torstai 30. maaliskuuta 2017

NOLLABUDJETIN SISUSTUSTA: TRENDIKÄS KULTAINEN KUKKARUUKKU


Sisustusmaailmassa on puhaltanut muutoksen tuulet ja tällä hetkellä maalaisromanttisen valkoharmaasisustustarra-sisustuksen on syrjäyttänyt selkeälinjainen moderninpi sisustus. Muodikkaista kodeista löytyykin sirojalkaiset sohvat, marmoria, tarjoiluvaunu, paimentolaismatto tai sen kopio, peikonlehti ja kultaa. Siis kaikki se mikä meiltä puuttuu, kultaista lukuunottamatta..



Mitäpä sitten teki eräs turhaa kulutusta ja jatkuvaa muodin vaihtumista pakoileva diy-ihminen. Penkoi kaappeja tietenkin! Ja niinhän siinä sitten kävi, että sisustukseen sopimaton kukkaruukku muuttui ties miltä aikakaudelta kaappiin hautautuneen spraymaalin avulla kultaiseksi.



lauantai 25. maaliskuuta 2017

TRENDIT KAAPPIIN KIRPPARILTA


1. Mangon neule / 4€
2. Rosemunde-toppi / 2€
3. Kesämekko / 7€
3. Farkkuhame / 3€
4. Lasten lakanat 3 €
5. Vekkihame / 3€ 

Lähdin viikolla joogamaton ja farkkujen perässä kaupoille. Kun kauppa toisensa jälkeen farkku-valikoima oli lähinnä revittyä tai puolestaan jotain "vintagemallia", oli suunnan vaihdon aika. Revityt kun löytyy kaapista jo kaksin kappalein, eikä edesmenneiden Levisten innoittama malli sopinut leikkaukseltaan lainkaan omalle kropalleni. Suuntasin askeleeni sitten Punaisen ristin Konttia kohti, toiveena löytää kauttaaltaan ehjät farkut kevään aikana puhkipalaneiden tilalle.

Farkkua löytyi farkun perään, ihan hyviä merkkejäkin neljällä eurolla. Muttei tietenkään omiin mittoihini sopivia. Sen sijaan löysin pohjepituisen vekkihameen, josta olin haaveillut pari vuotta. Myös viime keväänä paluun katukuvaan tehnyt farkkuhame, löysi tiensä ostoskoriini. Mangon neule, suurella todennäköisyydellä puuvillainen sellainen, paljastui myös sellaiseksi jonka perään tässä taannoin huutelin facebookissa, vastakaikua saamatta. Rosemunden topin kun näin parin euron hintaan henkarissa roikkumassa, oli se vain pakko kotiuttaa. Lisäextrana ostin vielä yhdet lasten lakanat.. Niitä kun menee pesuun jatkuvalla syötöllä. Saatoin ostaa myös yhden kotimaista alkuperää olleen nahkalaukun, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa.

Tähän pariin kuukauteen on sisältynyt sen verta kirpparikierroksia, että pieni tauko lienee nyt paikallaan. Lapsilla riittää vaatetta hamaan tulevaisuuteen ja itselläkin alkaa vaatekaapissa olla muutakin päälle sopivaa, kuin treenipökät. Tässä kun on ruvennut verkkariluukki tulla korvista ulos ja kiinnostus pikkuhiljaa nostanut päätään sen oman peilikuvankin kohentamiseen.  




1. Toppapuku vauvalle tulevalle talvelle. 5€
2. Ticketin toppapuku keskimmäiselle pieneksi jääneen tilalle. 10€
3. Villakangasmekko esikoiselle. 3€
4. Haalaripöksyt keskimmäiselle. 1,5€
5. Kesäshortsit keskimmäiselle, toppi esikoiselle. 2€
6. Hattu ja paita vauvalle. 0€
7. Huppari ja lakana lapsille. 4€
8. Karvatakki esikoiselle. 4,5€
9. Merimiesmekko (made in Finland.) 1€
10. Yöpuvut keskimmäiselle 2€ 
11.  Fjällrävenin ulkoilutakki. 50€
12. Toppapuku keskimmäiselle (ticketin reilun mitoituksen vuoksi.) 30€
13. Vaatteita vauvalle. 3€
14. Adidaksen jumpsuitti keskimmäiselle. 3€
15. Toppaliivi esikoiselle. 0€
16. Mekko/tunika... kotivaate esikoiselle. 0€
17. Käyttämättömät newbien housut vauvalle. 3€
18. Vaatteita vauvalle. 0€
19. Collagepaita jonka annoin siskoille. 1€

FB-kirppis: 2, 12, 17,
Kontti: 3,4, 7, 8, 9, 14,
Vaatteidenvaihto-tapahtuma: 6, 15, 16, 18
Kahdeksas aisti: 1, 11, 19
"lähikirppis": 5,
"livekirppis": 10, 13

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

MEKSIKOLAINEN KVINOA-KIKHERNEPATA LIDLIN TARJONNASTA

Muutama viikko takaperin bongasin vakkarikaupastamme, Lidlistä, (mistäs muualtakaan näin kotimamin budjetilla), mielenkiintoisen tarjonnan laajennuksen. Makaronien ja pastojen väliin oli raivattu tilaa luomukvinoalle ja muille joissain piireissä ruokahifistelyksikin tunnetuille ravinnon lähteille. Pussin kvinoaa pudotin käsistäni kärryihin, siitäkin huolimatta etten osannut vastata miehelleni mitä siitä valmistuisi.


Kvinoaa (quinoa,kinuaa, mitä lie), riisin ja muiden viljojen tapaan käytettyä kasvia, joka ei kuitenkaan ole vilja, on viljelty Andeilla jo viisituhatta vuotta. Tämä pinaatille ja punajuurelle sukua oleva ruokakasvi sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja, ravintokuitua, fosforia, rautaa ja proteiinia 4,4g/100g ( vrt. riisi 2,38g/100g.) ... Opetti rakas ystäväni google.

En ole mikään kovin kärsivällinen kokki. Sanottaisiinko, että koko puuhasta meni maku, kun toinenkin termiitti otti jalat alleen. Viimeistään kolmannen maailmanmullistajan ollessa pavun kokoisena vatsapeitteitteni alla, luovutin soppakauhan hyvillä mielin miehelle.

Jos ja kun kokkaan, valmistan ruokaa mututuntumalla, ohjeita noudattamatta sekä jääkaapin sisältöä soveltaen. Tästä syystä ohjeen määrät eivät välttämättä ole tarkat, mutta mahdollisimman realistiset niiden pitäisi olla. Esimerkiksi kikherneitä viskoin sekaan juuri keitetystä erästä, joiden määrää ei tullut tietenkää mittailtua. Vettä tuli lisäiltyä vähän joka välissä, mutta kai tuo 4-5dl on aika lähellä totuutta. Tomaattipyreen tilalla käytin avatun lidlin tomaatti(pasta)kastikkeen, nimeä en muista, mutta se on sellaisessa 500g lasipurkissa...





KVINOA-KIKHERNEPATA

2,3dl kvinoaa
n. 3-4 (?) dl keitettyjä kikherneitä 
sipuli
valkosipulin kynsi
n. 300-350g jotakin tomaattimössöä (itse käytin pastakastiketta, paseerattu tomaatti olisi varmaan paras, vaikka kyllä tuo pastakastikekkin toimi loistavasti)
n. 4dl kasvislientä (lisäsin kuution kahteen desiin ja lisäilin veden määrää myöhemmin)
2 (reilua) tl oreganoa
1 (reilu) tl jeeraa (juustokuminaa)
2 tl paprikamaustetta 
suolaa maun mukaan
1/2 chili  
1/2 limen mehu



tuore korianteri
chili
avokaadoa (menekin mukaan)



1. Huuhtele kvinoat huolellisesti ja keitä n.15 min. (Lue keitto-ohje paketista!)
2. Pilko ja paista sipulit öljyssä pannulla.
3. Lisää pannulle chili, kasvisliemi, tomaattimurska, mausteet ja limen mehu. Anna hautua matalalla lämmöllä n. 15-20 min
4. Lisää kvinoa ja kikherneet ja anna hautua vielä n.15 min. 
5. Pilko avokaado, korianteri ja chili tarjoiluastioihin.


Vinkki! Pata toimii varmasti hyvin myös tortillojen täytteenä. Itse ajattelin jatkaa ylijäämät näin myös seuraavan päivän ateriaksi.



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

SEINÄÄ TUIJOTTAVA AMEEBA

Päässä humisee tyhjyys. Aivot käskevät lepäämään, mutta unille pääsy on mahdotonta. Huomaat seisoneesi jo tovin tuijottaen seinässä olevaa pistettä. Tai no se "piste" on likaa ja olet tuijottanut sitä  huomaamattasi jo varttitunnin. Kun havahdut, kuulet nelivuotiaan huutavan vaatimuksiaan, kaksivuotias uhmaaja raivoaa jotakin kiellettyä jalkojasi potkien, vauvan itku kasvaa nanosekunnissa tajunnanräjäyttäviin lukemiin ja rättikin pitäisi hakea keittiöstä. Vauva haluaa maitoa, kaksivuotias karkkia ja nelivuotias jonkun kylään. Kukaan ei pääse käymään eikä karkkipäiväkään ole tänään. Jätät kaksi vanhinta raivoamaan ja menet ruokkimaan vauvan. Sillä välin kun hoidat lypsylehmän velvoitteesi, ovat lapset hiljentyneet - popsineet mustikat suihinsa vastapaistetusta piirakasta. Päätät niellä sisällä vellovan kiukkusi, jottei päivä olisi yhtä huutoa. Että vuorokauteen sisältyisi edes yksi hiljaisempi, rauhallisempi, hetki.

Vaikka kuinka psyykkaat itseäsi, ei auta. Mikään ei auta. Lahjonta, uhkailu, kiristys. Kaikki yhtä tehottomia keinoja. Nelivuotias on taitava sosiaalisissa taidoissa ja parivuotias hyvä matkimaan. Sama rumba toistuu kymmeniä kertoja, vaikka oltaisiinkin jo iltapäivän puolella, kunnes lapset ovat untenmailla. Tai ainakin vanhimmat. Vauva saattaa vaatia vielä tuntien sylissä hytkyttelyä. Siinä hytkytellessä iltapalaksi kiskaiset palan sitä vieraille tarkoitettua piirakkaa, jonka päällä ei ole enää marjan marjaa.

Seuraava päivä alkaisi seitsemän maissa. Yhä sama tahra seinässä. Vauva hiljeni puoltatuntia ennen puoltayötä. Ei ollut aikaa bloggaamiselle eikä lempparisarjalle. Niinpä, oma aika, mitä sekin on? 

Käyt lastenhuoneessa, ihailet kauniita lapsia. Mietit miten jokin niin täydellinen ja rakas voi viedä sinulta kaiken. Ajatukset ja voimat. Tehdä sinusta seinää tuijottavan ameeban (älä kysy mikä se on.) Menet nukkumaan huonolla omallatunnolla, laskien päiviä siihen, kun lapset olisivat vanhempia, helpompia. Samalla katuen. Pienethän ovat pieniä vain hetkisen. Toistat mantraa: "Tämä on vaihe, se menee ohi."

Niinpä. Meillä on vaihe. Väsynyt vaihe. Se menee ohi, kun on sen aika.




keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA?

Siinä se kysymys on, joka on askarruttanut itseäni aina yläasteikäisestä saakka. Enkä siihen vieläkään vastausta tiedä, vaikka isokin jo olen. Yläasteella halusin elokuva-alalle, taiteilijaksi, lentäjäksi ja suurperheen äidiksi. Yhteishaun aikoihin pelotin lähipiiriä suunnittelemalla kokkiopintoja (vaihto mahdollisuus veti puoleensa.) Lähipiiri kuitenkin voitti ja löysin itseni lukiosta. Lukio aikoina pohdin estenomin, psykologian ja jopa oikeustieteen opintoja, huolimatta heikosta lukumenestyksestä. Läpielämäni olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja käsillä tekemisestä. Välivuosina ammatinvalintapsykologi ehdotti kriminaalipsykologiaa ja ennen esikoista oli mahdollisuus hopeasepän tutkintoon, se kuitenkin jäi suunnittelu tasolle, kun rohkeus ei riittänyt hyppäämään junaan määränpäänä itselle tuntematon tuppukylä, vaikka tuppukylässäkin olen halunnut elämää kokeilla.

Tällä hetkellä opiskelen sisustajaksi. Vielä kesällä jännitin opiskelevani työttömäksi, sillä etenkin suunnittelijoilla kilpailu on kovaa. Mutta syksyn tullen opinnot paljastuivatkin odotettua monimuotoisemmiksi. Itseasiassa todella monipuolisiksi ja tästä tutkinnosta voi ovea raottaa halutessaan moneen suuntaan, joka sopii minulle loistavasti.

Vaikka oikealla tiellä ollaankin, se oma "the juttu" on silti edelleen hukassa. Itseltäni kun ikävä kyllä puuttuu sellainen selvä kutsumus johonkin tiettyyn ammattiin. Sen sijaan on liian monta ja vieläpä hyvin erilaista, todella kiinnostavaa alaa. Eivätkä ne tietenkään ole mitenkään järkevästi yhdistettävissä. Mutta kai se aika näyttää mistä minäkin joku päivä leipää perheelleni tuon. Tässä kun on vielä tovi aikaa pohtia tulevaa, kun on kuukauden ikäinen tuhiseva käärö sylissä.