keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA?

Siinä se kysymys on, joka on askarruttanut itseäni aina yläasteikäisestä saakka. Enkä siihen vieläkään vastausta tiedä, vaikka isokin jo olen. Yläasteella halusin elokuva-alalle, taiteilijaksi, lentäjäksi ja suurperheen äidiksi. Yhteishaun aikoihin pelotin lähipiiriä suunnittelemalla kokkiopintoja (vaihto mahdollisuus veti puoleensa.) Lähipiiri kuitenkin voitti ja löysin itseni lukiosta. Lukio aikoina pohdin estenomin, psykologian ja jopa oikeustieteen opintoja, huolimatta heikosta lukumenestyksestä. Läpielämäni olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja käsillä tekemisestä. Välivuosina ammatinvalintapsykologi ehdotti kriminaalipsykologiaa ja ennen esikoista oli mahdollisuus hopeasepän tutkintoon, se kuitenkin jäi suunnittelu tasolle, kun rohkeus ei riittänyt hyppäämään junaan määränpäänä itselle tuntematon tuppukylä, vaikka tuppukylässäkin olen halunnut elämää kokeilla.

Tällä hetkellä opiskelen sisustajaksi. Vielä kesällä jännitin opiskelevani työttömäksi, sillä etenkin suunnittelijoilla kilpailu on kovaa. Mutta syksyn tullen opinnot paljastuivatkin odotettua monimuotoisemmiksi. Itseasiassa todella monipuolisiksi ja tästä tutkinnosta voi ovea raottaa halutessaan moneen suuntaan, joka sopii minulle loistavasti.

Vaikka oikealla tiellä ollaankin, se oma "the juttu" on silti edelleen hukassa. Itseltäni kun ikävä kyllä puuttuu sellainen selvä kutsumus johonkin tiettyyn ammattiin. Sen sijaan on liian monta ja vieläpä hyvin erilaista, todella kiinnostavaa alaa. Eivätkä ne tietenkään ole mitenkään järkevästi yhdistettävissä. Mutta kai se aika näyttää mistä minäkin joku päivä leipää perheelleni tuon. Tässä kun on vielä tovi aikaa pohtia tulevaa, kun on kuukauden ikäinen tuhiseva käärö sylissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)