perjantai 28. lokakuuta 2016

TELKKARIN PARHAAT

Näin sadepäivän kunniaksi tein postauksen seuraamistani sarjoista. Olen totaalisen kyllästynyt kaupallisten kanavien tositeevee ja kukamilloinkinkokkaa-ohjelmiin. Ajauduinkin kesällä  Yle Areenan sivuille ja ihan yllätyin miten hyvää tarjontaa siellä tarjolla onkaan! ... Minä kun elin vielä siinä ennakkoluulossa, ettei Ylen kanavilla kovin nuorekasta katsottavaa olisikaan. Tai sitten ikä on vain tehnyt tehtävänsä.

1. Downshiftaajat



Humoristinen suomalainen sarja kertoo varakkaiden äkillisestä talouden romahtamisesta. Ensimmäiset 10 jaksoa on seurattavissa Yle-areenasta.

2. Nousuvesi



Ruotsalainen rikossarja, jossa seurataan selvittämätöntä julmaa murhaa.

3. Sorjonen



Todella rankka suomalainen rikossarja, tunnetuilla näyttelijöillä. Areenasta on katsottavissa 11 ensimmäistä jaksoa. Suosittelen!

4. Poldark



Ross Poldark palaa kotiin sodasta, mutta moni asia on ehtinyt muuttua. Sarjan

5. Milanon naisten paratiisi




Ihana hömppäsarja tulvillaan romantiikkaa ja muotia 1950-luvun Milanossa.

6. Odyssey



Toimintatrilleri. Usa:n erikoisjoukkojen kersantti joutuu petoksen seurauksena pakomatkalle Afrikkaan.

maanantai 24. lokakuuta 2016

TEIN ITSE VERHOKATOKSEN JA SÄÄSTIN

Olen jo pitkän aikaa haaveillut verhokatoksesta pinnasänkyyn. Etenkin Elloksen katoksien perään olen kuolannut jo tovin, mutta lompakko ei tällä erää veny satasen verhokatokseen. Kiitos Googlen kuvapalvelun, keksin väsätä sellaisen itse. Meillä oli tuollainen massiivinen verhokangas kaapissa tilaa viemässä. Se ei ikkunaverhona ainakaan tässä asunnossa ole kovin edustava, mutta sisustuskankaana se on toiminut ennenkin loistavasti. Eikä se pettänyt nytkään.

Renkaan verhon sisään revin kirjaimellisesti eräästä loppuun kulutetusta lampunvarjostimisesta. Kyseinen varjostin oli aiempien asukkaiden edelliseen asuntoomme hylkäämä. Sitä tuunasin ensin helmillä, sitten sulilla, mutta nyt sen sisäpuoli oli sen verta kellastunut, että sen oli aika palvella muulla tavoin. Vedin ponnarilla verhon nippuun ja ompelin kehikon paksulla langalla kankaaseen. Kiristin nippua juuttinarulla ja jätin loput ruusukkeeksi, kuten kuvassa näkyykin. Lopuksi kiedoin ympärille kierrätyskeskuksesta kesällä ostamani pitsinauhan. 

Nopea homma ja taas säästyi sata euroa. Pikkukakkosen yöunille rauhoittuminenkin helpottui kummasti.



torstai 13. lokakuuta 2016

IHANIMMAT ENSISÄNGYT


(Kuva pinterestin ensisänky-sivultani)


Meillä ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta kotiuttaa erillistä ensisänkyä. Pieneen kaksioon ei vain pinnasängyn lisäksi toivomani  kehto mahtunut. Nyt neliöden ollessa suuremmat, päätin kuitenkin ensisängyn huoneeseemme hankkia. Mutta koska käyttöikä jää niin lyhyeksi, eikä tämän tulokkaan jälkeen ole tarkoitus neljättä ainakaan lähivuosina saada, oli käytetyn ostoon päätyminen itsestään selvää.

Ihastuin pinterestissä näihin katosta roikkuviin yksilöihin, mutten sellaiseen uskaltaisi lastani kuitenkaan laittaa... Joten jokin jaloilla seisova vaihtoehto kuulosti järkevämmältä. Opiskelijan budjetilla, oli lottovoitto löytää rottinkisänky kahdella kympillä, kun keskihinta käytetyissä pyöri torissakin 120 eurossa!


Pitkän (lue: kahden vuorokauden) tarkan harkinnan jälkeen, sudin rottinginvärin valkoisen peittoon. Verhotankokin oli mielestäni saatava. Nopealla googlauksella löysin Annan silmät-aitan version, tosin modernimpaan sänkyyn. Sairastaessamme viikonloppuna laitoin mieheni asialle ja kun kyseisessä tangossa ei ollut palautusoikeutta, lähti tämä K-rautaan. Pienellä sahaamisen vaivalla ja pensselin heiluttelulla, on ensisängyssä se vauvaa rauhoittava verhotanko. Kuudella eurolla!


Vielä olisi työtä tekstiilien kanssa. Verho (kuvassa heitetty vain tangon yli) ja jokunen lakanakin pitäisi ommella sekä patja ostaa, mutta palailen niistä sitten, kun on työurakka ohi. :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

KESTOKASSISTA LELUKASSIKSI


Olen sairastanut tyttöjen kanssa viikonlopusta lähtien ja pakko sanoa, että on tässä jonkin verran hammasta purtu! Nämä lapset kun eivät nuku päivällä eikä yöllä. Uhmaikäinen pomppii silmille eikä omaa rauhaa saa hetkeksikään. 

Turhautumista on tullut kuitenkin purettua nyt, kun ollaan vihdoin paranemaan päin. Nimittäin sisustusprojektina ollut kotimme on alkanut pikkuhiljaa etenemään. Edesmenneen "raskaushormoonimyrskyillan" seurauksena vietimme seuraavan illan Tori.fi:ssä yhdessä mieheni kanssa. Syntymäpäivänäni, joka valui maanantaina ohi kuumepotilaana, saimme hommattua kauan odotetut valaisimet olohuoneeseemme - kiitos WhatsAppin. Vauvan ensisänkykin on pian esittely kunnossa! (Eli paljon on luvassa sisustusjuttuja!)

Tänään tuunasin kestokassista lastenhuoneeseen sopivan lelukassin. Mies kantoi vuosia sitten tuon Picnicin kassin töistä kotiin. Minä ihastuin sen materiaaliin, se on nimittäin 100 prosenttisesti juuttia ja ladoin dublot veskaan. Siellä niitä on säilytetty siitä saakka, mutta vähän väliä olen suunnitellut sivujen tekstien kätkemistä. Tänään otin härkää sarvista, kaivoin lankaa sekä neulan kaapista ja ompelin sivuihin 90-luvun(?) jämäkkää puuvillakangasta. Tuo kangas on ollut aikoinaan siskoni ensisängyn verhona. Nykyää sitä on tuossa lelukassissa, yhdessä päällystetyssä makuupussissa ja mahdollisesti pian myös (työnalla olevissa) vaunuverhoissa. Eikä muuten kangas ole mennyt miksikään makuupussin päällä, vaikka sitä aika-ajoin 60 asteessa pyöritän... 


perjantai 7. lokakuuta 2016

PAKKOSTERILISOINTIA JA IHMISOIKEUKSIEN POLKEMISTA

Kuten pari viisasta opettajaa on vuosien mittaan sanonut: "Mitään uutta ei voi luoda historiaa tuntematta."


Uusi ihminen, ruotsalainen löyhästi tositarinaan perustuva elokuva. Elokuvassa huostaanotetaan puoliorvoiksi jääneet köyhän perheen lapset. Päähenkilö on perheen vanhin tytär, liian vanha sijoitettavaksi. Tyttö suljetaan tyttöjen työleirille, josta ainoa tie ulos on leikkauspöydän kautta. Sterilisoituna. Tyttö kuitenkin rakastuu talonmieheen ja tulee raskaaksi. Loppuja en kerro, sillä toivoisin mahdollisimman monen katsovan elokuvan. Tosielämässä kyseinen tyttö pakeni Tukholmaan ennen leikkausta ja synnytti myöhemmin lapsen, elokuvan käsikirjoittajan.

Eugeniikka eli rodunjalostusoppi, oli kuitenkin täyttä totta vielä puoli vuosisataa sitten. Ja nyt en tarkoita Saksaa, vaikka Saksassa negatiivinen eugeniikka huipussaan olikin. Vaan kyllä sitä ihan täällä Suomessakin osattiin harjoittaa. Kuten myös monessa muussa maassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Suomessa sterilisointilaki oli voimassa vuosina 1935-1970. Se tarkoitti tylsämielisten, vähämielisten ja mielisairaiden pakkosterilisointia. Lakia sovellettiin myös kaatumatautisiin ja kuuromykkiin. Nykykielellä puhuttaisiin kehitysvammaisista, viittomakielisistä, kuuroista ja epileptikoista. Sterilisointeja toteutettiin myös sosiaalisista syistä ja jonkin verran "muista syistä." Todellisuudessa 35 vuoden aikana rampautettiin tuhansia ihmisiä, Suomessa.

Edelleen kotimaassamme juridinen ja kirurginen sukupuolen korjausleikkaus vaatii sterilisoinnin.

Nykyvalossa edesmennyt sterilisointilaki on ihmisoikeuksia loukkaava. Enkä nyt ihan ymmärrä tuota sukupuolen korjausleikkauksen sterilisointi vaatimusta. Mihinköhän sekin perustuu? Mutta sen sijaan että lähtisimme tuomitsemaan menneitä, meidän tulisi avata silmät tähän päivään. Mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt, kun miljoonat ihmiset pakenevat kotimaastaan henkensä säästämiseksi?

Pakolaishelvetti on Yle-Areenasta katsottavissa oleva dokumentti. Pakolaiset ovat puhuttaneet paljon; heistä on tehty dokumentteja ja keskusteluohjelmia, lähinnä Euroopassa. Mutta tämä dokumentti kertookin Australian äärimmäisen epäinhimillisestä suhtautumisen asiaan. Ohjelmassa on salakuvattu ulkoistettuja säilöönottokeskuksia, joista ihmisyys on hyvin pitkällä. Siellä kärsivät aikuiset, mutta myös lapset. Jopa vauvat näkevät nälkää! Ja turvallisuus on mitä on, ihan jo paikallisten sekä australialaisten toimesta. Dokumentin aikana yksikään ei ollut joutunut seksuaalisesta hyväksikäytöstä vastuuseen. Ei edes lapsen hyväksikäytöstä.

Eli ihmiset hyvät, lukekaa historiaa. Miettikää ja pohtikaa. Ja muuttakaa maailmaa - paremmaksi. Sillä mikään ei muutu, jos emme edes yritä. Eikä muutosta osata tehdä, jos ei ymmärretä menneisyyttä.