tiistai 21. marraskuuta 2017

7 KUUKAUTTA OSTOLAKOSSA

Niinhän siinä lähtötohinassa kävi, että lomaviikon ajastetut postaukset ajoitettiin väärälle viikolle. Joku ehkä huomasikin instagramin puolella reissukuvia. Niitä on tiedossa lähiaikoina blogiinkin, mutta juuri nyt on luvassa aikamatka ostolakkoiluun.

Vietin 2016 vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta "uusien vaatteiden ostolakossa." Olin asettanut itselleni porkkanaksi tonnien Chanelin laukun, mutta pikkukolmosen saatua yllättäen alkunsa, sai Chanelit jäädä jonkun muun iloksi. Vatsakumpuni nimittäin pyöristyi kolmannella kierroksella pelkästä tikun plussasta ja vaikken suoranaista raskauspahoinvointia koskaan kokenut, puolet vaatteistani saivat kuvotuksen tunteen pintaan. Lakko päättyi siihen, mutta kulutuskriittisyys jäi jäädäkseen. 


SÄÄNNÖT:


  • EI yhtäkään turhaa ostosta aikavälillä 1.1.-31.12.2016.
  • Kaksi (2) poikkeusta sallitaan.
  • Tarve tarkoittaa todellista tarvetta! 
  • Todellinen tarve ei ole: "Minulla ei ole yhtään punaista paitaa tai että onpa tuo kiva, pakko saada."
  • Todelliseen tarpeeseen ostetaan tarvittava, vaikka sitten suoraan kaupasta. 
  • Asioissa, joissa painaa hygieniapuoli, ostan tietenkin kaupasta. Myös kengät ostan aina uusina.
  • Kirppariostelut ovat jossain määrin sallittu. Vikottaisia kirpparikierroksia ei kuitenkaan sallita.
  • Lainaaminen on luonnollisesti sallittu.
  • Saadut tavarat/lahjat eivät kuulu kielletylle listalle.

MITÄ KOSKEE?

  • Omaa vaatetusta, asusteita, kenkiä
  • Osittain lasten vaatteita, asusteita, kenkiä
  • Sisustustavaroita
  • Kaikkea TARPEETONTA kuluttamista

Lasten vaatteet ovat mukana haasteessa vain, koska olen aikamoinen lastenvaatehamsteri... Nimimerkillä 20 mekkoa / koko... Lapsilta ei saa luonnollisestikkaan puuttua YHTÄÄN MITÄÄN, vaan äidin tehtävä on järkiinnyttää vaatteiden määrää, laatua ja niiden eettisyyttä.

HAASTE EI KOSKE:

  • Palveluita
  • Harrastuksia
  • Yleistä hyvinvointia
  • Matkustelua 
  • Kosmetiikkaa 
  • Ravintoa

Tämä EI ole nuukailuvuosi! Tarkoitus ei ole köyhäillä, vaan kehittää itseäni ja omaa arvomaailmaani. Minulle on tiedossa materiaalihaaveeni täyttävä palkinto, jos ja kun tavoite on täytetty.



---


"Olen luonteeltani minimalisti, olen ollut sitä lapsesta saakka. Vaatevarastossa se ei kuitenkaan ole näkynyt. Ennen haastetta leikittelin ajatuksella kapselikaapista sekä 333-projektista, ostolakko vei voiton. Vaatekappaleita on kuitenkin sen verta paljon että, mikäli varastoni ei yhtä naista vuoden vertaa verhoa, taitaa ongelma olla joko vajaavissa yhdistelytaidoissa tai sitten mainoskoneiston maan alle jyräämässä itsetunnossa. 

Tulen jakamaan blogiini niin paljon asuja, kuin lapsiperheen pyöritys antaa myöten. Tämä ei ole muotiblogi, vaikka muotia ehkä ajoittain sivuankin. Tämä on matka omaan tyyliini, tukitoimi varsin radikaalille haasteelle, ehkä jopa inspiraationlähde joku päivä jollekkin toiselle." (29.1.2016)



---


"Olen ollut nyt ensimmäisen neljänneksen ostolakossa. Ensimmäiset kolme kuukautta eivät ole olleet helpoimmat, mutta vaikeampaakin olisi voinut olla.

Näinkin lyhyenä aikana olen oppinut ostokäyttäyttäytymisestäni valtavasti. Alussa tiettyjen ihmisten seura kasvatti shoppailuhimoani. Myöhemmin laatu- ja eettisyystietämyksen kasvettua entisestään olen voinut kevein mielin astella kauppaan hypistelemään tuotteita, mutta jättää kuitenkin ostamatta. Muiden kerskakulutus ei saa minua himoitsemaan mitään, päin vastoin. Toki rakastan edelleen kauniita asioita ja olen ihan yhtä esteetikko kuin ennenkin, mutta olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse omistaa, eikä kaikki kaunis ole kaikilla samaa.

Arvostan myös enemmän persoonallisuutta kuin koskaan ennen. Olin ennen varsinainen sopuli. Minun oli saatava kaikki mikä oli juuri silloin se "the juttu." Nyt saatan katsella instagramissa ihania kuvia tuotteista, joita olisi saatavilla, mutta joita en siltikään osta, koska minun ei tarvitse.

Myös sosiaalinen media on päässyt leikkuriini. Tiputin itseni pois mm. kaikista itselleni turhista fb-ryhmistä, kuten vaikkapa kirppisryhmistä (en jaksa myydä mitään ja ostaessani nautin enemmän live kirppareista.) Myös erilaiset kauneusryhmät, jotka idea tasolla olivat kivoja, mutta jotka todellisuudessa rakentuivat "mitä ostin tänään" ostosten-esittelyistä, heitin romukoppaan. Nyt karsitummassa Facebookissakin on kevyempi käydä! Ihan oikeasti.

Vaikka varsin vakaalla pohjalla täällä mennäänkin, horjui ajatus aikalailla, miehen ehdottaessa lakon lopettamista. Heikolla hetkellä mies armahti lakkoni, mutta minäpä en luovuttanut! On se palkinto vaivan arvoinen.

Vielä kun joku keksisi vastustuskyvyn hullujen päivien kuvastolle.... Siellä kun olisi aurinkolasit, takki, parit kengät, kasvovesi, siveltimiä, ihan kaikkea todella tarpeellista ihanaa mitä ilman en voi elää!:D...."  (3.4.2016)


---


"Elän nyt todella vaikeaa kautta lakkoni kanssa. Se kausi on ollut verrattain lyhyt, ehkä viikon tai kaksi, mutta kuitenkin loputtoman tuntuinen. Olen ollut todella lähellä heittää lakkoni, aatteeni sekä koko haasteeni kukkulan kaivoon ja haudata ne sinne ikuisiksi ajoiksi. Olen kyseenalaistanut ihan kaiken. Pohtinut onko tässä mitään järkeä. Mitä oikein tällä saavutan? 

Kun houkutuksia tulee jokaisesta ilmansuunnasta. Postista, ihmisten ilmoilta, tuttavilta ja somesta, alkaa kiusaus tuntumaan voittamattomalta. Mutta päivän käristelyn jälkeen, illan pimeinä tunteina, omassa hiljaisuudessa mieli selkenee. Mieleen palaa arvot ja sitä taas muistaa miksi tähän on lähtenyt - ajatukset jäsentyy. Syntyy ideoita sekä uusia näkökulmia. Parhaimmillaan maailman kuva avartuu. Se palkitsee.

Juuri nyt edesmenneet viikot ovat lakoni kannalta olleet kaikista vaikeimmat, mutta kyllä ne vielä kestää. Jotenkuten. Toissapäivänä retkahdin Henkkamaukan tekokuitupaitaan. Kyllä, siihen kaikkein pahimpaan mahdolliseen. Paita oli alennuksessa, mutta eihän se ole mikään perustelu. Kyllä minä tiedän, ettei 15 eurolla myytävää koristeellista paitaa ole millään mittarilla ommellut riittävällä palkalla palkattu ompelija, ei edes sillä alkuperäisen tuplatulla hinnalla. Laatukaan ei kompenssoinut eettisiä epäkohtia, joten palautukeen paita lopulta päätyi.

Sain kuitenkin lisäpotkua shoppailuhullulta siskoltani. Ei, en ole saanut häntä lakkoon, mutta sisko kulta innostui tyhjentämään vaatekaappiaan edukseni. Näin ollen sain tyydytystä uutuudenkaipuuseeni; tarpeellisen takin, ostoslistalla olleet housut, toiveena olleen jumpsuitin sekä tusinan uusia paitoja. 

Näin taas jatketaan, uudella tarmolla. Pian on neljä kuukautta purkissa, siitä voin olla jo ylpeä. Mikään projektini ei ole koskaan kestänyt näin kauaa. Juuri nyt ei ole helppoa, mutta kyllä se vielä aikanaan helpottaa. Vielä ei ole aika luovuttaa!" (12.4.2016)


---


"Toukokuu lähenee loppuaan ja pian uusien vaatteiden ostolakkoni on kestänyt puolivuotta. En olisi millään uskonut, haasteen kantavan näinkin pitkälle. Pääosin lakkoilu on ollut yllättävän helppoa, mutta paria tiukempaakin ajanjaksoa on kevään mittaan tullut todistettua. Viime kuukausi oli pahin, kestin sen kuitenkin hammasta purren.

Rahaa on kulunut tähän mennessä omiin vaatteisiin 238 euroa. Siitä 150 euroa meni laadukkaisiin alusvaatteisiin, joista en tingi. Suhteellisen järkevänä olen pysynyt, vaikka jokunen hutiostoskin on joukkoon mahtunut: Kirpparilta paitapaketti, jonka annoin äidilleni. Takki, jota en osannutkaan pienentää. Neule, josta ompelen tyynynpäälliset.. Mutta olen minä myös tehnyt loistavia löytöjäkin, kuten vaikkapa viimeisimpänä aidon (vaikea uskoa, mutta totta) Burberryn huivin 25 eurolla! 

Lakkosääntöjeni mukaan sallin itselleni kaksi poikkeusta. Eli kaksi tarpeetonta "kauppauutta" ostosta. Ostin tammikuussa ylipolvensaappaat, joihin sanoin käyttäväni toisen poikkeuksen. Saappaat kuitenkin pettivät alle kymmenen kerran käytössä, joten reklamoin niistä ja sain rahat takaisin. Oma moraalini ei anna myöten tuollaiselle nahan haaskaukselle. Jos eläimen nahasta tehdään tuote, täytyy se tehdä eläintä kunnioittaen - kestävästi.

Toisen poikkeuksen meinasin kuluttaa heikolla hetkellä Henkkamaukan tekokuitupaitaan. Palautin sen kuitenkin heti seuraavana aamuna. Onneksi. Olisin katunut jälkeenpäin valintaani. Palautuksesta saamani lahjakortinkin lahjoitin eteenpäin. 

Näin ollen minulla on edelleen kaksi poikkeusta käytössä enkä ole edes aikeissa niitä tällä hetkellä kuluttaa. Kun poikkeuksia on vain kaksi, pitää ne punnita tarkkaan, enkä tiedä mihin ne käyttäisin. Tähän väliin olen saanut kuitenkin kaupoista, kaupanteosta kuin myös kirppareista sellaisen ähkyn, ettei ostaminen edes huvita. Olenkin päättänyt kiristää sääntöjäni ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Eli "totaalivaateostolakko", täältä tullaan!" (20.5.2016)


---


"Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo huomanneet, että olen raskaana. Iloiseksi yllätykseksi odotan kolmatta vauvaa. Toive kolmannesta meillä olikin, mutta emme ajatelleet sen aika olevan näin pian. Minun piti saada koulu tässä välissä päätökseen sekä antaa elimistönikin levähtää, mutta elämä ei aina ole kovin kiinnostunut suunnitelmistani. Ja itseasiassa ihan hyvä niin.

Olin tässä vielä hetki sitten äärimmäisen väsynyt. Lasten lisäksi en hoitanut kuin pyykkihuollon, vaikka senkin vasta sitten, kun pyykit kasautuivat vaarallisen korkeiksi pinoiksi. Mies hoiti kokkaamiset ja koti oli luvan kanssa varsinainen täystuho. Oli vain yksinkertaisesti pakko alisuorittaa kaikki muu, kuin lastenhoito. 

Ostolakkonikin koki päätöksen. Uhkaavaa vauhtia kasvavaa vatsaani oli hankalaa peitellä vanhoilla vaatteilla, jotka muuttuivat hyvin äkkiä nakinkuoriksi. Lisäksi raskauden myötä koin ihan fyysistä huonoa oloa tietyistä vaatteista, joten pakkasin kaikki epämieluisat surutta Uff:in laatikkoon ja marssin kauppaan. Heti tuli parempi olo. 

Lasta odotamme syntyväksi alkuvuodesta, kahden vuoden ikäerolla edelliseen. Ensi kuussa palaan koulunpenkille ja hyvin pian starttaa lasten päiväkotiin tutustuminen. Tänään on virallisesti viiminen päiväni kotiäitinä. 

Olen tässä pohtinut blogini jatkoa. Täällä on ollut todella hiljaista, lähinnä tuon väsymyksen ja salaamisen vuoksi. Lakko jolle blogi perustuu, on lopetettu. Hetken mietin lopettamista, mutten aio lopettaa. Blogi kuitenkin lähtee etsimään uutta suuntaa. Ekologisuus tulee varmasti olemaan jollain muotoa mukana, mutta tuskin niin massiivisena, kun lakkoakaan ei enää ole. Lapsi- ja perhejuttujakin tulee, muttei kuitenkaan siinä mittakaavassa, kuin varsinaisessa perheblogissa. Eli kai sitä aika näyttää mihin suuntaan mennään.:)" (31.7.2016)

---

"Olin vuoden ensimmäiset seitsemän kuukautta uusien vaatteiden ostolakossa. Se tarkoitti, että käytettyä oli luvallista ostaa, muttei uutta, ellei hygieniasyistä se ollut pakollista. Omiin sääntöihini laajensin myös kodin sisustamisen ja jopa jossain määrin lasten vaatteet.

Alku sujui yllättävän hyvin, vaikken kyllä kannustusta saanut oikein mistään ilmansuunnasta. Lopulta mies heitti haasteelleni porkkanan (sillä hän ei millään uskonut sen kantavan pitkälle.) Hän lupasi minulle 1000 euroa shoppailurahaa mikäli vuosi ilman shoppailuhulluutta täyttyisi ja se tonni muuttui pian Chanelin laukuksi.

Porkkana tepsi kyllä, vaikka ajoittain tiukkaa tekikin. Mutta sitten sattui se suuri mutta, joka oli vain ylivoimaista ylittää. Tulin raskaaksi. Kolmannella kerralla maha on kasvanut ennätysvauhtia, vatsani on jo nyt lähes yhtä suuri mitä se oli esikoisen odotuksessa kuudennella kuulla, mikäli kuviin on uskominen. Joten sanomattakin selvää, että vanhat kaapintäytteet muuttuivat pikapikaa nakinkuoriksi. Ja sitten kuvioihin astuikin tajuton väsymys ja pahoinvointi, jonka aiheutti tietyt vaatteet. Joten pieni vaatekaapin täydennys oli paikallaan eikä kyllä yksikään kirpparinkoluumisreissu houkuttanut tyynynhalaamisvaiheessa.

Mutta vaikka Chanel jäikin haaveeksi, opin paljon uutta. Haasteen aikana katosi halu hengailla kauppakeskuksissa, mitä joskus rakastin. Ja se on edelleen kateissa. Haluan kaupoille, kun sieltä jotakin tarvitsen, mutta opin ettei ne todellisuudessa toimi rentoutukseen, vaikka muuta olenkin uskonut. Olen myös oppinut katsomaan tuotteita kriittisemmin, enkä tyydy enää "ihan kivaan", joka jää pian kaapin hyllylle paremman tieltä. Innostuin myös lukemaan kirjallisuutta aiheesta ja sain paljon arvokasta tietoa esimerkiksi materiaaleista ja tuotantoprosesseista. Opin myös sen ikävän tosiasian, että länsimaisen ihmisen on hyvin hankalaa elää täysin riistämättä kenenkään oikeuksia.

Ennen haastetta olin varsinainen shoppailufani. Määristä ei ole tiedostoja, mutta esimerkiksi matkoilla käytiin useat kerrat kaikki mahdolliset kaupparykelmät läpi, harvemmin tyhjin käsin. Nyt reissatessamme on omakin mieli mielummin uima-altaalla kuin tekokuituvaaterekillä. Kevään Tukholman reissulla käytiin Nordiskamuseossa, kun Junibacken oli kiinni, ja käynti oli oikeastikin ihan mielenkiintoinen, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Ne lukuisat Henkkamaukat eivät vain vetäneet enää puoleensa. Ja tällä viimeisimmällä Italian reissulla, josta instagramissa on jonkin verran kuvamateriaalia, jätimme suosiolla kauppakiertelyt yhteen puolikkaaseen päivään, johon toki sisältyi myös ravintola ja kahvilakäyntejä sekä vanhan kaupungin kiertelyä. Eli on minussa jonkinlainen muutos näkyvissä." (3.9.2016)



Onko täällä muita uusien vaatteiden ostolakossa olleita / olevia / harkitsevia? 
Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden ajatuksia.:)

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

#SLOWMORNING - HYVIN ELETTY





No nyt löytyi kirja, jota voin lämmöllä suositella!... Jo ihan senkin vuoksi, että minä, kolmen lapsen äiti, ehdin lukea sen vuorokaudessa kannesta kanteen... Hyvin eletty on nykynaisen lifestyle-opas eettisesti ja ekologisesti kestävään elämäntapaan. Ja nimenomaan tyylillä. Ekoillenkin voi olla todellinen CHIC!

Opuksessa pureudutaan moniin länsimaisen naisihmisen elämänalueisiin: pukeutumiseen, kosmetiikkaan, ravintoon, asumiseen. Teokseen on myös haastateltu muun muuassa vaatesuunnittelijoita, bloggareita sekä kosmetiikan tuottajia. Vahvoja yrittäjänaisia.

Itselleni sisältö on suurimmaksi osaksi tuttua kauraa, mutta listauksista olen äärimmäisen kiitollinen. Kansien sisältö kattaa useamman listan niin kasvisruokapaikoista, eettisistä-/ekovaateliikkeistä kuin myös kosmetiikkarakkauksista.

Ja sitähän se hyvä elämä on, täyttä itsensä näköistä elämää heikompia hyväksikäyttämättä.

Ostopaikat löydät Googlaamalla, itse lainasin tämän "best sellerinä" kirjastosta parin viikon laina-ajalla kuten näkyy.

torstai 9. marraskuuta 2017

STAILATTAVANA





Osallistuin suurella mielenkiinnolla stailausyhteistyöhön, siitä huolimatta, että minulla on kyllä tarkka visio siitä kuinka haluan pukeutua. Se toteutus ei vain joka päivä luonnistu, kun treenitrikoot on liian helppo vetää jalkaan.

Stailaajana toimi Instyleout:in ihana Anni. Todella mukava ja helposti lähestyttävä raikas persoona.  Mutta ei kai stailaajan ammatissa mikään kiukku-Pirjo menestyisikään... 

Instyleout:in viihtyisät tilat sijaitsevat Lauttasaaressa. Helppojen kulkuyhteyksien päässä. Annilla tuntuu olevan varma ote stailaamiseen sekä ekologista näkökulmaa. Hän pyrkii valikoimaan myytävät vaatteensa siten, ettei niistä tulisi ongelma, vaikka ne päätyisivät Uff:in laatikkoon. Esimerkiksi akryylivaatteita ei hänen valikoimistaan löydy. Anni myy uusia sekä käytettyjä vaatteita, myös ekovaatemallistoa. Stailauksen voi tilata uusilla, käytetyillä tai sekä että vaatteilla. Itse valitsin "sekä että", kuten valitsivat myös mukana olleet Agu ja Mira-Mariekin.

Omissa asukokonaisuuksissani (joita oli useita, mutta joista osa ei imartelevasti kameraan tallentunut) oli huomattavissa määrin tuttuja elementtejä, mutta tuli sitä toki joitakin yllätyksiäkin, kuten vaikka tuo sininen neule, joka lähti mukaani. Onkohan minulla koskaan ollut mitään tuon väristä... Eräs keltainen takki ja tuo kuvissa näkynyt bomber jäivät hieman kaivelemaan. Jätin ne ostamatta, kun takkeja löytyy yllin kyllin jo ennestään... Mutta mikä parasta, stailauksen jälkeen on vuoden verran aikaa käydä sovitusti täydennys ostoksilla! Tällöin ei luonnollisesti enää stailata, vaatevalikoima voi olla muuttunut sekä paikalla on mahdollisesti muitakin kaappien täydentäjiä.

Esimerkkihintoja ulkomuistista:

(käytetty) takki n. 20€
(uudet) housut n. 30€
(uusi) onesize neule n. 40€
(uusi) peruspaita n. 20€
korut n. 10€

Stailaushinnat löytyvät täältä. Kaikista edullisinta on käydä stailattavana ennen kolmea yhdessä kaverin kanssa. Ajan voi varata suoraan netin kautta, myynnissä on myös lahjakortteja. Tämä oli oikeasti todella kiva kokemus, että vinkvink joululahjoja miettivät!

tiistai 7. marraskuuta 2017

SYNNYTYS ENNEN JA NYT


Vuonna 1926 kävi joulupullien paisto sen verta raskaaksi, että tulevan isän piti ottaa jalat alle ja hakea kätilö pullantuoksuiseen tupaan. Pieni käärö, nykyään 91-vuotias isoisomummo, saapui maailmaan lapsuuden kodissaan Sipoossa juuri ennen joulua.

Vuonna 1946 20-vuotias nuori nainen kirjautui yksityiseen Boijen sairaalaan. Synnytys eteni ensisynnyttäjällä nopeasti, kipua lieventämättä. (Kivunlievitystä ei ollut saatavilla.) Sairaalassa seurattiin toipumista ainakin viikon verran. Hoitaja hoiti pesut pesulapuilla. Tukihenkilö oli vieras sana eikä vierailijoilla, edes tuoreella isällä, ollut sairaalaan asiaa.

Vuonna 1968 Kätilöopistolla ei tunnettu vierihoitoa, tukihenkilöä, saatika kivunlievitystä. Vauva kävi äidin rinnalla vain ruoka-aikaan, muu aika pyhitettiin levolle. Vierailijat sallittiin, lapsia lukuunottamatta.

1990-luvun Kättärille oli synnyttäjä tervetullut tukihenkilön kanssa. Vierailuajat olivat iltapainoitteiset eikä lapsivieraita torjuttu. Kivunlievitys ja vierihoito oli käytössä. Synnyttäjiä oli paljon, mutta pois ei hoputettu. Synnyttäjän muistikuvien mukaan osastolla vietettiin 3-4 vuorokautta ennen kotiutumista.

Kun vuonna 2013 lähdin Kättärille synnyttämään esikoistani, synnytysosaston kiire oli sellainen, ettei minua kuultu eikä minun uskottu synnyttävän. Vasta kolmannella kerralla huolittiin sairaalaan sisään - suoraan synnytyssaliin. Osaston kaikki salit olivat täynnä ja kätilö tuntui kiireiseltä. Sain toiveesta kunnon koktailin epiduraalia, ilokaasua sekä oksitosiinitippaa, jotka korkeista odotuksista huolimatta eivät turruttaneet tuntoaistejani. Tukihenkilönä toimi aviomieheni. Sama tyyppi katkoi napanuoran. Lapsi oli vierihoidossa koko kahden vuorokauden perustarkkailuajan, jonka joutui sairaalassa synnytyksen jälkeen viettämään mikäli oli ensisynnyttäjä, lapsi syntyi alta kolmikiloisena tai viikolla 37. Perhehuoneet, jonne mieskin olisi voinut kanssamme jäädä, olivat varattu.


torstai 2. marraskuuta 2017

KUINKA VAATE KIERRÄTETÄÄN?

Vaikka olenkin monet kerrat liputtanut täällä kirppareita ja etenkin Konttia ostospaikkana, olen silti varsin pettynyt ihmisten lajittelutaitoihin. Nimittäin jokaikisellä kirpputorilla on tullut törmättyä, jos minkämoisiin lumppulaareihin. Lue siis tämä ennen, kuin teet vaatejätteelläsi tuskaa muille.

(Kuva)


Vaate jonka VOISIT PUKEA ENSITREFFEILLE TAI MENNÄ ULOS SYÖMÄÄN YMS. Sopii lahjoitukseen ja myyntiin. Hyväntekeväisyyskirpputorit, kuten Uff, Fida ja Kontti, pyrkivät tekemään tuotoillaan hyvää. Se että näitä tahoja kuormitetaan lumpulla on pois siltä hyvältä, sillä jätemaksut kohoavat, kun lumput joudutaan kärräämään poltettaviksi. Myöskään lahjoitustahot eivät kaipaa rytkyjä, sillä heikossa jamassa olevilla ihmisillä tuskin löytyy voimavaroja parsia lahjoitettujen vaatteiden reikiä - saatika vaihtaa vetoketjuja. Lahjoitusvaatteillahan on kuitenkin tarkoitus helpottaa ahdingossa olevan tilaa, eikö?

Pikkuvikaisen vaatteen voi myydä itse kirpparilla, kunhan vika on ostajan tiedossa! Pikkuvikaisia vaatteita ei tule kärrätä hyväntekeväisyyskirpuille. Ehjä tavara ei ole maailmasta loppunut eikä ihan pian lopu.

Kauppojen tekstiilikeräykset tuntuvat ainakin omaa korvaani viherpesulta. Esimerkiksi H&M antaa lumppukassia vastaan -15% kupongin, jolla päästään lähtöpisteeseen... Sen jälkeen lumput kuskataan Suomesta Saksaan poltettavaksi. Tai no osa kai menee teollisuuteen, kuten autojen kattoihin. Sitä vaan, ettei niitä autoja nyt niin paljon tuoteta, että kaikki maailman rätit saatasiin peltilehmien kattoihin. Tässä kuviossa kun on mukana muitakin maita kun Suomi. Ja vielä kun lisätään pakkaan se että mitä ilmeisemmin H&M polttaa omatkin ylijäämä tuotteensa, niin kuinka paljon riittää luottoa kierrätyskuviollekaan?

Vaatelumpun voi itse halutessaan hyödyntää rätteinä, uuden tuotteen materiaalina, matonkuteina, tarjota roskalavaryhmiin jollekkin tuunaajalle tai mitä ikinä sitä keksiikään. Itse tein barbeille vaatteita.

Vaatelumppu kuuluu poltettavaksi eli roskiin, mikäli kunnassasi ei ole tekstiilikierrätystä (taikka et syystä tai toisesta sinne pääse.) Tällöin vaateet poltetaan savuna ilmaan, mutta niistä saadaan energiaa. Vaatelumppua on se nukkaantunut, reikiintynyt, värinsä ja muotonsa menettänyt vaate, jota et itse enää kehtaa tai halua käyttää. Helsingissä suosittelen tekstiilikierrätykseen Recciä, sillä on käsittääkseni puhtaat jauhot pussissa.

maanantai 30. lokakuuta 2017

MEILLÄ KOTONA



Ikuisuusprojekti, joku sanoi. Ja niin kotimme onkin edelleen ihan yhtä vaiheessa, kuin muuttaessamme. Vaikkakin sisustus on noista ajoista huomattavasti muuttunutkin.

Totesin tässä taannoin, että talouteemme ei tule enää koskaan kangassohvaa, jossa ei ole pestävää huppua, joten ostimme sitten uuden sohvan. Valkoisen nahkasohvan. Sellaisen jonka olen ajatellut hankkivani jo ennen omilleni muuttoa. Joku ajattelee hullu mikä hullu. Minä ajattelen, että olipa fiksu ostos. Sitähän on nimittäin pohdittu vuosikaudet, joten tuskin ihan pian kyllästyttää. Nahkapinta on myös suhteellisen helppo pyyhkiä.

Se mikä minussa on lapsiluvun kasvettua kypsynyt on kärsivällisyys. Maailmani ei pirstaloidu, jos en saa välittömästi jotakin. Esimerkiksi matto meni pesuun sillä sekunnilla, kuin uutuutta hohtava sohva kannettiin sisään. Nyt kuukauden parin jälkeen se on siellä edelleenkin.

Meillä on myös huomattavasti enemmän viherkasveja kuin ennen. Kiitos sisustusmuotiharrastajien. Kuten myös todella kerroksellista ajallisesti. Näissäkin (varsin rajatuissa) kuvissa on uutta ja vanhaa, ostettua ja saatua, kirpparilta ja kaupasta, sekä tietysti itsetehtyä.


Vink, vink!  Jaan aktiivisesti sisustustamme instagramissa: _camilla_s.

perjantai 27. lokakuuta 2017

TEKSTIILIJÄTE BARBIEN VAATTEIKSI

Joitakin päiviä tai peräti viikkoja sitten (ajantaju on väsymyksen myötä totaalisen hukassa), ajauduin värkkäämään vanhoista pilalle menneistä vaatteista barbeille uusia pukimia. Tarkoituksena oli opetella saumurin käyttöä, mutta kun lopputuloksena oli vain riekaleisia kankaita, tyydyin tikkaamaan käsin.

Mies kulta, meni ostamaan pari vuotta sitten rakkaalle vaimolleen saumurin, kun vaimo sellaisesta pakkomielteen sai. Vaimohan ei rehellisyyden nimissä tiennyt mitä sellaisella tehdään, mutta sellainen oli saatava ja vaimosta kasvoi unissaan ompelijoiden pro. Unet jatkuvat edelleen ja kone saattaa löytyä lähiaikoina ikkunan alta pirstaleina, mikäli harjoittelu lähiaikoina jatkuu...


Kärsimättömästä luonteestani huolimatta sain kuin sainkin jotakin kursittua kokoon. Mekko on tehty tahriintuneiden legginssien lahkeesta. Siinä ainoa tikkaamani (takasauma) menee vähän vinksin vonksin, mutta kaiketi se silti leikkijöille kelpaa. Panta tuli solmittua vahingossa kangaskaistaleesta. Ajattelin tehdä pienen setin vastaavia minivaatteita tytöille pukinkonttiin. Käsin.


maanantai 23. lokakuuta 2017

MAITOKAHVIMEDIA

Nyt kun blogini on virallisesti julkistettu osaksi Maitokahvimediaa ja sinne ruudun taakse saattaa eksyä jokunen uusikin lukija, ajattelin hieman avata taaustojani.

Kuten asiaan kuuluu, aloitan minäkin  esittelyni naisena olemalla Camilla, 27-vuotias kolmen lapsen äiti. Ja vaimo, sitähän ei sovi unohtaa. Kuinkahan usein miehet aloittavat esittelynsä: "Hei olen Heikki, neljän lapsen isukki ja aviossa, kuten sormuksesta näkyy." Ei kovin usein. Tai kai joskus. Vertaistukiryhmissä? 

Joka tapauksessa olen tällainen pöytälaatikkokirjailija. Näen ympäristöni diy-juttuina, jääkarhujen elinolot ahdistavat ja sitä rataa. Pyrin olemaan ekohenkinen olematta ituhippi, vaikkei heissä mitään vikaa olekaan. Päinvastoin. Ihailen sitä vapauden tunnetta joka heistä huokuu. Punaisia hiuspehkoja, leppoisaa elämänasennetta, kommuuniasumista ja idutkin ovat hyviä. Tosin näin niiden tuottamisesta dokkarin, jossa siemeniä lilluteltiin suojavaatteissa kloorikylvyssä. Kloorilitku oli monin kerroin vahvempaa kuin uimahallissa. Sitten siemenet huuhtaistiin lämpimällä vedellä ja idätettiin kuusi päivää. Hymyilevä matami iski lapiolla ituja mukaan viemisiksi. Kukaan, edes toimittaja, ei kyseenalaistanut kemikaalikuormaa. Tosin dokkarin mukaan itsekasvatetut idutkin tappoivat. Tulin sellaiseen lopputulokseen, ettei meillä syödä vähään aikaan ituja.

Yritän tarinoida blogia jota itse lukisin. En halua pitää liian siloteltua blogia ja siksi kirjoitustyylistänikin paistaa läpi silloinen mielenlaatuni. Silloin kun ketuttaa se näkyy, silloin kun ilostuttaa se näkyy ja silloin kun väsyttää se näkyy.  Useimmiten väsyttää, bloggaanhan öisin. Mihin muuhunkaan kellonaikaan tietokoneen näpyttely onnistuisi äidiltä jonka lasten iät ovat: 9kk, 2v,  4v sekä tietysti tuo 30v bonuslapsi.  

Oli miten oli, pyrin pitämään elämän makuista blogia. Ekomaisesta näkökulmasta, unohtamatta kuitenkaan sitä tosiasiaa, etten ole mikään erämaan Jorma, ekologisuuden perikuva. Mutta yritän. Tuttavapiirissäni olen tänäpäivänä vähän sellaisen "outolinnun" asemassa näiden luontofilosofioideni kanssa, siksi jaankin aatteeni enimmäkseen tänne...

Blogi löytyy jatkossa samalla nimellä ja samoilta vanhoilta sivulta, mutta myös Maitokahvimedian saitilta sekä some-kanavista. Maitokahvimedian periaatteena on olla lähellä lukijoita, emme pääse viereesi lankoja myöten, mutta vastaamme kommentteihin, teemme hyväntekeväisyyttä (tällä hetkellä haussa on yksinäinen odottaja! Ota yhteyttä jos tunnistat itsesi.) Ja esimerkiksi pikkujouluihin on arvonnassa paikka lukijalle (Tai oli, en tiedä onko arvonta jo suljettu.)

Löydyn myös Instagramista nimimerkillä: _camilla_s .

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

UNIIKIT (ENTISET) MAINOSLASIT



Jokin aika sitten katsoessani astiakaappiin huomasin ylähyllyn mainos(?)viinilasit. Samassa muistin askartelulaatikon pohjalla lojuvat lasimaalit. Ja ei kun penkki alle ja uuni lämpiämään. Näin sai 12 kaappiin unohdettua kupposta uudet ilmeet. 

Yhdellä pinkillä kynällä sekä mustalla maalilla säästyi pala luontoa. Toki se olisi säästynyt enemmän yhtikäs mitään tekemättä. Mutta minkäs teet, kun omaat kärsimättömän mielen, estetiikan rakkauden ja ajoittain liiankin tuottavat aivot. 

Tähän yltää jokaikisen ihmisen luovuus, sen kun roiskii maalia pintaan. Aikaa kului jokunen tunti kahdesta päivästä. Eipähän tullut notkuttua netissä.

perjantai 20. lokakuuta 2017

AUTUMN VIBES




Tässä Ylen jutussa paljastuu, että vaateketjut ennemmin tuottavat liikaa ja polttavat ylijäämät, kuin tuottaisivat vähemmän. Tavaran hinta on niin alhainen, että on edullisempaa tuottaa jätettä, kuin jättää luonnonvarat tuhlaamatta. Jokin tässä maailmassa mättää ja pahasti.

Eräässä, ei niin kulutusmielisessä, Fb-ryhmässä pohdittiin suomalaisen kulutus-tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa todettiin keskivertosuomalaisen kuluttavan 870 euroa vaatteisiin ja jalkineisiin vuodessa. Kaiketi kaikille selvää, ettei summa kulutuskriittisten sisintä lämmittänyt. 

Olen kieltämättä itsekin sitä mieltä, ettei me tarvita joka viikko uusia vaatteita, ei edes joka kuukausi. Ei kai edes joka vuosi (lapsia lukuunottamatta.) Tarve ja halu on vain joskus vaikea erottaa... Mutta olen myös sitä mieltä, ettei lähtökohtaisesti mikään vaatteiden vuosibudjetin summa, kerro henkilön ekologisesta aatteesta mitään.

Sillä niin suurella kuin pienelläkin vuosibudjetilla, voi olla hyvin tietoinen kuluttaja. Tietoinen kuluttaja ostaa vaatteen, joka kestää käyttöä, aikaa ja katsetta. Vaatteen joka miellyttää itseään niin kauan, kunnes se on käyttökelvoton, maksoi mitä maksoi. Tietoinen kuluttaja ei osta vaatetta joka kuluu puhki parissa kuukaudessa. Ei ainakaan tietoisesti. 

Sillä ostaessa yhden laadukkaan tuotteen, vaikka sitten kalliimmalla hinnalla, säästää ajan myötä niin luontoa kuin kukkaroakin. Mutta hinta ei aina korreloi laatua. Laatutuotteita on mahdollista löytää  myös kirppareilta.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

SÄILYTYSPUSSILLA ENTISÖITY TUOLI



Koti on itselleni kovin tärkeä paikka, vietänhän siellä tässä elämäntilanteessa enimmän aikani. Tarvitsen ympärilleni myös paljon estetiikkaa, joka ruokkii luovuuttani. Ja siksi olen mielissäni, että kykenen jonkinlaisiin tuunausprojekteihin, sillä ilman tuunaamista, en välttämättä kykenisi kovinkaan kummoiseen ekoajatteluun, mitä kuluttamiseen tulee...

Pidän vanhoja huonekaluja suuressa arvossa (itseasiassa suuremmassa kuin uusia), mutten ole heitä, joiden mielestä niiden ulkomuotoon ei saisi mitenkään kajota. Mielestäni on mahtavaa suunnitella, kuinka vanhasta saa itselle mieleistä, nykyiseen ympäristöön sopivaa. Ja jos on useita eri tyylisiä kalusteita, pitää niiden välille luoda jonkinlainen yhteys, mikäli seesteistä lopputulosta halajaa.

En ole koskaan osannut säilöä laukkujani oikeaoppisesti säilytyspusseissa. Mutta tuo pussukka oli niin kaunis, että päätin heti sen nähtyäni että jotakin uutta siitä syntyisi. Puoli vuotta harkitsin tyynyliinaa, mutta kun sopivaa tyynyä ei ollut, projekti sai odottaa. Nyt se sai uuden elämän tuolin verhoiluna enkä tyytyväisempi voisi olla. Alkuperäisen lookin voi kurkata täältä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

KUKA PELKÄÄ MUOVIA?

Kuva

Muovia on ympäristössämme kaikkialla: Huonekaluissa, maaleissa, tiskikoneissa, leluissa, vaatteissa, hygienia ja kauneustuotteissa, jopa ruokamme on pakattu siihen. Muovi on kevyt sekä halpa materiaali. Sen tuottamiseen kuluu vain 4% kaikesta käyttämästämme öljystä. (Lähde: Muoviteollisuus ry.) Muovia on mahdollista tuottaa myös biohajoavana.

Vaan kysymys kuuluu, että kuinka paljon sitä biohajoavana tuotetaan, kun mikäli uutisointiin on uskominen, yksi tämän hetken suurimmista uhista on mikromuovi. Pienen pienet alle viiden millimetrin kokoiset muovikiteet, jotka läpäisevät vedenpuhdistamot (ainakin osittain) ja joita kalat ovat keksineet käyttää helppona ravintona. Mediassa syytettiin alunperin kosmetiikkateollisuutta mikromuoviongelmasta, mutta nyt on löydetty toinenkin lähde - tekokuituiset vaatteet. Tekokuidut, kuten vaikka polyesteri, ovat muovia. Jokaisessa pesussa niistä irtoaa mikromuovia.

Suurin mikromuovin lähde on kuitenkin autoilu. Autojen renkaista irtoava mikromuovi leviää kaikkialle ympäristöön.

Tyynessä valtameressä kelluu kolme kertaa Suomen peittävä muovilautta. Se ei ole ainoa merten kaatopaikka. On hullunkurista, että käytämme kertakäyttöisenä materiaalia, joka on luotu kestämään. Tavanomainen muovihan ei maadu, se hajoaa ajanmyötä aina vain pienempiin osiin, mutta katoamaan sen saa vasta polttamalla. (Sitä ei kannata harrastaa kotioloissa.)

Onko yletön pakkaaminen järkevää? Pakkausten tehtävä on suojata tuotteita kuljetuksessa ja etenkin hevi-osastolla pyritään pienentämään tällä tavoin hävikkiä. Mutta alkuviikosta avasin keksipaketin. Keksien kääre oli muovia, ne olivat muovikennossa ja jokainen paketin yhdeksästä keksistä oli pakattu yksittäin muoviin. Järkevääkö?

maanantai 9. lokakuuta 2017

OMENAHILLO

Olemme saaneet nauttia tänä vuonna äitini äidin mökkipuiden antimista. Omenoita on kantautunut osoitteeseemme niin paljon, että niitä olisi saanut pian kantaa biojätteeseen, ellei niitä jollain tavoin olisi ruvennut säilömään... 

Useimmiten jos omenoita on meille suotu, on ne puristettu mehuksi. Isälläni kun on mehustamo, Heikinlaakson mehuasema, jossa saa omput puristettua mehuksi. Mehua ei pastöroida, jonka ansiosta omenan vitamiinit säilyvät. Siihen ei myöskään lisätä mitään, vaan mehu on 100% omenamehua. Säilytykseen tarvitset tilaa jääkaappiin ja pidemmäksi ajaksi pakkaseen.

Toissa yönä innostuin (lue: jouduin, pilalle menon uhalla) keittämään hilloa. Ensimmäistä kertaa elämässäni ja vieläpä onnistuneesti! Hillossa ei taida olla montaa vitamiinia keittämisen jäljiltä ja on siinä melkoisesti sokeriakin. Mutta uskoisin sen olevan puhtaampaa, kuin perus Alepan hillovalikoima. Voit vaikka lukea hillopurkin kyljestä, että siihen on lisätty jokunen ainesosa enemmän kuin itsetehtyyn...


Omena hillo:


omenoita n. 2kg
hillosokeria n. 500g
kanelia n. 1 rkl

  1. Kuori ja kuutioi omenat
  2. Keitä omenat pehmeiksi.
  3. Valuta pois ylimääräinen vesi ja soseuta blenderissä.
  4. Kaada sose kattilaan, lisää sokeri, kaneli sekä (tarvittaessa) pieni määrä vettä, keitä matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia.
  5.  Pese ja desifioi (keittämällä) lasipurkit. Itse hyötykäytin piltti- ja hunajapurkkeja.
  6.  Purkita hillo ja nosta purkit jäähtyneinä kylmään.


perjantai 6. lokakuuta 2017

RUOKAPÖYDÄSTÄ TYÖPÖYTÄ



Ajauduin katsomaan uutta sarjaa. Vihreämpi elämä kertoo norjalaisen Live Nelvikin omasta ympäristöprojektista. Jaksoissa käsitellään mm. kierrätystä, kulutusta, ruokaa ja hiilidioksidipäästöjä. Sen innoittamana laskin omatkin päästöni, mikä oli taas ihan hyvä muistutus missä olisi parantamisen varaa... Suomessa suurimmat yksityisten kuluttajien kasvihuonepäästöt ovat lähtöisin ravinnosta, liikkumisesta sekä asumisesta. Vaikka näillä leveysasteilla asuntoja on lämmitettävä, riittää tällä kansalla petrattavaa. Nimittäin suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittava kansa, sanoo WWF.

Itse olen harrastanut "ekosisustamista" jo ennen, kuin mitään ekologisuudesta tiesinkään. Järjestelin tavaroita sekä pohdin miten mitäkin huonekalua tuunaisin jo lapsena, vaikkei meillä tuunaamista harrastettu. Eikä kyllä sisustamistakaan, joten minulla ei ole harmainta aavistustakaan mistä tämä innostus on päähäni iskenyt. 

Päälle vuosi sitten meillä meni sisustus uusiksi vastaanottaessani muualla turhiksi jääneitä huonekaluja. En tuolloin osannut aavistaa kuinka suuri urakka edessäni olisi. Enkä sitä, että vatsassani kasvaisi uusi ihmisalku, jonka kasvattaminen veisi voimani mennessään. Kuitenkin, nyt vihdoin ja viimein ollaan voiton puolella. 

Sellaisinaan huonekalut riitelivät keskenään. 74 neliötä oli liian ahdas tila sekamelskalle ja kolmen lapsen äidille, joka tarvitsi ympärilleen estetiikkaa sekä kodin rauhaa. Kaikki tänne tuolloin kannetut huonekalut saivat muuttua valkoisiksi ja osa koki muitakin muutoksia, sillä ne olivat säilytyksessä vaurioituneet. Kuitenkin nyt kaikesta tästä on tullut kokonaisuus, joka on minulle hyvin tärkeä. En voisi enää kuvitella asuvani "Ikea-kodissa", vaikka kyllä meiltä Ikeaakin löytyy.

Kuvassa oleva pöytä on vanha ruokapöytä. Siitä, kuinka vanha se on, ei itselläni ole tarkkaa tietoa, mutta vanha se on. Se oli vuoden verran meillä ruokapöytänä. Pöytä kävi kuitenkin hivenen ahtaaksi ja yksi jaloista oli yläosasta halki, joten kun mies eräänä kesäpäivänä kantoi suuremman ovesta sisään, oli aika keksiä vanhalle uutta käyttöä. 

Pihalla ollut roskalava ei tuntunut oikealta osoitteelta. Koitimme kantaa sen väliaikaiseksi parvekepöydäksi, muttei se mahtunut ovesta eikä ruuveja saanut auki - onneksi. Hetken pohdin pöydän halkaisua ja sen seinään kiinnittämistä peilipöydäksi, mutten uskaltanut ottaa riskiä seuraamalla halkeaisiko pinta. Sitten keksin laittaa jatkopalat piiloon ja testata sopisiko olohuoneeseemme työpöytä. Se sopi. Siinä se saa olla, kunnes jalka pettää, silloin on aika kokeilla peilipöytä-ideaa.

Käyttäkää ihmiset luovuuttanne, käyttäkää tavaranne loppuun saakka! Se säästää luontoa, virkistää aivoja sekä tekee hyvää mielelle antaen onnistumisen tunteita.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

IKÄKRIISEILYÄ 27-VUOTIAANA



Täytän viiden päivän päästä 27 vuotta. Se on paljon tai vähän, riippuen keneltä kysytään. Tänä päivänä tuntuu olevan muotia kailotella kurkunpäät suorina, kuinka ikä on vain numeroita ja kuinka elämä luistaa, kuin voideltu suksipari kolmekymppisenä, toisin kuin silloin parikymppisenä. Itse en ole siitä luistamisesta niin kovin varma... Mutta kai tässä vielä on toivoa kolmekymppisenä kukkaan puhkeamiselle. Tosin ainakin näin vajaata viikkoa ennen 27 vuoden ikää, on peilissä vastassa melko nuutuneen näköinen tyyppi. 

Pian 27-vuotiaana huomaan muuttuneeni balleriinasta bulleriinaksi, olevani yhtä väsynyt mutsi kuin kaiken ikäiset muutkin ja että aika alkaa jättämään jälkensä. Mutta huomaan myös olevani onnellisempi, varmempi, viisaampi ja rohkeampi kuin koskaan ennen ja siitä on kiittäminen lapsiani. He tulevat aina olemaan se teko, josta olen aina vain ylpeämpi. Kiitollisempi. 

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

LUKUVINKKEJÄ SYKSYYN

Tiesitkö, että lukemalla aivosi saavat uusia virikkeitä, joka käynnistää moninaisia tunne- ja ajatteluprosesseja? Viihdyttävän ja rentouttavan (unta parantavan) arvon lisäksi lukeminen avaa meille mahdollisuuden oppia uutta, ymmärtää käytöksen syitä sekä samaistua. Se kehittää sanavarastoa, kommunikointitaitoja, empatiakykyä, auttaa erityisesti ikäihmisten muistijärjestelmää vaikuttamalla positiivisesti muistin säilymiseen, parantaa keskittymiskykyä sekä kehittää lukutaitoa.

Tänä kesänä luin kolme raskasta, mutta todellakin lukemisen arvoista kirjaa. Omalle lukulistalleni valikoituu useimmiten varsin synkät ihmiskokemukset ja olen saanut tästä negatiivistakin palautetta, mutta mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että vaikeista asioista kirjoitetaan ja että niitä luetaan, sillä ilman tietoa mikään ei muutu.


Seitsemän nimen tyttö kertoo tositarinan nuoren tytön loikkaamisesta Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan. Kirjassa kerrotaan elämästä Pohjois-Koreassa, uskomattomasta selviytymistaistelusta Kiinassa ja elämisestä peitenimien takaa. 

Olin Isisin vanki kertoo tositarinan jesiditytön joutumisesta Isiksien orjaksi, ystävyyden voimasta sekä hermoja raastavasta pakomatkasta.

Lapinkuninkaan tytär kertoo sota-ajasta Suomessa. Kirja perustuu moniin historiallisiin lähteisiin sekä kirjailijan omiin muistoihin. Vanhempien kirjeistä tehdyt lainaukset tekevät tekstistä todentuntuisen.

lauantai 23. syyskuuta 2017

6,5 EURON MINI RODININ TAKKI




En myönnä olevani niitä mammoja, jotka käyttävät lasten pikkuhousuihin 50 euroa ja haalariin 200 euroa, koska logo. (Enkä väitä, että siinäkään mitään väärää olisi.) Mutta kun taannoisella kierroksellani Kontissa, löysin rekistä Mini Rodinin takin 6,5 euron hinnalla, lähti tämä mami melkoisella vauhdilla kassaa kohti. 2013 malliston Check Parkan alkuperäiseksi hinnaksi paljastui 160 euroa, kiitos Googlen.

En oikein perusta lastenvaate-merkeistä. Itseasiassa harvassa tämän hetken hypetysmerkissä näen mitään erityisen ihmeellistä. En voisi kuvitella jonottavani nettikauppaan ostaakseni pipoa. Mutta siitä huolimatta tämän takin löytäminen herätti paljon tunteita. Huomasin kuinka syvälle brändäys iskee, jopa tällaiseen vastarannan kiiskiin.

Hintahan ei nimittäin pelkillä materiaaleilla selity, sillä takki on 55% polyesteria ja 45% luomu villaa. Vuori on 100% polyesteriä. Lapussa on made in China-merkintä. Merkki kuitenkin pyrkii pitämään ekologisista arvoistaan kiinni käyttämällä kierrätettyjä- sekä luomumateriaaleja. Kaikki polyesteri takissa on kierrätettyä. Työn laatu vaikuttaa hyvältä. Takin ainoa moite (kirpparirekissä) oli hupusta irronnut nappi. Se ei luonnollisestikaan vaatinut muuta, kuin pari neulan pistoa. Täsmälleen samalainen nappi löytyi omasta takaa.

Olen aiemminkin ylistänyt Konttia siitä, että siellä on pidetty kirpparihinnoista kiinni, eikä olla lähdetty kiskomaan käytetystä uuden tuotteen hintaa, kuten esimerkiksi Uff tekee. Erityisesti lastenvaatteiden hinnat ovat olleet kohtuulliset, olivat ne sitten merkkiä, taikka eivät. Se on mielestäni monilta kannoilta katsottuna reilua.

tiistai 19. syyskuuta 2017

SECOND HAND STYLE



Tiesitkö, että suomalaiset tuottavat 71,5 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa? Siis kansa jonka väkiluku on 5,5 miljoonaa. Pelkästään Uff:in laatikoihin kiikutetaan vuodessa 15 miljoonaa kiloa tylsäksi käynyttä tekstiiliä. Käytämme rahaa vaatetukseemme aiempaa enemmän, vaikka niiden hinta on samaan aikaan laskenut.

Ihminen on aina ollut turhamainen. Kautta aikojen on koristauduttu, eikä muotikaan mikään uusi keksintö ole. Mutta pikamuoti on. Huono laatu ei ole koskaan ennen kelvannut kuluttajille, kuten se tänä päivänä kelpaa. Koskaan ennen ei olla maksettu (suhteessa) näin pientä summaa vaatteista, eikä koskaan ennen oltaisi tyydytty kertakäyttövaatteisiin.

Ajat, moraali sekä aatteet muuttuvat. Elämässä pitää katsoa tulevaan, mutta kaikki muutokset eivät ole hyvästä. Laadukas vaate ei tarkoita niskalapun merkkiä, vaan vaatetta jonka kangas kestää vielä, kun viimeistelyvaiheessa lisätty kemikaalipinnoite, (jonka tehtävä on mm. estää rypistymistä), on pesty pois. Ja jonka ompeleet eivät kierrä, saatika ratkeile pelkästä katseesta. 

On sallittua näyttää hyvältä, se tukee tyytyväisyyden tunnetta omaa itseään kohtaan. Mutta mikäli ekologiset arvot ovat tärkeitä, on hyvä muistaa että, ekologisinta on ostaa tarpeeseen ja kuluttaa tuotteet itse loppuun. Mikäli siihen ei kykene, olisi suotavaa kierrättää unohtamatta muistisääntöä, ettei reikäset sukat tai tahriintunut trenssi kuulu kirpparille. 

Voi olla oivaltavaa huomata, että uutuuden kaipuun tyydyttämiseen riittää tuote, joka on vain itselle "uusi." Kirpparilla paljastuu myös se tosiasia, millainen vaatekappale kestää. Kestävä vaate näyttää aina paremmalta päällä, kuin hutaisten tehty rätti.

Ylläolevasta kuvan asusta vain yksi osa on haettu suoraan kaupasta. Kengät. Housut ovat siskon vanhat, takki kirpparilta 15 eurolla ja kashmir-paita (joka ei näy) on löytö Punaisen Ristin Kontista parin euron hinnalla. Ja koska aikalailla asussa kuin asussa, jotka minulla nähdään, on useimmiten edes yksi kierrätetty elementti, päätin aloittaa asukuvien säännöllisen julkaisun second hand style-alaotsikon alla. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

VILLASUKKA KEPPIHEVOSEKSI


Jäikö lapsesi sählymaila pieneksi? Söikö pesukone villasukan parin? Ei hätää, jäljelle jääneet muuntautuvat kädenkäänteessä uudeksi leluksi - keppihevoseksi.

Mikäli tarvikkeita ei löydy omasta takaa, tilaa kepparipakkaus kympillä kierrätyskeskukselta. 

Luomalla vanhasta uutta säästät luonnonvaroja, kukkaroa sekä tuotat ympärillesi iloa. Kaikenlaisten käsitöiden tekeminen kehittää tutkitusti luovuutta, ongelmanratkaisukykyä sekä aktivoi aivoja. Kaikinpuolin kannattavaa ajanvietettä siis.

Paketin mukana tulee selkeät ohjeet, mutta mikäli tuleva käyttäjä on hurjapää, (kuten meillä), suosittelen käyttämään liiman lisäksi neulaa ja lankaa.



*Toteutettu yhteistyössä kierrätyskeskuksen kanssa.