perjantai 7. huhtikuuta 2017

RISTEILLEN JUNIBACKENIIN

Ne entisen elämän Ruotsin risteilyt, jotka tarkoittivat lähinnä unettomia öitä sekä kymmenessä "henkka maukassa" hikisenä kelloa vastaan juoksemista, ovat aikapäiviä sitten haudattu merenpohjaan. Tänäpäivänä on reissu suunniteltava tarkkaan ja mitä vähemmän kauppoja - sen parempi. Vilkkaan, rohkean ja selvästi äidiltä perityn itsepäisen luonteen omaavan uhmaikäisen kanssa ei nauti shoppailusta edes telkkarin superkasvattaja. Puhumattakaan tilanteesta, jossa näitä suloisia yksilöitä on kopioitu toinenkin...


Viime syksynä päätimme ottaa pienen nollauksen stressin keskelle. Näyttö painoi niskaan, vauva kylkiluihin ja tyttöjen päiväkotiarki sydämmeen. Bookkasimme satojen suomalaisten tapaan perheellemme Tukholman reissun, mistälie saadulla lahjakortilla.



Kassi heitettiin takakonttiin ja appiukko ajoi meidät kaksivuotiaan raivosäestyksellä satamaan. Satamassa verkkokalvoilleni osui muisto lahjakortista - jääkaapin ovessa - ja siellähän se yhä oli. Aikaa hakemiseen ei ollut, mutta pääsimme kuin pääsimmekin reissuun, lapset pallomereen ja koko perhe Tukholman satamaan.


Satamassa hyppäsimme bussiin, joka vei koko konkkaronkan Junibackeniin. Bussiliput ostimme laivasta. Ja se oli muuten loistovalinta! Satumaailma, jossa oli tilaa temmeltää, askarrella, syödä, kuunnella ja jorata. Sisustus hiveli äidin sisintä ja niin internetsivut, kuin sisällä kulkevan satujunan nauhoitekin taipui suomeksi. Sanomattakin selvää, että lasten silmistä näki, visiitin olleen koko sen 64 euron kokoisen rahan arvoinen.


Paluumatkan aikaan haimme rattaat pihan ratasparkista, johon osa oli köyttänyt omansa kettingeillä. Ja koska meillä ei ollut penniäkään maan valuuttaa käteisenä, teimme pienen piristävän kävelyn kaupunkiin ruokailemaan sekä paikallisbussilla takaisin satamaan. Ilta istuttiin taas tuttuun tapaan pallomeressä ja aamulla oli laiva kotisatamassa sekä näyttötyö pöydällä tekijää odottamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)