keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

KIRJOITUSJUMI

Pää raksuttaa juttuideoita. Niitä on ja niitä tulee, mutta kun koneelle ennättää, ei tekstiä synny otsikkoa enempää. Kirjoitusjumi on siis täällä. Ja se on viipynyt jo aivan liian pitkään.

Pidän bloggaamisesta. Kirjoittaminen, ideointi sekä kuvaaminen on kivaa. Okei, kieltämättä työlästä ja aikaavievää, mutta nautinnollista kumminkin. Pidän tämän blogin kotikutoisuudesta, vaikka joinakin heikkoina hetkinä on tullut verrattua sitä ammattimaisempiin... Tiedostan kuitenkin rajani; kolmen pienen lapsen äitinä ja yhden vuorotyöläisen vaimona, harrasteblogille ei luonnollisesti kovin kummoisesti aikaa jää.

Verkkaisesta tahdista huolimatta, yritän saada tehtyä rakkaalle blogilleni kasvojenkohotuksen. Haluan tehdä tätä useammin kuin kerran viikossa. Siispä keksittyäni toimivan keinon, jolla sanalukko aukeaa, (tähän mennessä on kokeiltu: lukemista, etäisyyden ottoa, bloggaamisen välttelyä, ruudun tuijotusta - jopa sitä väkisin kirjoitusta, joka on aiemmin toimivaksi todistettu), on tavoitteena kiriä tahtia edes pariin kertaan viikossa.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

TURVALLISESTI AURINGOSSA

Nyt kesän kynnyksellä on hyvä muistaa, että pitkäaaltoiset uva-säteet aiheuttavat ihon ennenaikaista vanhenemista, kun taas lyhytaaltoiset uvb-säteet saavat ihon palamaan. Syöpä syntyy, kun soluun kertyy vuosien mittaan riittävä määrä mutaatioita. Mitä nuorempana altistus alkaa, sitä enemmän mutaatioita soluihin kertyy. Lasten solut ovat aikuisten soluja herkempiä vaurioille ja lapsen ihon palamista pidetään voimakkaana altistuksena ihosyövälle.

UV-filttereitä, eli aineita jotka toimivat suojana aurinkovoiteissa, on kemiallisia sekä fysikaalisia. Fysikaalinen suoja (esim. titaanioksidi tai sinkkioksidi) toimii iholla peilin tavoin heijastaen säteen iholta pois. Kemiallisessa suojassa säde kulkee filtterin läpi iholle muuttuen harmittomaksi. Fysikaalisen suojan haittapuoli on valkoinen muumi-iho. Perinteiset kemialliset suojat puolestaan levittyvät paremmin, mutta niiden uv-filtterit aiheuttavat mm. ympäristöhaittoja kuten esimerkiksi himmentävät National Geographicin mukaan korallien sävyä.

Pelkkä aurinkovoide ei suojaa melanoomalta. Altistukseen vaikuttaa myös perintötekijät, ihonväri, aurinkokäyttäytyminen sekä aurinkovoiteen oikeaoppinen käyttö. Tutkimusten mukaan aurinkovoiteita ei käytetä tarpeeksi paksulti (kasvoille n. 1tl ja vartalolle n. 6tl), joten luvattu kerroin jää noin kolmasosaan. Suojakerroin tarkoittaa aikaa, kuinka monta kertaa pidempään iho kestää palamatta auringossa verrattuna suojaamattomaan ihoon. Esimerkiksi 25 kertaisella suojakertoimella iho kestää 25 kertaa henkilökohtaisen suoja-ajan, joka on suomalaisilla useimmiten 10-30 minuuttia. Aurinkovoidetta tulee lisätä parin tunnin välein sekä aina uimisen jälkeen. Kosteus- ja meikkivoiteiden uv-suojat eivät riitä voimakkaassa altistuksessa.

Yliopiston apteekki ei suosittele alle kaksi vuotiaille aurinkovoiteita lainkaan. Vanhemmille lapsille he suosittelevat nimenomaan fysikaalista suojaa. Tarkkaa syytä apteekin ikäraja suositukselle en tiedä, mutta olisiko syynä, että ohuen ihon läpi imeytyy kemikaalit helposti. Pikainen vilkaisu paljastaakin, suuren osan kyseisen apteekin lastenvoiteiteista sisältävän niin fysikaalisen kuin kemikaalisen suojan...

Viime kesänä ostin Biosolisin lasten aurinkovoiteen suojakertoimella 50 (n. 30€). Ihan hyvä tuote oli, eikä muistaakseni kärvennytty Sardinian rannoillakaan. Tänä vuonna reissuun lähdetään vasta marraskuun synkkyydessä, joten Suomen kesään riittänee keskitason suoja, jonka luotamme Lavera sun spraylle (n. 20e). Kuten linkistä näkyy, kaikki Laveran aurinkovoiteet käyvät niin aikuisille, lapsille ja jopa vauvojen herkälle iholle.






sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

IKUISUUSPROJEKTINA KOTI







Sikäli ristiriitaista, että opiskelen sisustajaksi, vaikka samaan aikaan vieroksun alati vaihtuvaa sisustusmuotia. Huonekalun pitää olla mielestäni kaunis ja kestävä. Esimerkiksi puu hengittää, puhdistaen ilmaa jopa joitakin huonekasveja paremmin. Vaikka puinen kaluste ikääntyykin kauniisti, sen ilmeen muuttaa tarvittaessa uudella maalipinnalla.

Meidän vanhimmat huonekalut ovat 1800-luvulta. Astioita, koriste-esineitä kuin myös tekstiilejä löytyy kymmenien, ellei peräti sadan vuoden takaa. Vaikka yllätykseksi halpaketju Ikea ei olekaan tuotannonsa puolesta pahimmasta päästä, niin voisitteko kuvitella ketjun tuotetta käytössä vielä 100 vuoden kuluttua? Se nimittäin nykypäivän teollisuudessa mieltäni kaivertaa, että tällä 2000-luvun tietotaidolla saadaan aikaan roskaa. Lastulevyhuonekaluja, keittiövitriinejä, joiden hyllyt romahtavat alta kahden vuoden (kuten mummolleni kävi), rumia taloja jotka homehtuvat parissakymmenessä vuodessa... Kun sitä vertaa vaikka sinne 1900-luvun alun koristellisuuteen, pistää ajatus mietityttämään.

Meillehän nimittäin tuotetaan sitä mistä me maksamme.

Monien ostokäyttäytymistä määrittelee luonnollisesti raha. Kun sitä ei ole, on ostettava sitä mitä saa. Mutta usko pois, älä osta sitä "ihan kivaa" mööbeliä vain halvan hinnan takia. Ole mielummin ilman ja säästä unelmaasi. "Ihan kivaa" ostamalla hyppää kierteeseen, joka tulee helposti alkuperäistä haavetta kalliimmaksi. Korvikkeeseen nimittäin kyllästyy ja kyllästyttyä se korvataan usein toisella "ihan kivalla."

Rahan puute ei ole este viihtyisälle kodille. Moni keikahtaisi pyllylleen, kuullessaan kuinka vähän meidän kotimme on imenyt pennosia. Mitä sisustamiseen tulee, pidän mielikuvitusta paksua lompakkoa tärkeämpänä ominaisuutena.

Sisustaminen ei vaadi kerskakulutusta, vaikka vaihtelunhalusta kärsisikin. Huonekalut kannattaa ostaa kestävinä. Ajattomina. Uutuuden kaipuun saa tyydytettyä piensisustamisella, järjestystä vaihtamalla sekä vanhaa tuunaamalla.

Ohuehkon lompsan omistajille, kuin myös ympäristön tilasta välittäville sisustajille, suosittelen ostopaikaksi kirppareita, Punaisen Ristin Konttia, Fidaa sekä Kierrätyskeskusta, jonka kanssa minulla on ilo ilmoittaa alkavani yhteistyöhön.