perjantai 7. lokakuuta 2016

PAKKOSTERILISOINTIA JA IHMISOIKEUKSIEN POLKEMISTA

Kuten pari viisasta opettajaa on vuosien mittaan sanonut: "Mitään uutta ei voi luoda historiaa tuntematta."


Uusi ihminen, ruotsalainen löyhästi tositarinaan perustuva elokuva. Elokuvassa huostaanotetaan puoliorvoiksi jääneet köyhän perheen lapset. Päähenkilö on perheen vanhin tytär, liian vanha sijoitettavaksi. Tyttö suljetaan tyttöjen työleirille, josta ainoa tie ulos on leikkauspöydän kautta. Sterilisoituna. Tyttö kuitenkin rakastuu talonmieheen ja tulee raskaaksi. Loppuja en kerro, sillä toivoisin mahdollisimman monen katsovan elokuvan. Tosielämässä kyseinen tyttö pakeni Tukholmaan ennen leikkausta ja synnytti myöhemmin lapsen, elokuvan käsikirjoittajan.

Eugeniikka eli rodunjalostusoppi, oli kuitenkin täyttä totta vielä puoli vuosisataa sitten. Ja nyt en tarkoita Saksaa, vaikka Saksassa negatiivinen eugeniikka huipussaan olikin. Vaan kyllä sitä ihan täällä Suomessakin osattiin harjoittaa. Kuten myös monessa muussa maassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Suomessa sterilisointilaki oli voimassa vuosina 1935-1970. Se tarkoitti tylsämielisten, vähämielisten ja mielisairaiden pakkosterilisointia. Lakia sovellettiin myös kaatumatautisiin ja kuuromykkiin. Nykykielellä puhuttaisiin kehitysvammaisista, viittomakielisistä, kuuroista ja epileptikoista. Sterilisointeja toteutettiin myös sosiaalisista syistä ja jonkin verran "muista syistä." Todellisuudessa 35 vuoden aikana rampautettiin tuhansia ihmisiä, Suomessa.

Edelleen kotimaassamme juridinen ja kirurginen sukupuolen korjausleikkaus vaatii sterilisoinnin.

Nykyvalossa edesmennyt sterilisointilaki on ihmisoikeuksia loukkaava. Enkä nyt ihan ymmärrä tuota sukupuolen korjausleikkauksen sterilisointi vaatimusta. Mihinköhän sekin perustuu? Mutta sen sijaan että lähtisimme tuomitsemaan menneitä, meidän tulisi avata silmät tähän päivään. Mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt, kun miljoonat ihmiset pakenevat kotimaastaan henkensä säästämiseksi?

Pakolaishelvetti on Yle-Areenasta katsottavissa oleva dokumentti. Pakolaiset ovat puhuttaneet paljon; heistä on tehty dokumentteja ja keskusteluohjelmia, lähinnä Euroopassa. Mutta tämä dokumentti kertookin Australian äärimmäisen epäinhimillisestä suhtautumisen asiaan. Ohjelmassa on salakuvattu ulkoistettuja säilöönottokeskuksia, joista ihmisyys on hyvin pitkällä. Siellä kärsivät aikuiset, mutta myös lapset. Jopa vauvat näkevät nälkää! Ja turvallisuus on mitä on, ihan jo paikallisten sekä australialaisten toimesta. Dokumentin aikana yksikään ei ollut joutunut seksuaalisesta hyväksikäytöstä vastuuseen. Ei edes lapsen hyväksikäytöstä.

Eli ihmiset hyvät, lukekaa historiaa. Miettikää ja pohtikaa. Ja muuttakaa maailmaa - paremmaksi. Sillä mikään ei muutu, jos emme edes yritä. Eikä muutosta osata tehdä, jos ei ymmärretä menneisyyttä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)