perjantai 15. heinäkuuta 2016

KUULUMISIA

Kuukauden ja vähän päälle olen pakoillut postailua. Kun ennen kirjauduin blogiini useita kertoja päivässä, nykyisin lukemat ovat jääneet yhteen kertaan viikossa parissa. Koko blogi on tuottanut tuskaa ja ahdistusta. Vaikken tänne mitään kovin henkilökohtaista jaa, on tuntunut että joku näkee liian syvälle ja liikaa. Ideoita riittää, mutta kirjoittaminen ei suju. Uutta kameraakaan ei ole huvittanut pahemmin käyttää. Mutta kuitenkin lopettaminen kauhistuttaa vielä enemmän, sillä tiedän tämän olevan ohimenevä vaihe. Elämässäni on tapahtumassa suuria käänteitä joista osa ehkä vähän pelottaakin.

Yksi suurimmista muutoksista on koulun jatkaminen. Lähes nelivuotinen kotiäidinarkeni päättyy ja lapseni aloittavat päiväkodin. Toisaalta äärettömän haikeaa, mutta kyllä sitä kieltämättä hieman odottaa jo pääsevänsä tekemään jotakin omaakin. Kahden pienen lapsen äidille sitä omaa aikaa ei vain kovin paljoa jää. Tulevan arjen sujuminen kuitenkin jännittää. Vihaan yli kaiken sellaista paikasta a paikkaan b säntäämistä. Ylipäätään liian aikataulutettua elämää. Vaikka jonkin sortin rytminatsi olenkin, olen pitänyt kiinni tietynlaisesta verkkaisuudesta. Siitä ettei kaikkea suunnitella etukäteen, mennään ja ollaan fiiliksellä. Ei buukata päiviä tai viikkoja täyteen. Että saapi nähdä mitä se syksy tuo tullessaan.


Näistä viime hetkistä on koitettu ottaa kaikki ilo irti. Ollaan tämän kesän aikana käyty mm. Lintsillä, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, puistoissa, rannoilla, ihmetelty metsiä ja torielämää, käyty Kaupungin museon lastenkaupungissa, Fallkullassa, mustikkametsässä, pyöräilemässä ja ennen kaikkea leikitty naapurien lasten kanssa kotipihassa. Syöty kilokaupalla marjoja ja herneitä. Katseltu sadepäivinä Frozenia ja väritetty kangasväreillä kesäkassia.

Lakkoni on pitänyt. Mitä nyt erehdyin tekemään yhden hutiostoksen kirppiksellä, sen jälkeen ei ole kirppistely taas inspiroinut. Lastenvaatekirpparille joudun kyllä piakkoin suuntaamaan. Tein tänään inventaarion meidän kaikkien tyttöjen kaappeihin ja pientä täydennystä lapset tarvitsevat ja osan osalta, kuten vaikka kuravaatteiden, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ensin kirpparin tarjonta. Omastakin kaapista sai lähteä taas iso läjä lahjoitukseen. Vihdoin uskalsin poistaa kovalla kädellä kaiken "ihan kivan" joka ei mallin tai värin puolesta imarrellut minua. Ja vaatteet, jotka eivät vain tunnu hyviltä, saivat lopullisen porttikiellon kaappiini. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)