perjantai 12. toukokuuta 2017

URBAANI MOKUPERHE LÄHTEE RIKKOMAAN ENNAKKOLUULOJA LANDELLE

"Arvaa mitä mä tein. Laitoin hakemuksen maalaisresidenssiin! 
Mutta ei me sinne päästä, joten älä metelöi." Naureskelin puhelimeen.
"... Ei sitä tiedä."  Kuului äitini viekas ääni, 
ikään kuin tietäen enemmän kuin voisi tietää.

Kului muutama päivä ja muutama yö, kunnes puhelin soi. Pirteä naisääni toivotti perheemme tervetulleeksi punaiseen tupaan. Hakemukseni, jonka viimetinkaan jätin, oli siis hyväksytty! Elokuun lopulla kääntäisimme istuintäytteisen automobiilimme keulan Lapinjärveä kohti... Ehkä tässä uskaltaa jopa toivoa kesän venyvän sinne syksyn alulle saakka, kerta juhannus näyttää sujuvan rantalaiturin sijaan lumitöissä.


Lapinjärven kunta sponssaa seitsemälle bloggarille majoituksen sekä mahdollisuuden maistaa aitoa lande-elämää aikoessaan olla ensimmäinen ihmislähtöinen kunta.Vaikka intopinkeenä ja lähes pöksyissä pysymättömänä kokemusta odotankin, niin kieltämättä pienellä jännitteellä odotan tunnetta siitä, kun ikkunasta ei näykään liehuva Alepan lippu maitotölkin tyhjennyttyä.


Sen pitemmittä puheitta, 19.8-2.9 on tässä blogissa erittäin aktiivisesti maaseutuelämä tapetilla. Ehkä löydetään myös vastaus mieltä askarruttaneeseen kysymykseen, kuinka monen polven kaupunkilaismutsi, entinen pakolaisfaija sekä kolme urbaanin kaupunkilaislähiön vilskeeseen tottunutta metrinappulaa integroituisi suomalaiseen päiväuni-idylliin... Romantiikko-mutsi kun on elätellyt pientä toiveenpoikasta valkoiseen pellavaan pukeutuneista suloisuuksista oman pirtin kukkapelloilla...



2 kommenttia:

  1. Oon tästä edelleen semisti kade :D Varmaan ihana elämys teidän perheelle! Onnea maalaiselämään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihanaa päivänjatkoa.:)