sunnuntai 25. syyskuuta 2016

ÄITIYSPAKKAUS RAHANA VAI VAATTEINA?

(pinterest)

Me suomalaiset ollaan monissa asioissa todella onnekkaita. Suuressa osassa maailmaa ei tunneta äitiyslomaa, isyysvapaata, tasavertaista vanhemmuutta, kotihoidon tukea eikä päivähoitoa tueta valtion toimesta. Joissain, ihan "sivistyneissä" maissa hoitomaksut ovat kuukausittain tuhannen euron luokkaa. Sellainen asia kuin äitiyspakkaus on useille maailmantallaajille satu lastenkirjasta. Se että valtio jakaa jokaiselle lasta odottavalle perheelle tarvikepakkauksen, monikko perheissä vielä useamman, on todella harvinaista.

Vaikka kuinka kiitollinen tästäkin edusta olen, aion ottaa pakkauksen tälläkin kertaa rahana. Syy on rehellisesti vastattuna esteettinen. Vaikka nyt tällä kertaa odotankin poikaa ja ainakin tämän vuoden pakkaus on varsin poikamainen, en koe viisaaksi ottaa pakkausta muutaman mieleisen vaatekappaleen vuoksi. Monet kritisoivat, ettei 140 euroa vastaa pakkauksen sisältöä. Ei sillä summalla suomalaisia vauvanvaatteita samaa määrää todellakaan saa, mutta kyllä se moneen taipuu, jos se ei ole omasta aktiivisuudesta kiinni.
(kela)

Odottaessani esikoistani, otimme pakkauksen. Odotin sen postista kantamista kuin kuuta nousevaa. Koko sisältö piti hypistellä läpi samantien kaksiomme  olohuoneen lattialla sekä samoin tein pestä ohjeiden mukaisesti kaappiin odottamaan. Kun vauva sitten syntyi suurin osa vaatteista oli malliltaan täysin eri maailmasta, kuin pienokaisemme. Ja no, jäi ne oranssit vaatteet käyttämättömiksi kaapin hyllyille, kun tarjolla oli mieleisimpiäkin yksilöitä muualta... Pakkauksen hyödyllisimmiksi totesin villasekoite-haalarin, toppahaalarin (tosin siinä vuoden ikäisenä, kun koon sai kiinni), toppa-asusteet, aluslakanan,  kevyemmän vaunupuvun, makuupussin ja pahvilaatikon patjoineen. Edellä mainitut kiersivät vielä pikkukakkoselle, jolle en myöskään pakkausta ottanut.

Sen sijaan toista odottaessani menin Vekarakirppikselle ja sain sen ensimmäisen koon vaatetukset parilla hassulla kympillä. Ennen sukupuolen selviämistä, moni onkin todennut meillä olevan varmasti kaikki tarpeellinen jo omasta takaa. Kyllä ne pinnasängyt ja turvakaukalot löytyykin, mutta kaikki pieneksi jääneet vaatteet olen antanut hyvillä mielin eteenpäin eräälle tuoreelle perheelle viime kesänä ja hyvä niin, sillä minähän en pikku prinssiämme vaaleanpunaisiin röyhelöihin tule pukemaan.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)