torstai 29. syyskuuta 2016

LUOMUPUUVILLAA LIDLISTÄ JA POIKAVAUVAN VAATTEITA KIRPPARILTA

jumpsuit / 3.5€
puolipotkuhousut / 2€ kpl (uudenveroinen kunto)

valkoinen body / 1.2€
newbie body / 2€
tähtibody / 0.5€
raidallinen haalari / 2€
pikkuset-yöpuku / 0.5€
ruokalappu / 1.5€ (uusi)
Benetton-setti / 2€

Yht. 17.2 €


Suuntasimme monien muiden tavoin äitini kanssa viime keskiviikkona aamupäivästä Vekarakirppikselle ja kuten yllä näkyy, tuli jotakin pikkukolmosellemme hommattua. Noista on muutama vaate hieman suurempaa kokoa, kuten vaikka tuo ensimmäinen jumpsuitti. Äitini olisi sen mielellään vielä hyllyyn jättänyt, meidän tarkoitushan oli vain niitä 50 senttisiä vaatteita etsiä, mutta minähän sain kyseisestä vaatekappaleesta pakkomielteen, vaikka se vasta puolitoistavuotiaan kokoa onkin..

Monet tuntemani poikalasten äidit ovat valitelleet, ettei kirppareilta oikein poikalapselle vaatetta löydä. Olen kieltämättä itsekkin pannut merkille, "poikapöytien" tarjonnan olevan melko kulutettua luokkaa. Mutta tällä kertaa itselleni taisi käydä hyvä tuuri, sillä poikavauvan, kuten myös taaperon vaatteita, tuntui löytyvän vähintään jokatoisesta pöydästä. Enemmän pohdintaa aiheutti hinnoittelu. Toki jokainen saa myydä tuotteitaan millä hinnalla itse ikinä haluaa ja ostaja sitten puntaroi onko tuote hintansa arvoinen. Mutta kyllä sitä vähän huvitusta aiheutti, kun nukkaantuneesta ja kulahtaneesta vaateesta pyydetään lähemmäs kymmentä euroa, merkkivaatteesta luonnollisesti enemmän.... Itse kun käytän vastaavat vaatteet siivousrätteinä....

Lopputäydennys vastasyntyneen vaatteisiin tehtiin sitten tänään. Ja vieläpä niinkin yllättävästä paikasta kuin Lidlistä! Satuin törmäämään eilen mainokseen, joka mainosti luomupuuvillaista vauvanvaate-mallistoa, joten tänään sai mies käydä katsastamassa lähilidlin tarjonnan.


housut // 6.49€ (2kpl)
neule // 9,99€
body // 7.99€ (2kpl)
sukat // 3.49€ (3kpl)
sukkahousut // 2.99€

yht. 48,42€

Nyt alkaakin sitten ne pienimmät vaatteet olla kasassa. Saattaa olla, että toppapuku vielä hommataan parin vaatekappaleen ja asusteen lisäksi, mutta muuten en toivo yhtään enempää 50-56 cm kokoisia vaatteita. Niiden käyttöikäkin on varsin lyhyt kuitenkin... Mahdollisia vauvanvaatelahjoja, joita läheiseni ovat aina innostuneet ostamaan, toivoisin koosta 62cm ylöspäin.:)

Vauvanvaate inventaario koko 50-56cm

housut 4 kpl
puolipotkuhousut 2 kpl
body 6 kpl
yöpuku 1 kpl
sukkahousut 2kpl
neule 1 kpl
sukkia 
toppapuku reilu mitoitus! 1 kpl
nallehaalari (kevytpuku) 1 kpl



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

ÄITIYSPAKKAUS RAHANA VAI VAATTEINA?

(pinterest)

Me suomalaiset ollaan monissa asioissa todella onnekkaita. Suuressa osassa maailmaa ei tunneta äitiyslomaa, isyysvapaata, tasavertaista vanhemmuutta, kotihoidon tukea eikä päivähoitoa tueta valtion toimesta. Joissain, ihan "sivistyneissä" maissa hoitomaksut ovat kuukausittain tuhannen euron luokkaa. Sellainen asia kuin äitiyspakkaus on useille maailmantallaajille satu lastenkirjasta. Se että valtio jakaa jokaiselle lasta odottavalle perheelle tarvikepakkauksen, monikko perheissä vielä useamman, on todella harvinaista.

Vaikka kuinka kiitollinen tästäkin edusta olen, aion ottaa pakkauksen tälläkin kertaa rahana. Syy on rehellisesti vastattuna esteettinen. Vaikka nyt tällä kertaa odotankin poikaa ja ainakin tämän vuoden pakkaus on varsin poikamainen, en koe viisaaksi ottaa pakkausta muutaman mieleisen vaatekappaleen vuoksi. Monet kritisoivat, ettei 140 euroa vastaa pakkauksen sisältöä. Ei sillä summalla suomalaisia vauvanvaatteita samaa määrää todellakaan saa, mutta kyllä se moneen taipuu, jos se ei ole omasta aktiivisuudesta kiinni.
(kela)

Odottaessani esikoistani, otimme pakkauksen. Odotin sen postista kantamista kuin kuuta nousevaa. Koko sisältö piti hypistellä läpi samantien kaksiomme  olohuoneen lattialla sekä samoin tein pestä ohjeiden mukaisesti kaappiin odottamaan. Kun vauva sitten syntyi suurin osa vaatteista oli malliltaan täysin eri maailmasta, kuin pienokaisemme. Ja no, jäi ne oranssit vaatteet käyttämättömiksi kaapin hyllyille, kun tarjolla oli mieleisimpiäkin yksilöitä muualta... Pakkauksen hyödyllisimmiksi totesin villasekoite-haalarin, toppahaalarin (tosin siinä vuoden ikäisenä, kun koon sai kiinni), toppa-asusteet, aluslakanan,  kevyemmän vaunupuvun, makuupussin ja pahvilaatikon patjoineen. Edellä mainitut kiersivät vielä pikkukakkoselle, jolle en myöskään pakkausta ottanut.

Sen sijaan toista odottaessani menin Vekarakirppikselle ja sain sen ensimmäisen koon vaatetukset parilla hassulla kympillä. Ennen sukupuolen selviämistä, moni onkin todennut meillä olevan varmasti kaikki tarpeellinen jo omasta takaa. Kyllä ne pinnasängyt ja turvakaukalot löytyykin, mutta kaikki pieneksi jääneet vaatteet olen antanut hyvillä mielin eteenpäin eräälle tuoreelle perheelle viime kesänä ja hyvä niin, sillä minähän en pikku prinssiämme vaaleanpunaisiin röyhelöihin tule pukemaan.








torstai 22. syyskuuta 2016

TYÖNALLA UNISEX LASTENHUONE


(Pinterestin tauluistani)
Kun rakenneultra paljasti pikkukolmosemme pojaksi, päätin siltä istumalta päivittää lastenhuoneen ilmeen. Ensikuukaudet vauva tulee nukkumaan meidän huoneessa, mutta siitä huolimatta haluan kaiken valmiiksi mahdollisimman pian. Enhän voi tietää kuinka väsynyt kolmen lapsen kanssa tulen olemaan. Riittääkö silloin vuorokauden tunnit saatika voimat mihinkään ylimääräiseen? Ja itseni tuntien, visuaalisena ihmisenä, kokisin oloni epämukavaksi, jos paikat eivät olisi sillä mallilla, kuin haluaisin. Noin muutenkin haluan keskittyä tulevana talvena ihan vain vauvan tuoksutteluun ja tyttöjen kanssa olemiseen.

(Ikea)

Muutos tulee kuitenkin muodostumaan pienistä muutoksista. Lastenhuoneeseen ehdoton hankinta on kerrossänky. Hutiostoksena tehty nojatuoli saa lähteä, kun ei sitä verhoillakkaan osata. Lisäksi lamppu ja matot menevät vaihtoon sekä seinät vaativat uutta taidetta. Nukketalo-projekti on harkinta asteella ja tekstiilejä neutraaleissa sävyissä olisi tarkoitus hommata. Myös valaisimella olisi vaihdon aika.


Jos teillä lukijoilla on vinkkejä useamman lapsen kesken jaetun huoneen sisustukseen, ottaisin niitä ilomielin vastaan!:)

tiistai 20. syyskuuta 2016

KIRPPARISAALIS ESITTELYSSÄ


Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa Kattilahallin kirppiksellä ja onneksi kävin, sillä löysin sieltä paljon sellaista mitä todella halusin tarvitsin. Vatsani on jo nyt puolessa välissä raskautta yhtä suuri, kuin esikoista odottaessa kuukautta ennen synnytystä, joten pukeutuminen on lievästi sanottuna vaikeutunut.

En pidä raskausvaatteista, etenkään housuista, joten mekoilla, tunikoilla ja neuleilla on korostunut asema pukeutumisessani. Neuleita, joita kovin kaipasin, löysin vähemmän. Mekot pääsivät heti käyttöön ja trenssitakki on ollut ostoslistalla jo ties miten kauan. Rosamunde paidasta olen haaveillut vuosia, kuitenkin hinnan puolesta se on jäänyt kauppaan. Kyseisen merkin paidan rekissä nähtyäni, päätin ostavani sen maksoi mitä maksoi, vaikkei se vatsani yli tällä hetkellä menekkään... Mutta onpahan sitten keväälle mielekästä puettavaa.


 valko-sininenmekko 2 € // valkoinen mekko 4€
 trenssi (zara) 15 €
 mekko 5 € // neule 2,5€
 rosamunde paita 5€ // neule 2,5€

lauantai 17. syyskuuta 2016

JOTAKIN VAUVALLE

Yli vuosi sitten mummoni tyhjentäessään varastojaan, löytyi laatikon pohjalta myös lankapussi, jonka alkuperä jäi epäselväksi. Oma mummoni, kun ei mikään kutojamummo ole tähän mennessä ollut.. Pussissa oli pari kerää lankaa, keskeneräiset villahousut ja niiden ohje. Lankaa ei kuitenkaan ollut enää samassa sävyssä tarpeeksi, joten päätin purkaa koko tekeleen.


Alkuvuodesta aloin virkata esikoiselle täkkiä, olinhan sellaisen nuoremmallekkin tehnyt. Peitosta tuli kuitenkin niin pieni, että sovimme yhdessä sen saajaksi tulevan talvivauvamme, kun tämän tulo tietoomme tuli. 


En ole mikään kummoinen virkkaaja, mutta mielestäni tuosta tuli ihan kiva ja sopivan kotikutoinen peitto kapeiden tuplarattaiden vaunukoppaan, sinne kun ei mikä tahansa mahdu. Värityksellä ei ole tarkoitus vihjaista mitään, sukupuoli kun ei ole vielä meidän itsemmekään tiedossa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

HALPARUOKAHAASTE JOKA NIIN MIELET PAHOITTI

Facebookissa on meneillään tämän kuukauden halparuokahaaste, johon on hypännyt mukaan jo yli 18 000 henkilöä. Haasteessa on tarkoitus testata voiko terveellistä ruokaa saada pienemmällä budjetilla - kolmella ja puolella eurolla päivässä. Varmasti hyvällä tarkoituksella aloitettu haaste on kuitenkin kohdannut myös kritiikkiä.

"Hyväosaiset lässyttävät juuresten kilohinnoista ja käskevät autottoman metsään sieniä poimimaan." On suhteellisen yleinen kommentti sosiaalisessa mediassa. Ja moni vähävarainen onkin mielensä tempauksesta pahoittanutkin. Keskiluokan näpäytyksenä he sitä pitävät. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi tämmöisestäkin asiasta on pitänyt vetää se kokonainen herneenpalko sieraimien syvyyksiin. Eikö ole kaikin puolin hyvä, että meille kaikille tarjotaan vinkkejä edullisiin ja ravitseviin ruokiin rahapussiin katsomatta? On totta, että osa köyhistä ei syystä taikka toisesta kykene loihtimaan edullisista raaka-aineista ateriaa, vaan se ruoka on saatava niin valmiina kuin ikinä mahdollista, mutta ei suinkaan kaikki! Tottakai tuon kokoiseen ryhmään mahtuu myös, jos minkämoista pätijää ja neuvojaa, mutta hei pitääkö se piikki päästää aina ihon alle? ... Vai olisikohan siihen älähtämiseen kuitenkin jokin toinen syy?


Ja nyt on pakko sanoa, minä en ole se keskiluokkainen neuvoja. Minä olen täysipäiväinen perheellinen opiskelija, jonka tilille tippuu kuukaudessa 250 euroa opintotukea ja pari hassua satasta lapsilisää. Sillä summalla ei makseta edes puolia meidän vuokrasta. Perheemme tulot ovat vain hivenen googlaamaani köyhyysrajaa yläpuolella ja ruokaostokset tehdään 300-400 eurolla kuukaudessa. Se tekee 2,4-3,2 euron päiväbudjetin henkilöä kohden. 

Eikä tuo summa kyllä mitenkään liian pieneltä tunnu. Sillä me syömme koko perhe monipuolista, ravitsevaa sekä perusterveellistä ruokaa, joka sisältää helposti sen kuuluisan puolikiloa kasviksia päivässä, kalaa sekä myös vaipat, joitakin hygienia juttuja, viikonloppuherkkuja ja kodin siivoustarvikkeita.

Ja koska tämä aihe saa sormeni intopinkeenä näppäimistölle, jatkan aihetta tulevaisuudessa ainakin siltä osin, että mitä meillä tuolla rahalla syödään. Sen vielä loppuun tahdon kuitenkin sanoa, että jos nyt joku varakkaampi olisikin haasteeseen tarttunut, eikö sekin ole vain hyvä, että hänkin avaa silmiään hypätessään vähävaraisemman saappaisiin? Ja jos tuo varakas epäonnistuukin ja heittää hanskat tiskiin, eikö ole hyvä, että hän edes yritti? Pitääkö kaiken olla aina niin ehdotonta ja sitä negatiivisuutta hakea vaikka kaivamalla? Se että joku varakkaampi voi lyödä hanskat tiskiin, kun ei enää huvita, ei ole ainakaan minulta pois, vaikka itse elänkin tällä samalla summalla vuoden ympäri.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

HABITARE-MESSUT








Tänään alkoi Habitare-messut messukeskuksessa ja piipahdin siellä itsekin heti aamusta. En ole aiemmin kyseisiin messuihin osallistunut, joten en tiennyt mitä odottaa, mutta pakko sanoa, että olivat kyllä inspiroivat messut! Paljon oli nähtävää ja ihania sisustustavaroita sekä taidetta ostettavissa kotiin viemisiksi.

Lapsiperheille tiedoksi, että messuilla on otettu perheen pienimmät huomioon omalla alueellaan. Messut ovat auki 7.-11.9 ja yhden päivän lippu kustantaa ovelta ostettuna 18€, ennakkoon 15€. Opiskelijoille tiedoksi, että huomenna torstaina, on opiskelijapäivä, jolloin lipun saa opiskelijakortilla hintaan 6€. Samaan aikaan järjestetään myös Hifiexpo, Valolight, Antiikki, ArtHelsinki, jotka ovat nähtävissä samalla lipulla.

*Yhteistyössä messukeskuksen kanssa.

AURINKOINEN SARDINIA

Viime vuotisen Bangkokin reissun jälkeen matkakuume katosi täysin. Reissu oli kiva, mutta kai sitä vain sai jonkinmoisen ähkyn pikkulasten kanssa maapallon kiertämisestä. Ääni kellossa kuitenkin muuttui, kun tietokoneen ruudun valtasi perhehotelli Sardiniassa kaikilla mukavuuksilla todella huokeaan hintaan. Niinpä pakkasimme kamat kasaan ja otimme koneen kohti Italian lämpöä.

Majoituimme perheiden ylivoimaisessa suosiossa olleessa Baia di contessa, joka sijaitsi maaseudulla pitkällä kaikesta hälinästä. Lapsille riitti ohjelmaa, Bamse oli tavattavissa kolme kertaa päivässä. Esikoisemme kävi kielikylvyssä Bamsekerhossa parina päivänä ja noin muuten aika kului uima-altaan reunalla istuen tai rantahiekkaa lapioiden. Vanhempi tyttäremme löysi pian leikkiseuraa, eikä siinä paljon kielimuurit pidelleet. Nuorempi puolestaan oli todella tarkka omaisuudestaan ja välittömästi lähti hiekkalelut kantoon, jos joku vieraampi lapsi lähti häntä lähestymään.



Olimme maksaneet all inclusivista ja sitä todella suosittelen, mikäli tähän hotelliin päätyy. En todellakaan tiedä miten olisimme ruokailut muuten hoitaneet, sillä kaupunkiin oli matkaa 16 kilometriä ja noin muutenkin olisi rahaa kulunut kyllä useita satasia enemmän. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja monipuolisesti vaihtuvaa. Eikä kyllä ravinnotta saatika juomatta tarvinnut päiväsaikaa hetkeäkään olla!


Kaupunkiin oli tosiaan matkaa useampi kilometri. Se sujui kätevästi bussilla, tosin busseja ei kulkenut kovin montaa päivässä, joten pieni suunnittelu oli tarpeen. Toki taksitkin liikkuivat, mutta niiden hinnoista itselläni ei ole minkäänlaista tietoa. Meno-paluu bussimatka maksoi meiltä aikuisilta 10 euroa. Pienistä lapsista ei veloitettu, mutta isommat taisivat olla puoleen hintaan.



Kaupunki, Alghero, oli todella kaunis. Vanhassa kaupungissa oli paljon nähtävää, taidemuseo ja lukuisia liikkeitä. Kahviloita ja ravintoloita oli joka kadunkulmassa, hinnat olivat keskimäärin melko samat kuin Suomessa, toki sijainnilla oli vaikutuksensa. Itse pysähdyimme hieman syrjäisempiin paikkoihin, kun lapset eivät olleet kaikkein aurinkoisimmillaan ja esimerkkejä hinnoista: mozzarella pizza (näissä maissa sisältää tomaattimurskaa ja mozzarellaa) 5€ (täyterikkaammat olivat tietysti kalliimpia), croisantti 1€, vesipullo (1L) 2€, smoothie 5€...



Ostoksia emme ehtineet tekemään kovin paljoa, lapset olivat sitä mieltä, ettei kauppoja kierretä ja pienen taistelun jälkeen luovutin. Ostin itselleni ja lapsille muutamat vaatteet liikkeestä ja sitten pari mekkoa ja päiväpeiton afrikkalaisten pitämästä basaarista. Löytöjä olisi varmasti tehnyt enemmänkin, etenkin korupuolelta, mutta mitään erityisen halpaa tuolla ei odotetustikkaan ollut.



Lasten mielestä parasta oli Bamse, uima-allas ja jäätelö. Meidän aikuisten mielestä helppous. Rahaa ei tarvinnut kantaa mukana eikä miettiä ruokapaikkoja, lapsille oli ohjelmaa, altaalle löytyi tuoleja ilman että piti herätä kukonlaulun aikoihin niitä varailemaan, uimaranta oli kivenheiton päässä ja urheilu-aktiviteetteja löytyi halutessaan vaikka jokaiselle päivälle. Niin ja matka lentoasemalle kesti vain parikymmentä minuuttia! Lentoaika oli 3,5 h, menolento aamuaikaan sujui luonnollisesti paremmin kuin paluulento yöaikaan...


Habitare-arvonta on suoritettu ja liput postitettu. Päädyinkin arpomaan 2 lippua täällä ja 2 lippua instagramin puolella, kun tällekkin puolelle osallistujia löytyi loppujen lopuksi enemmän kuin yksi. Mukavia messuja voittajille sekä tietysti muille messuille suuntaaville!:)