUUSI KUUKAUTTA VAATTEIDENOSTOLAKOSSA

Toukokuu lähenee loppuaan ja pian uusien vaatteiden ostolakkoni on kestänyt puolivuotta. En olisi millään uskonut, tämän haasteen kantavan näinkin pitkälle. Pääosin lakkoilu on ollut yllättävän helppoa, mutta paria tiukempaakin ajanjaksoa on kevään mittaan tullut todistettua. Viime kuukausi oli pahin, kestin sen kuitenkin hammasta purren.

Rahaa on kulunut tähän mennessä omiin vaatteisiin 238 euroa. Siitä 150 euroa meni laadukkaisiin alusvaatteisiin, joista en tingi. Suhteellisen järkevänä olen pysynyt, vaikka jokunen hutiostoskin on joukkoon mahtunut: Kirpparilta paitapaketti, jonka annoin äidilleni. Takki, jota en osannutkaan pienentää. Neule, josta ompelen tyynynpäälliset.. Mutta olen minä myös tehnyt loistavia löytöjäkin, kuten vaikkapa viimeisimpänä aidon (vaikea uskoa, mutta totta) burberryn huivin 25 eurolla! 

Lakkosääntöjeni mukaan (löytyvät täältä) sallin itselleni kaksi poikkeusta. Eli kaksi tarpeetonta "kauppauutta" ostosta. Ostin tammikuussa ylipolvensaappaat, joihin sanoin käyttäväni toisen poikkeuksen. Saappaat kuitenkin pettivät alle kymmenen kerran käytössä, joten reklamoin niistä ja sain rahat takaisin. Oma moraalini ei anna myöten tuollaiselle nahan haaskaukselle. Jos eläimen nahasta tehdään tuote, täytyy se tehdä eläintä kunnioittaen - kestävästi.

Toisen poikkeuksen meinasin kuluttaa heikolla hetkellä henkkamaukan sifonkipaitaan. Palautin sen kuitenkin heti seuraavana aamuna. Onneksi. Olisin katunut jälkeenpäin valintaani. Palautuksesta saamani lahjakortinkin lahjoitin eteenpäin. 

Näin ollen minulla on edelleen kaksi poikkeusta käytössä enkä ole edes aikeissa niitä tällä hetkellä kuluttaa. Kun poikkeuksia on vain kaksi, pitää ne punnita tarkkaan, enkä tiedä mihin ne käyttäisin. Tähän väliin olen saanut kuitenkin kaupoista, kaupanteosta kuin myös kirppareista sellaisen ähkyn, ettei ostaminen edes huvita. Olenkin päättänyt kiristää sääntöjäni ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Eli "totaalivaateostolakko", täältä tullaan!

 Kurkkaa täältä  vinkkini ostolakossa pysymiseen.

... Asu postauksiakin luvassa taas ensi viikolla. 
Tämä viikko on kulunut ihan huomaamatta lökäreissä  
ja hiukset nutturalla hiekkalaatikon reunalla... 

tiistai 17. toukokuuta 2016

ESIMAKUA PARVEKKEESTAMME

Käydessämme katsomassa nykyistä asuntoamme, päätin muutosta heti ovesta sisään astuessamme. "Kato mitkä lattiat, me muutetaan tänne!" Sanoin miehelleni. Viimeistään parvekkeen kohdalla olin myyty. Se on nimittäin lasitettu. Edellisessä vuokrakaksiossamme oli muovilattiat eikä laseja, joten nämä tuntuvat luksukselta, vaikka tässä asunnossa onkin kaapit ja kylppäri jämähtäneet 90-luvulle... Mutta ehkä se kolmas asunto on sitten se unelma? 




Parvekeprojekti on ollut tässä pari kuukautta kesken, eikä se ihan valmis edelleenkään ole. Kalusteista puuttuu maalia, tyynyliinoja pitäisi ommella ja matto levittää lattialle. Parit kukatkin odottavat istutusta. Pikkuhomma, mutta tässä taisi tulla hieman suurempi projekti työnalle, jota pitäisi parvekkeella saada tehtyä, ettei ainakaan sitä mattoa vielä levitetäkkään...

Halusin kuitenkin jakaa jo pieniä ennakkopaloja minibudjetin parvekkeestamme. Sitä kuinka mini budjettimme oli, paljastan vasta seuraavassa postauksessa, mutta sanottaisiinko että kaksinumeroisesta summasta on kyse.


Tähän loppuun kuva joka kiteyttää meidän elämäntyylin. Meille tuli uusi (vanha) ruokapöytä ja sohvapöytämme löysi tiensä parvekkeelle, joten yksi pöytä virui tiellä ilman jatkosijoituspaikkaa eikä olohuoneeseen ollut uutta pöytää. Näin ollen kannoin sen testiksi sohvan eteen. Mies haki sahan käteen.... Mutta siitä lisää sitten olohuonepostauksessa, kunhan tuon huoneen valmiiksi saisin..




lauantai 14. toukokuuta 2016

TÄÄLLÄ TAAS!


Kuten huomaa, vietin pientä blogilomaa tämän viikon. Olin niin keskittynyt elämään hetkessä, että blogin päivittäminen unohtui täysin. Pieni tauko teki kuitenkin hyvää, kirjoittaminen maistuu taas aivan uudella tavalla. On siihen motivaation nousuun kuitenkin toinenkin syy. Sain vihdoin ja viimein uuden kameran!

Mieheni korvasi edellisvuosien lahjattomat äitienpäivät, jolloin valkovuokotkin jäivät metsään, ostamalla kauan himoitsemani olumpus pen:in. En ole sen kummemmin vielä laitteeseen ehtinyt tutustua, mutta olen niin helpottunut, kun enää ei tarvitse taistella kivikautisen mötikkäni kanssa. Eikä raijata sitä kaiken muun omaisuuden lisäksi pitkin kyliä! ... Vaikka kyllä se kieltämättä haikealta tuntuukin hyllyttää. Onhan tuo ensimmäinen ostamani järkkäri, ylppärilahjakortilla, jo 6 vuotta sitten. Sillä on kuvattu blogiin, ikuistettu reissuja ja jopa häitämme. Nyt se saa hyvän kodin äidiltäni.

Noin muuten viime viikko noudatti ihan perusarkea, tai no mitä se normiarki kullekkin on. Meillä se oli tuntikausien pihaleikkejä, kaksi kertaa päivässä. Lempparisarjoja läppäriltä päiväuniaikaan, mattojen pesua, piknikkiä ystäväperheen kanssa, lintsireissua, hiekassa rymyämistä, ravintola päivällistä rannalla ja kaupassa vierailua kahden kaivostyöläisen näköisen lapsen kanssa. Viimeisin taisi säikäyttää pari kukkahattutätiä, mutta omiin kasvatusperiaatteisiini kuuluu lapsen leikkimisen tukeminen. 

Tänään kävin pitkästä aikaa kaupoilla. Äitini kaverina hakemassa hänelle puuttuvia juttuja ja olin tulla ihan hulluksi. Miten ihanalta kaikki taas näyttikään! Mutta lähemmällä tarkastuksella huomasin kuitenkin monesta tuotteesta huonot puolet eikä hyllyyn jättäminen kirpassut niin kuin vielä viime kuussa. Noin muutenkin ostovimma on taas laskenut huomattavasti ja kun minulta kysyttiin aionko lopettaa lakkoni nyt puoleen vuoteen vastasin vilpittömästi: "En." Kummatkin poikkeukset ovat edelleen käyttämättömänä, sillä tammikuussa ostamani saappaat menivät nyt kevään aikana reklamaationa palautukseen ja sen henkkamaukan paidanhan palautin heti seuraavana päivänä...

Ihana isänikin toi muutamia pientä entisöintiä vaativia huonekaluja tänään meille. Eli siis muutosta kotiimme luvassa ja näin ollen tietysti sisustus postauksia tulossa parin viikon tai kuukauden sisään. Nyt lopetan höpöttelyt ja toivotan ihanaa lauantai iltaa teille kaikille!:)

maanantai 9. toukokuuta 2016

ALIPUETULLA JUHLAMEKOLLA ÄITIENPÄIVÄÄN



Tämän vuoden äitienpäivä yllätti ja ei yllättänyt. Kyllä minä huomasin äitienpäivän lähestyvän, jossain välissä ehdin jopa uppoutua pohtimaan taidokkaita kortti-ideoita.. Mutta sitten ne jäivät. Salaa toivoin mieheni hoitavan nämä puuhat, mutta tiesinhän minä, ettei hän ehtisi. Loppujen lopuksi tyttäret piirtelivät taitonsa korttipohjille aamupalapöydässä. Aina ei vain jaksa panostaa, eikä edes tarvitse. Välillä on hyvä hellittää.


Päätin jo edellisenä päivänä pukeutuvani kaapissa lojuvaan juhlamekooni. Rakastan tuota maximekkoa, mutta hyvin harvoin sitä tulee kuitenkaan käytettyä. Sujautin valkoisen poolopaidan päälle, eikä se näytänyt enää yhtään liian juhlavalta.

Päivämme oli pitkä. Lähdimme jo kahdeksan jälkeen kotoa käyttämään isomummoani hautausmaalla. Siitä jatkoimme päivää piknikille miehen porukoiden kanssa. Söimme grilliruokaa ja vajaa kymmenpäinen lapsilaumamme leikki vapaasti nurmella. Kuuden jälkeen palasimme kotiin iltapuuhille. Vilkkaamman puoleiset tyttäremme sammuivat kuin lyhdyt ja antoivat näin arvokkaan lahjan äidilleen, kokonaisen illan rentoutumiseen. 

Miten te vietitte äitienpäivää?:)

lauantai 7. toukokuuta 2016

YKSI PAITA, KAHDET HOUSUT







Kesä selvästi raottaa oveaan ja viimeistään nyt on pakattava talvikamppeet varastoon. Aurinko paistaa sekä lämpömittarin lukemat kohoavat kohoamistaan, mutta silti epäilyttää. Onko tuolla oikeasti jo t-paita kelit? Voiko oikeasti jo kalkkilaivan kapteenin sääret paljastaa? Vielä viikko sittenhän pohdin lapsille lisälapasia, kun ne ainokaiset olivat aina lähdön aikaan kateissa...

Sääriä ei kuitenkaan olla vielä paljastettu, mutta valkoiset housut ovat kuitenkin kaapin perukoilta käyttöön kaivettu. Ne sääret pitää varmaan hautoa itseruskettavassa, ennen tarkempaa esittelyä...

Kuvien paita on parin euron bongaus kirpparilta vuosien takaa. Annoin sen muutaman kerran käytön jälkeen siskolleni, kun hihat tuntuivat liian väljiltä. Sisko puolestaan palautti sen vastikään minulle ja kokeilun jälkeen päätin sen käyttöön jälleen kelpuuttaa. Tässä kotiäidin arjessa vaatteiden väljyys on vain plussaa!:D... Ja (vink,vink) tuo hihojen rullaus anteeksiantaa hivenen vääriä mittoja.

 Asuihin saa kivasti vaihtelua muilla asusteilla. (Kivikautisen kamerani kanssa yhteistyökykymme on päivä päivältä haastavampaa, joten kuvitusta ei enempää ole. Tähän toivon pikaista muutosta!) Itselläni oli tämän postauksen takki ja loaferit ensimmäisen asun kaverina, kun kaupungilla puistoilemassa kävimme. 

perjantai 6. toukokuuta 2016

LUKUVINKKEJÄ

Olen tänä vuonna innostunut jälleen lukemisesta. Rakastuin lukemiseen ala-asteen loppupuolella jonkun kirjalukuhaasteen vuoksi. Meillä oli vihot, joihin lukuvuoden aikana arvostelimme jokaisen lukemamme kirjan. Lukuvuoden lopulla eniten lukenut oppilas palkittiin. Taisin tulla kolmanneksi tai neljänneksi. Siitä se kirjastokortin tehokulutus alkoi.

Lasten saanti on tietenkin verottanut harrastukseen löytyvää aikaa, enkä minä tainnut 18-vuotta täytettyänikään kirja nenän jatkeena kulkea... Mutta aika ajoin tulee luettua enemmänkin. Mielenkiintoni luonnollisesti vaihtelee, mutta juuri nyt minua kiinnostaa eniten elämänkerrat, vaateteollisuus, lähi-itä ja kehitysmaat sekä jossain määrin historia.

Suosittelen:


Vaateteollisuus



1. Hyvän mielen vaatekaappi

Kattava katsaus vaateteollisuuteen. Sen ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Vinkkejä toimivan puvuston rakentamiseen sekä hyvää materiaalitietoa, eettistä näkemystä ja ympäristöä unohtamatta.


Tositapahtumat & Lähi-itä



2. Minä olen Malala

Nobel-palkitun nuoren Malala-tytön elämäntarina, siitä miten hän puolusti henkensä uhalla tyttöjen oikeutta käydä koulua talibanien hallitsemassa Pakistanissa.



3. Bagdadin prinsessa

Koskettava, rankka ja ajatuksia herättävä elämäntarina kreikkalaisen kristityn elämästä Saddam Hussenin hallitsemassa Irakissa. Itse luin 350 sivuisen teoksen kahdessa päivässä. Ehdottomasti suosittelen jokaisen lukulistalle!


Lukulistallani juuri nyt:

- Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita


Tulossa pian:

- Konmari-siivouksen elämänmullistava taika
- Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

torstai 5. toukokuuta 2016

SO HAPPY!







Vietimme toissapäivänä perhepäivää. Olen ottanut tavoitteeksi vieroittaa itseni puhelimesta ja jätän sen yhä useammin kotiin, tuonakin päivänä "unohdin" sen keittiön pöydälle. Raskaan viikonlopun jäljiltä kaipasimme rauhaa, joten päiväunien jälkeen paistoimme lettuja, pakkasimme ne vuosia sitten kirpparilta löytämääni korikassiin ja suuntasimme rannalle piknikille. Lapset viihtyivät loistavasti, viskoivat kiviä mereen. Me aikuiset popsimme sitten ne letut ja muumimukitkin pääsivät testiin, ostinhan ne alunperinkin lapsille kesän piknikkejä ajatellen. Ja siksi, koska vihaan muovia!

Keli oli niin kohdillaan että poikkesimme vielä eräässä pienessä puistossa, jota nimitämme "linnanmäkipuistoksi." Siellä me, lapsenmielinen perhe, kiikuimme kaikki neljä yhdessä kolmiokeinussa onnemme kukkuloilla.

On vaikea selittää, mutta tämä lakko, blogi ja koko ajatusmaailma, jossa nyt elän, on opettanut minulle äärettömän paljon. Elämään hetkessä, tässä ja nyt. Olemaan äärimmäisen kiitollinen. Äärimmäisen onnellinen. Kiitollinen tuosta päivästä, kaikista hetkistä. Lämpimästä, rennosta miehen kaapista ryöstetystä neuleesta, maailman rakkaimmasta perheestä. Onnesta, joka meille on suotu.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

5 MINUUTIN ARKIMEIKKI



Tykkään olla huoliteltu, vaikka päivääni ei leikkipuistoa kummempaa menoa sisältyisikään. Siksi pyrinkin pitämään "turhamaisesta piirteestäni" kiinni rutiiniksi muuttuneella pikameikillä. Arkimeikkini onkin todella simppeli. Puhdistuksen ja kosteutuksen jälkeen pyöräytän iholle kevyesti mineraalimeikkipuuteria, vähän ripsaria, pikkasen väriä kulmiin (jos jaksan) sekä satunnaisesti huulipunaa. 

 everyday minerals matte base
 benecos natural powder blush / sassy salmon
anastasia beverly hills dipbrown pomade / taupe
 sensai ripsiväri
 loreal color riche / delicate rose

Levitykseen käytän superpehmeitä ecotoolsin siveltimiä. Lue edellinen postaukseni niistä täältä.
  (Siveltimet saatu blogin kautta, en hyödy klikkauksista.)