tiistai 7. kesäkuuta 2016

KIRPPISTELYN MONET KASVOT

Ekologinen vaate, on vaate, jota käytetään paljon eikä sitä pestä turhaan. Sen tuotanto ei ole kuluttanut kohtuuttomasti luonnonvaroja. Eettinen vaate on vaate, jonka valmistavat ihmiset ovat saaneet reilun korvauksen. Ompelijoiden oikeuksia ei olla poljettu.

Nykyvaateteollisuudella ei ole puhtaat jauhot pussissa. Tehtaita romahtaa, ompelijoita pidetään lukkojen takana, kiire ja vastuuttomuus vie heikoimmilta ihmisoikeudet, elinympäristön, rikkoo perheitä sekä pahimmillaan vie hengen. Kuluttajat ovat alkaneet kyseenalaistamaan kestämättömälle pohjalle rakennettua kuluttamista. Aina vain useampi on sitä mieltä, ettei hänen vaatteillaan ole niin kiire, että ompelijan pitäisi jättää lapsensa 14 tunniksi oman onnensa varaan tai vaihtoehtoisesti lähettää tätä sukulaisille maaseudulle ja näin ollen luopua hänestä kokonaan. Yhä useampi kuluttaja on myös sitä mieltä, ettei ole millään mittapuulla oikeutettua, länsimaisten yritysten ulkoistaa ympäristövahinkoja ulkomaille, seurauksena muun muuassa paikallisen ravinnon häviäminen ja elinkeinojen katoaminen.

Näille lumipalloefektin lailla kasvaville epäkohdille vastukseksi on kehitelty jos minkämoisia kampanjoita, yksi niistä on vuosi ilman uusia vaatteita- haaste, jonka remmin jatkoksi itsekkin tammikuussa hyppäsin. Haasteessa on tarkoitus vaatettaa itsensä second hadilla (lukuunottamatta alusvaatteita yms.) jo valmiiksi tavaraan hukkuvassa maailmassa. Ja mikäs siinä, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on kirpparia kirpparin perään. Myynnissäkin on niiden kuuluisien nukkavierujen sijaan tuotteita, joissa roikkuu vielä hintalaputkin niskassa.

Mutta herää kysymys, tuenko minä jonkun toisen kestämätöntä kulutusrallia, ostamalla häneltä ne viime sesongin tuotteet? Saako myyjä synninpäästön saadessaan tarpeettoman kiertoon, päästäkseen uudelleen täyttämään kaapit turhalla?

Hyvillä kirppareilla on hinnat kohdillaan. Itse käännän äkkiä selän, jos halvan hintatason ketjukaupan mekosta pyydetään kahtakymppiä. Alennusmyynneistä, joista tämäkin mekko mahdollisesti on, saa sen vieläkin halvemmalla. Esimerkiksi henkkamaukan hintataso on poljettu liian alas, mutta se, että maksaisin niistä kirpparilla "kovia summia" ei auta sillä ruohonjuuritasolla, jolla itse haluaisin muutoksen nähdä. Mutta kun taas tavaraa saa todella halpaan hintaan, ostetaan yli tarpeen. Kaapin uumenissa vanhentuva vaate ei ole ekologinen, vaikka käytetyn ostamisen suosiminen uutta tuotetta ympäristöystävällisempi valinta onkin.

Sitten päästään näihin hyväntekeväisyys kirppareihin. Esimerkiksi: Uff ja Fida. Kumpikin kerää varoja kehitysapua varten. Esimerkiksi Uff kerää lahjoitusvaatteita keltaisiin pönttöihinsä ja myy suurimman osan omissa myymälöissään Suomessa. Tuotot käytetään kehitysapuun sekä tietysti organisaation pyörittämiseen. Pienempi osa, ne huonommat vaatteet, lähetetään Afrikkaan, annetaan tukkumyyjille, jotka myyvät ne Afrikkalaisille vähittäismyyjille, jotka puolestaan myyvät vaatteet toreilla kuluttajille. Uffin tavoitteena on pidempiaikainen apu, eli he eivät vaateta alastonta, vaan aktivoivat. Varoista koulutetaan opettajia, tehdään kylähankkeita ja vaatteiden myyntikin luo työpaikkoja. Mutta samalla se koukuttaa, eikä vaihtoehtoja niinkään ole, kun oma vaateteollisuus on kuollutta ja koko vaatebisnes nojaa länsimaisten vaatelahjoitusten varaan.

Joitakin hyviä linkkejä:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2002/03/14/lahjoitusvaatteet-ovat-afrikassa-bisnesta

Varjopuolista huolimatta maltillinen kirppistely kuitenkin kannattaa. 
Osta tarpeeseen, älä turhaa. 
Käytetyn ostaminen uuden sijaan säästää luonnonvaroja. 
Toisella kerralla sitten asiaa boikotoinnista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)