sunnuntai 11. syyskuuta 2016

HALPARUOKAHAASTE JOKA NIIN MIELET PAHOITTI

Facebookissa on meneillään tämän kuukauden halparuokahaaste, johon on hypännyt mukaan jo yli 18 000 henkilöä. Haasteessa on tarkoitus testata voiko terveellistä ruokaa saada pienemmällä budjetilla - kolmella ja puolella eurolla päivässä. Varmasti hyvällä tarkoituksella aloitettu haaste on kuitenkin kohdannut myös kritiikkiä.

"Hyväosaiset lässyttävät juuresten kilohinnoista ja käskevät autottoman metsään sieniä poimimaan." On suhteellisen yleinen kommentti sosiaalisessa mediassa. Ja moni vähävarainen onkin mielensä tempauksesta pahoittanutkin. Keskiluokan näpäytyksenä he sitä pitävät. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi tämmöisestäkin asiasta on pitänyt vetää se kokonainen herneenpalko sieraimien syvyyksiin. Eikö ole kaikin puolin hyvä, että meille kaikille tarjotaan vinkkejä edullisiin ja ravitseviin ruokiin rahapussiin katsomatta? On totta, että osa köyhistä ei syystä taikka toisesta kykene loihtimaan edullisista raaka-aineista ateriaa, vaan se ruoka on saatava niin valmiina kuin ikinä mahdollista, mutta ei suinkaan kaikki! Tottakai tuon kokoiseen ryhmään mahtuu myös, jos minkämoista pätijää ja neuvojaa, mutta hei pitääkö se piikki päästää aina ihon alle? ... Vai olisikohan siihen älähtämiseen kuitenkin jokin toinen syy?


Ja nyt on pakko sanoa, minä en ole se keskiluokkainen neuvoja. Minä olen täysipäiväinen perheellinen opiskelija, jonka tilille tippuu kuukaudessa 250 euroa opintotukea ja pari hassua satasta lapsilisää. Sillä summalla ei makseta edes puolia meidän vuokrasta. Perheemme tulot ovat vain hivenen googlaamaani köyhyysrajaa yläpuolella ja ruokaostokset tehdään 300-400 eurolla kuukaudessa. Se tekee 2,4-3,2 euron päiväbudjetin henkilöä kohden. 

Eikä tuo summa kyllä mitenkään liian pieneltä tunnu. Sillä me syömme koko perhe monipuolista, ravitsevaa sekä perusterveellistä ruokaa, joka sisältää helposti sen kuuluisan puolikiloa kasviksia päivässä, kalaa sekä myös vaipat, joitakin hygienia juttuja, viikonloppuherkkuja ja kodin siivoustarvikkeita.

Ja koska tämä aihe saa sormeni intopinkeenä näppäimistölle, jatkan aihetta tulevaisuudessa ainakin siltä osin, että mitä meillä tuolla rahalla syödään. Sen vielä loppuun tahdon kuitenkin sanoa, että jos nyt joku varakkaampi olisikin haasteeseen tarttunut, eikö sekin ole vain hyvä, että hänkin avaa silmiään hypätessään vähävaraisemman saappaisiin? Ja jos tuo varakas epäonnistuukin ja heittää hanskat tiskiin, eikö ole hyvä, että hän edes yritti? Pitääkö kaiken olla aina niin ehdotonta ja sitä negatiivisuutta hakea vaikka kaivamalla? Se että joku varakkaampi voi lyödä hanskat tiskiin, kun ei enää huvita, ei ole ainakaan minulta pois, vaikka itse elänkin tällä samalla summalla vuoden ympäri.

2 kommenttia:

  1. Tuo mielensä pahoittaminen on kyllä jo taitolaji. Tekipä kuka tahansa mitä tahansa niin aina siitä pitää pahoittaa jonkun mieli, usein jopa niin, että viesti ymmärretään tahallaan väärin. Minun mielestä haaste on ihan hyvä juurikin siltä kannalta, että varmasti laittaa monta ihmistä miettimään mitä kaikkea kaupasta kantaakaan jos kuuluukin keskiluokkaan, tai ajatella, rikkaisiin. Vähentää turhaa kulutusta ja varmasti sitä kautta ruokahävikkiä, laittaa miettimään mikä oikeasti on tärkeää ja minkä verran sitä ruokaa oikeasti tarvitsee. Moni länsimaalainen syö varmasti aivan liikaa tällä hetkellä, ei hengissä pysyäkseen vaan huvikseen. Jos miettii, että karkkipussi jo maksaa sen 3e niin kaupassa joutuukin pohtimaan, että riittäisikö yksi iso pussi vaikka nelihenkiselle perheelle eikä kenellekään tulisi sokeriähkyä. Aihe, josta voisi itsekin kirjoittaa vielä vaikka ja kuinka. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä aivan oikeassa.:) Pahoittelut vastauksen viivästymisestä!
      T. Camilla

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)